Kolme sardiinia rasiassa

pe 22.9.2017

Kyljet ovat kipeät. Pyry loikkasi viereen sänkyyn viisitoista vaille viisi tänä aamuna. En sen jälkeen nukkunut muuta kuin neljäkymmentä viisi minuuttia Matin ylösnousun jälkeen. Olimme tiukassa paketissa kuin kolme sardiinia ruokaöljyssä. Lisämausteena oli koiran sänkyyn kantama hiekka. Sitä jostain syystä on minulla nyt silmäkuopissakin ja hampaissa ratisee.

Eilen oltiin Mehtosen Reetan, vammaisneuvoston varapuheenjohtajan, kanssa Kuopiossa ikääntyvien yliopistossa sivistymässä sotesta. Savon Sanomien Konoa nauratti meidän juhlallinen delegaatiomme Lapinlahdelta. Me miellämme maakuntajohtaja Marko Korhosen meidän Markoksi. Toki Marko on myös Kaavin Marko, kuten Kono muistutti.

Pyysin maakuntajohtajan slaidit meille Reetan kanssa mietittäväksi, kun lauantaina lähdemme Väisäsen Helkan hienolla autolla Kupioon invalidiliiton sotekoulutukseen. Meistä tuli Reetan kanssa ihan maakuntauudistususkovaisia. Ehkä kunnille ei käy tässä huonosti.

Maakuntamallin puolesta otimme kantaa jo SKP:n Punaisilla Suvipäivillä Valtimolla 2014. Teimme maakuntamallin puolesta julkilausumankin. Pelottavaa on, että uusliberalisaatio koettaa joka tapauksessa hiipiä siihenkin. Kaikki kuntien kiinteistöt ollaan siirtämässä Valtion kiinteistöyhtiöön ja sitten sitä tavallaan ollaan vuokralla entisissä yhteisillä verovaroilla kustannetuissa yhteisissä rakennuksissa.

Voihan sitä sanoa, että joo, joo kiinteistöyhtiö on valtio-omisteinen, mutta kun jos lukee tarkkaan David Harveyn Uusliberalismin lyhyttä historiaa, siellä on heti ensimmäisellä sivulla sanottu, että uusliberalistien tavoitteena on muuttaa yhteinen omistus yksityiseksi. Eihän kuulu kuin vipsis, niin joku hallitus päättää myydä valtio-omisteisen kiinteistöyhtiön jollekin ylikansalliselle yritykselle ja se kuuluisa prosentti pääsee entisestään ostelemaan shampanjavispilöitä sekä käyttämään globaalia orjatyövoimaa sekä kuppaamaan uusbanaanivaltioita. Näitähän kaikkia hämäriä elinkaarimalleja, riskittömiä sijoituksia, on pilvin pimein.

Kohta lähden Rythin Pentin metsäkurssille. Teen vain yhden läpilaskun postiin. Lahden Bitumikate - jes, hyvä yhteistyökumppani meillä.

Illalla oli ensimmäinen kirjallisuuspiiri-ilta. Vedimme sen yhdessä päävetäjä-Helin kanssa. Minä vähän katselin sivusta, sillä miellän itseni kyllä enemmän harjoittelijaksi. Ja itse asiassa olisin tämän vuoden vielä halunnut olla yleisönä. Ehkä pääsen isä Markku Suokonaution kirjallisuuspiiriin tässä vielä joskus. Ja Ylä-Savon subcomandante myös. Matti Pulkkisseminaariviikonlopun jälkeen rauhoitan viikonloput täysin. Sen jälkeen voi ajatella Sonkajärven isä Markku-piirejä. Lauantaihin 4. lokakuuta asti on munaravia.

Tässä Punaisten Suvipäivien julkilausuma kesältä 2014:

Lähipalvelujen puolesta!

Sote-soppa on palamassa pohjaan. Itäisen Suomen asukkaiden tärkeimmistä lähipalveluista, terveys- ja sosiaalipalveluista päättäminen aiotaan keskittää Kuopioon, huippuvirkamiehille ja muutamalle johtavalle poliitikolle uudella sote-lailla. Päätös on kansainvälisestikin ainutlaatuinen kokeilu, hyppy tuntemattomaan, kun miljoonan asukkaan lähipalvelujen tarve aiotaan ratkaista kaukana ihmisistä uudella hallintohimmelillä. Muualla Euroopassa, varsinkin sosiaalipalveluista päättäminen, pyritään nykyään tuomaan mahdollisimman lähelle ihmistä

Meille luvataan nyt sujuvaa hoitoketjua ja tasavertaista hoitoon pääsyä, mutta ratkaisut tehdään kuitenkin suurten taajamien ja erikoissairaanhoidon ehdoilla. Samaan aikaan muualla palveluja aiotaan siirtää pyörille ja nettiin. Kaiken kukkuraksi ratkaisulla tavoitellaan miljardien säästöjä, vaikka perusterveydenhoidon ongelmat ovat tänään rahan ja henkilökunnan puute. Asian korjaaminen toisi todellista säästöä erikoissairaanhoidossa. Samoin ennaltaehkäisevä työ sosiaalitoimessa, esimerkiksi kotiapu lapsiperheille, olisi todellista säästöä koko yhteiskunnan kannalta.

Päätöksen piittaamattomuus demokratiasta on hämmentävä. Täällä Itä-Suomessa näin otetaan yli puolet kuntien päätösvallasta pois. Onko tavoitteena, että pienessä piirissä on helpompi leikata lähipalveluja ja julkisten palvelujen heikentämisen jälkeen ryhtyä niiden laajempaan yksityistämiseen? Sitähän elinkeinoelämän nokkamiehet ja kokoomus tavoittelevat. Mistä ilmestyy viaton lapsi, joka sanoo ”eihän keisarilla ole vaatteita”.

Eikö meidän pidä herätä ja joukolla torjua eliitin vallankaappaus? Vaihtoehto on aivan käden ulottuvilla. Vaaleilla on muodostettava maakuntahallinto, kuten sivistysvaltioissa jo on, ja annettava sille erikoissairaanhoidon järjestäminen. Lisäksi erikoissairaanhoidon rahoitus on siirrettävä valtiolle. Rahat otamme rikkaiden verotusta lisäämällä, siitä riittää myös kuntien valtionapujen korotuksiin. Näin pienetkin kunnat voivat hoitaa lähipalvelut asukkaiden parhaaksi.

Nyt jos koskaan on tuhannen euron paikka palauttaa menetetty luottamus politiikkaan ja rohkeasti ryhtyä puolustamaan kaikkien työtätekevien ja vähävaraisten etuja ja meidän lähipalvelujamme ja kunnallista päätösvaltaamme.

Valtimolla 28.6.2014
Punaisten suvipäivien puolesta
Susanna Rissanen, Siilinjärvi, Jaana Haverinen, Joensuu
Pia Valkonen, Lapinlahti ja Martti Vaskonen, Joensuu