Eilen Muatallooslaatakunnassa

pe 29.9.2017

Mikonpäivä, Mikkomarkkinat Puumalassa. Puumalaan on ehdolla kunnajohtajaksi kaksi mielenkiintoista ihmistä: keskustalainen Niina Kuuva ja vihreä Heikki Vento. Olisi aika great, jos Puumala saisi vihreän kunnanjohtajan. Jostain nimi Heikki Vento on tuttu. Varmaankin Vihreästä Langasta, jota olen tilannut aina ammoisista Timo Harakan ajoista lähtien. Enkä keskeyttänyt sen tilausta, vaikka en meinannut millään tottua kirjasen muotoiseen Riikka Ilkantytär Suomisen päätoimittamaan Lankaan.

Kansan Uutisiin hermostuin kertakaikkisesti. En tiedä, kestin Kusaria kaikki vaikeat vasemmiston uusliberaalitkin vuodet Tuula-Liina Variksen ja parisen vuotta sitten kuolleen Pirjo Hämäläinen-Forslundin ansiosta. Bifurkaationi alkoi varmaankin juuri Kusarin tilauksen lopettamisesta. Juuri sillä hetkellä, kun Vasemmistoliitosta alkoi tulla mieleiseni - minähän toivoin punavihreää Vasemmistoliittoa jo 1990-luvulla.

Tosin kyllä minä niin mieleni pahoitin Asta Lepän Voittajien varjot -kirjan arvostelusta Vihreässä Langassa, päätoimittajan tekemästä. Suominen jotenkin töksäytti. Ehkä kuitenkin töks töksissä oli jotain perääkin - Leppä ei anna kirjassaan eväitä siihen, miten tästä eteenpäin. Ja niin juuri! Se on syy, jonka vuoksi käännyin vihreiden puoleen. Elonkehä on täynnä artikkeleita lahja- ja muusta sellaisesta taloudesta - todella radikaaleista suunnista ja elämänideoista, elämänsuojelusta. Jaah, miksen sitten ole Vihreässä Puolueessa ja miksi vain roikuskentelin höllästi sen liepeillä silloin, kun se vielä oli.

Lähetin jossain vaiheessa tekstarin Ville Rantaselle, jossa kysyin, voiko keski-ikäinen täti-ihminen liittyä Marxilaiseen työväenliittoon. Olisin liittynyt, jos kreikkalainen Dimitrios Mizaras olisi tullut Iisalmeen täkäläisten etujoukon ydinrintaman (minä ja subcomandante Marcos) kutsumana. Vihreä Puolue tuntui niin nuorten ihmisten jutulta. SItten meitä olisi ollut kaksi Marxilaisessa työväenliitossa: minä ja Dimitrios Mizaras. Mizaraksen kamusta liitossa olen kyllä kuullut ja joskus lukenut, mutta ei semmoinen ole koskaan astraalitasolta laskeutunut tavallisten kuolevaisten joukkoon. Kuten ei laskeutunut Mizaraskaan ja jäi hieman myyttiseksi hahmoksi meille yläsavolaisille etujoukon ytimen edustajille.

Olen elonkehäläinen Armon Vihreä.

Jes näin on ja amen. Eilen Muatallooslaatakunnassa oli niin mukavaa väkeä, että ei tehnyt mieli jättää kokoushuonetta. Kokoushuoneeseen jäivät puheenjohtaja, nuori, noheva kaveri Vieremältä, ja pöytäkirjantarkastajat. Ja me pari lautakunnan jäsentä muuten vain jutustelemaan. Kaikki muut olivat oikeita maatalousyrittäjiä, jos oikein ymmärsin. Minäkin kuitenkin maaseutuyrittäjä. Jaoimme absurdin kokemuksen. Miksi yrittää? Pakko! Koska pankki sanoo niin tai oikeastaan velkasaldo. Kukaan ei ollut keskiluokkainen omien asioidensa pihtari. Minäkin uskalsin sanoa, että vihreisiin loikkaukseni johtuu henkilökohtaisista syistä. Emme mahdu aviomieheni kanssa samaan puolueeseen, uskontokuntaan ja samalla paikkakunnallakin asuminen tekee tiukkaa. Onneksi Matti pääsee lomalle minusta Lyytikkälään Suomenniemelle.