Pia Valkonen

Paha yö

ma 4.9.2017

Myrkyllistä puhumattomuutta
Monia monia armottomia vuosia

Vanheneva nainen, vaihdevuosihiki
Lisää kiloja

Raivoaraivoaraivoaraivoa
Vihaatko sinä minua näin paljon

(Että vihreätkin vielä)

Vihaan

Loppu, the End, das Ende, конец

Aamulla tilanteen laukaisi Kiuruveden hiihtäjä. Sillä aikaa, kun rouva Valkonen paiskoi aamuyöllä palmuja aitan seinään, Matti näki unta, että hänen piti mennä katsomaan Kiuruveden hiihtäjää. Hiihtäjä oli jääkarhunpentu, joka oli kuitenkin meidän pikku etelävenäjänkoiranen Pyry. Palmut piti heittää seinään, sillä olin tuvasta raahannut raasraasraas viimeisillä beetasalpaajan tuhoamilla käsilihaksillani ylikorkean palmun kuistille ja raahraahraah raastanut kuivasta hakkaavasta keuhkosyövän kuuloisesta astmayskästä huolimatta yläkerrasta portaita pitkin alas liian tiukkaan multaan ahdetun kuivahtaneen palmun. Siinä ne ovat olleet yli viikon. Olin koettanut enkelten kielin ja käärmeen kulmahampain anoa/rukoilla/madella mieheni edessä, että ne siirtyisivät tontin takanurkkaan. Viime yönä oli oiva tilaisuus näyttää, että minähän en mitään aviomiestä raskaissakaan töissä tarvitse. Ylikorkean palmun Mannermaan Hilkalta peräisin olevan jättiläissaviruukun sain ensin rikki pudottamalla ruukun palmuineen kuomukärryn nuppiin. (En uskalla käydä katsomassa, tuhoutuiko siinä perävalojen pistoke). Sen jälkeen karistelin mullat pihalle ja heitin palmut ensin rengasvaraston seinään, sitten varmuuden vuoksi aitan seinään ja lopuksi lauta-aidan toiselle puolelle (siellä on vielä meidän kaavoitettua teollisuustonttia.) Loppuyön istuin portaiden yläpäässä ja valmistelin esityslistaa toimenpide-ehdotuksista - esityslistaan kuului myös juristin pakeilla käynti - Matille siihen herkkään hetkeen, kun hän herää. Kello tuli 5.40, 5.43 ja 5.50. Tekstaroin Hannulan Ullalle, että taisin juuri nyt tulla hulluksi. Kello 6 Matti heräsi ja papatin esityslistan ulkomuistista siinä heti tuoreeltaan. Matti ei sanonut juuri mitään. Meni alas ja minä nukahdin siunatuiksi kahdeksi tunniksi. Kello 8 Matti tuli ylös ja rykäisi. Sanoi, että otetaan kaksi askelta taaksepäin. Raotin hieman peittoa korviltani. Kun meillä on nyt uusi pyöreä keittiön pöytä, uusi sohva, jota elukat eivät vielä ole tuhonneet ja metrikaupalla uutta kirjahyllyä, jossa on vielä tilaa ihan täysin uusille draamoille, niin että mennäänpä hetkeen ennen Ollikaisen Riston puhelinsoittoa.

Meitä alkoi molempia naurattaa.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi