Maaseutua katuvaloilla

ke 26.9.2017

Eilen kirjoitin, että Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppaista epäilin Keinoelinkeskusliiton eikun Elinkeinoelämän keskusliiton kätyriksi, kun hänet valittiin tehtäväänsä. On myönnettävä, että Kemppaisen pääkirjoitukset haiskahtavat aidosti maaseudun puolustajan pääkirjoituksilta.

Pitkin hampain kirjoitan näin. Ja panen tähän perään, että täysin vapaan länsimaisen markkinatalouden eteen en vittu tee enää yhtään mitään. Maaseutua puolustan viimeiseen henkeni vetoon, joka ehkä on lähellä, sillä yskittää niin saatanasti. Astmalääkkeillä ei näytä olevan muuta vaikutusta kuin pienoinen päänsärky.

Mutta että me Uskon Sisaren kanssa alamme puolustaa myös ihmisen oikeutta asua, missä haluaa. Hesarin pääkirjoittajankaan, sen joka sai maaseutukaupunkiasujien veren kiehumaan, ei tarvitse pelätä, että me diktaattoriksi päästyämme pakkosiirtäisimme hänet syntymä-Imatralle - ei toki, asukoon urbaanisinivihreiden mussukoidensa parissa ja siemailkoon saskapaskasaarikoskien kanssa punaviintä niin, että maksa halkeaa. Vittu, että vituttaa, kun nyt muistelen Susanna Kuparisen ja Jari Hanskan televisiodokumenttia Porttikielto Poriin parin vuoden takaisilta Pori Jazzeilta. Hesarin älykkkkkäääp.. öh älyköt siellä viinipieruistaan turvoksissa sössöttivät, että...

"Noi kysymykset ovat täysin naurettavia. Jos mä tuun tänne vetämään yhden paneelin ja otan tässä pari kaljaa.... Mua ei kiinnosta pätkääkään... sun dokumenttis ... Luuleksä, että tässä on jotain järkee."

http://heyevent.com/event/505766792895717/porttikielto-poriin-dokkarisarjan-jalkipyykki

No niin. Tämmöisen viestin lähetin äsken Uskon Siskolle

"Aletaan siis vaatia maaseutua, jossa on katuvalot!!!!!!!!!!!! Olen samaa mieltä. Eilen nimittäin kävin puolukassa ja perkele tuli pimeä vielä niin, että koirat juoksivat jossain pitkin metsää. Minä luin viimeisiä sivuja Taivaanmerkeistä eikä MISSÄÄN ollut koiranhäntääkään eikä kuulunut kukon kuurraastakaan. Luulin, että menninkäinen söi ne. Panin auton käyntiin ja sytytin kattovalon. Luin eteenpäin Taivaanmerkkejä ja aika kului. Matti soitti, missä olen. Sanoin, että metsässä. Ja sitten yht´äkkiä sumuisesta sysipimeydestä ilmestyi auton viereen kaksi häntäänsä heiluttavaa koiraa, että me haluttais kotiin jo.:"