Rauhanveteraani Kirsti Era Hoijakassa klo 12

ke 25.10.2017

Eilen emme osuneet oikealla viikolla isä Markku Suokonaution kirjallisuuspiiriin. Olivat siirtäneet sen viime viikoksi, mutta ei se haittaa, meillä oli hirmu mukava päivä Sukevalla ja Sonkajärvellä. Puhuttiin Matti Röngän Yyteistä (luin sen eilen iltayöstä loppuun, suloinen loppu, aivan toivoa herättävä) Hannu Raittilan Liikkumattomasta liikuttajasta, Jevgeni Zamjatinista, jonka Ihmisen kalastaja minulla edelleen on - odottamassa hetkeä, jolloin saisin lukea ihan mitä itse haluan, pakkopullattoman lukemisen jumalainen jakso koittanee vielä joskus, muutama sana vaihdettiin José Saramangosta, jonka Jeesuksen Kristuksen evankeliumin Ylä-Savon subcomandante Marcos on tietenkin, kuinkas muuten, lukenut, mutta jonka tasolla en vielä  minä ole.

Vietin myös varmaankin kaksi kokonaista tuntia Sonkajärven kirjaston tuulikaapissa. En saanut itseäni siitä reivttyä irti. Oli niin antoisaa. Piti käydä ammatinvalintakeskusteluja, kertoa pieni elämäkerta ja miettiä gradun tekemistä, samalla varmaan mietin omia kirjallisuuden aineopintoja. Marraskuu lähestyy ja Jyväskylän avoimen yliopiston nettiluennot TAIP240 ovat kohta uusina. Jännittää, pelottaa, mutta samalla tunnen suunnatonta innostusta.

Sain haettua lopulta Lapinlahden kirjastosta Terhi Törmälehdon gradun Pyhää puhetta ja salattuja sanoja, suomenkielisten uskovien glossolalia. Voisin siitä johtopäätökset kopioida omille kirjallisuuspiiriläisilleni.

Matti Rönkä Yyteet

Matti Röngän, uutistenlukijan, dekkaristin ja Eino-kirjailijan, uudesta uljaasta työelämästä kertova Yyteet pitäisi pakolla luetuttaa kaikilla niillä tyhjää puhuvilla konsulteilla, jotka ovat tässäkin firmassa yrittäneet käydä suoltamassa uusliberaalia paskaa.

Minäkin kymmenisen vuotta sitten kirjoitin sivukaupalla Lapiomies Oy:n visiota, strategiaa ja vaikka sun mitä scheißea ja vitunsaatanaa. Matti koetti vanhana raksakettuna piipittää sivussa, että jotain pitäisi panna käytäntöönkin. Meidän visiomme, strategiamme ja muu lennokkaasti kirjoittamani höttö ei sitten onneksi edennyt paperia pidemmälle ja koki vuosien saatossa armollisen mappikuoleman.

Yhden pienyrityksen johtamiskurssin istuin niin, että pitelin kaulapannasta sekä Matti että toista raksamestariamme (nyk. myös kouluttamamme restaurointimestari) pitääkseni nämä terävät ja tekevät miehet, kultaiset kädet, золотые руки, pysyisivät pulpetin takana. (Äh, kun hävettää.)

Kehityskeskusteluja en jostain syystä saa käyntiin. Äh, kun hävettää. Joka tapauksessa! Vieläkin tekisi mieleni vajota maan alle, kun Ysaon johtamistutkinnon käyneenä pontevana toimitusjohtaja-vaimo-tulokkaana pidin elämäni ensimmäisen kehityskeskustelun nyt jo yli kuusikymppiselle raksamiehelle ja kysyin ensimmäisenä, että onxsulla jonkinlaista cv:tä.

Uh, elämän kevät, käytin epävarmuuksissani varmaankin hirveintä nenäontelot tiukkana tulevaa eteläsuomalaisaksenttiani. Voin kuvitella myös, millainen huvittuneen hilpeä tunnelma vallitsi Portaanpään opiston Maansuola-ruokalan kabinetissa, kun henkilöstömme valitsi keskuudestaan ay-valtuutetun. Mitään intoa ei kenelläkään ollut, toki siitä olen surullinen, että työväenluokkainen tietoisuus ja ay-aktiivisuus eivät ole voimissaan nuorempien keskuudessa. Olisi mukava, jos joku muukin kuin minä lukisi säännöllisesti talonrakennusalan tessiä tässä firmassa.

Vanhat jepet eivät ay-luottoihenkilöksi viitsineet eivätkä nuoremmat tunteneet kutsumusta, kyllä yksi ihminen ryhtyi, mutta joutui samalla vaihtamaan JHL:stä raksaliittoon, muistaakseni. Rakennusliittolaisuudesta hänellä ei ollut aiempaa kokemusta.

Sitähän se on, eilen oli tästäkin puhe, liittolaisuudesta. Toivoisin, että meidän työmiehemme olisivat liittolaisia keskenään. Me Matin kanssa, niin koskelamainen kuin Matti onkin, olemme kateederin toisella puolella.

Toisaalta! Miksi haaveilen jostain ammatinvaihdosta? Minähän olen koulutettu mikroyritysjohtaja. Mitä vittua? Eikä se saatana riitä! 

Tämmöisen puffin lähetin Matti ja Liisa -lehteen viime viikon alussa:

YK-viikolla Venäjää kielenä Hoijakassa

Aseista voi riisua myös kielen avulla. YK-viikon merkeissä Hoijakkaan Lapinlahdelle saapuu suomentaja Kirsti Era. Hän on kääntänyt venäjän kielestä Guzel Jahinan romaanin Suleika avaa silmänsä.

Guzel Jahina oli vuonna 2016 Helsingin kirjamessujen kirjailijavieraana. Tänä vuonna kirjamessut ovat YK-viikolla ja niiden teemana on Ruoka ja viini.

Guzel Jahina asuu Moskovassa ja hänellä on tataarijuuret. Hoijakassa kysytään, miten Suleika avasi silmänsä ja miksi.

Tilaisuus on keskiviikkona 25. lokakuuta Hoijakassa kello 12 alkaen. Tarjolla on borssikeittoa ja sivistävää keskustelua, sillä Suleika avaa silmänsä -kääntäjä Kirsti Era on myös rauhanveteraani. Tilaisuuden järjestelyissä on mukana Lapinlahden Venäjä-seura.