Armon Vihreisiin ohjaamaan tankkeria höyhenellä

su 2.9.2017

Arvostamani ja ihailemani, toki myös perusvittumainen journalisti Pekka Ervasti kirjoitti Maaseudun Tulevaisuudessa niin hauskan kolumnin Touko Aallon vihreistä, että en voinut sen lukemisen jälkeen kuin lähettää jäsenhakemuksen Vihreisiin. Luulin muuten, että jäsenhakemukset käsitellään jossain komiteassa ja punnitaan, voiko tällainen henkilö liittyä puolueeseen, mutta ei se niin ollutkaan.

Vihreiden sivuilla oli ystävällisesti ja perusteellisesti selvitetty, että Vihreisiin voi liittyä joko omaan paikallisyhdistykseen tai jopa johonkin muuhun paikallisyhdistykseen - ilmeisesti tässä on kyse opiskelijoille annetusta mahdollisuudesta alunperin - tai johonkin lukuisista valtakunnallisista yhdistyksistä.

Olen minä oikeastaan pariin otteeseenkin tiedustellut sitä, voiko SKP:n jäseneksi liittyä liittymättä paikallisyhdistykseen ollenkaan tai liittyä johonkin mieleiseen paikallisyhdistykseen. SKP:ssä ei niin voi tehdä, koska puolue ei halua kuppikuntaistumista. Se on oikea ja hyvä periaate, kunnioitan sitä. Minulla vain on sellainen tilanne, että jos edes unissani harkitsen SKP:hen liittymistä, voin kävellä suoraan Iisalmen käräjäoikeuteen täyttämään avioeropaperit.

Ymmärrän, mistä määräys tulee ja kunnioitan sitä. Määräys pätee, vaikka nykyiset SKP:n täkäläiset toimijat häviäisivät maakunnasta tai maapallon päältäkin.

Ja sitten vielä sekin, että olen perinpohjin työlääntynyt kituviin ja kutistuviin järjestöihin. Jos jollekin ei ole siunausta, ei sille sitten ole. Vasemmistoliitto on menossa hyvään suuntaan, mutta kuten jo eilisessä kirjeessäni kirjoitin hyvä suunta saavuttanee Ylä-Savon sitten, kun minä kasvan maksaruohoa Puumalan hautausmaalla vähän eri lohkossa kuin Leonid, mutta kuitenkin uuden hautausmaan samassa pohjoispuoliskossa. Siellä missä ovat isä ja äiti sekä äidin nuoruuden rakastettu Ville Summanen ja hänen meidän äitiä nuorempi vaimonsa, grrr. (Äiti kertoi itselleen aina sellaista tarinaa, ettei kelvannut Summaselle miniäksi, koska oli liian nuori, tuntuvasti nuorempi kuin haluamansa aviomies. Olen kertonut sen blogissani monta kertaa, kuinka huusin ääneen raivosta hautojen äärellä; Ville Summanen oli meidän äidin hyljättyään ottanut vieläkin nuoremman vaimon! Ja siellä ne nyt sitten kaikki pötköttävät tasa-arvoisesti samassa rivissä, Villet, Vienot, Untot ja muut ikätoverit. Sinne minä myös haluan. Ehkä pitäisi ostaa hautapaikka etukäteen, jotta hanke ei hautautuisi.)

Enkä myöskään jaksa sitä jokaisia vaaleja edeltävää; nyt on hyvä henki ja tehdään yhdessä vaalivoitto, iso paska ei kun jytky -scheißea! Meillä oli hyvä henki Vasemmistonaisten Ilotalo-kiertueella eduskuntavaalien 2011 alla. En tiedä, mihin henki hävisi. Ehkä se kuuluu ryhmän kehitykseen, ehkä johonkin muuhun ryhmädynaamiseen konstruktioon. Tai sitten vaaleja vain oli liikaa. Aina meni huonosti ja aina edessä olivat vaalit, joissa meni huonosti. Täytyy olla Kaisa Korhosen henkiset voimavarat, jotta sellaista kestää. Kaisan sukujuuret ovatkin Rautavaaralta ja siellä on nälän tullen syöty jopa nälkään kuolllut naapuri, jotta itse oltaisiin pysytty hengissä. (Ihailen rautavaaralaisia, se on selvää! Ja samalla pelkään, kuten Savon Sanomien muinaista pomoani Mirja Kukkosta, upea nainen, minusta ei ikinä tule yhtä vahvaa. No, olenkin tällainen pehmeä pygmi tai Stanka Vanka.)

Ainoat vaalit, jotka menivät hyvin, olivat eurovaalit 2014. Voin sanoa, että minä tuotin/pakotin tänne Pohjois-Savoon Vasemmistoliiton hyviä eurovaaliehdokkaita. Nostan kissan häntäni tässä kohtaa. Ja sitten läpi meni super-inhokkini. Häntä en äänestä pressanvaaleissa, mutta en kyllä äänestä Pekka Haavistoakaan. Itse asiassa äänestän ihan, mitä haluan, miten haluan ja Matti Valkosta kaikissa vaaleissa, joissa hän nyt sitten enää viitsii ehdolla olla. Joutuihan Matti äänestämään minua hyvin monissa vaaleissa, paitsi edellisissä kunnallisvaaleissa, joissa olimme molemmat ehdolla.

Höyhensaarten porukka

Pekka Ervastin kolumni kuvasi Vihreät täysin epäuskottavana ja tyhjänpäiväisenä porukkana, joka koettaa luulotella, että tankkeria voi ohjailla höyhenellä.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/kolumni/tohtori-aallon-dieetti-lihottaa-1.203540

Entäs jos se onkin juuri niin?

Maaseudun Tulevaisuuden entinen päätoimittaja, nykyinen Metsästäjäinliiton puheenjohtaja Lauri Kontro kirjoitti kylmän hien nostattavia Vasen Suora -kolumnejaan ja ehkä noin joka toisessa hän suomi Ville Niinistön vihreitä. Kontron mukaan Ville Niinistö kohosi Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen vaikutusvaltaisimpien ministereiden joukkoon. Märinällään.

Toisaalta EU-vaalien aikaan Maaseudun Tulevaisuudessa oli juttu Vihreiden EU-tupaillasta jossain hämärällä maaseudulla. Kuva oli Janne Niemisen (vas.) EU-jutun alla, muistan selvästi. Tuli vain sellainen olo, että haluaisin Vihreiden EU-tupailtaan. Samalla tavalla on nyt Järvenpään vihreiden sivuilla mukava valokuva jostain paikallisyhdistyksen mukavasta yhteisruokailusta harmaantuneen lankkupöydän äärellä.

Joskus viime talvena Maaseudun Tulevaisuudessa oli pikku juttu siitä, että Maria Ohisalo oli asettunut Vihreiden puheenjohtajaehdokkaaksi. Maria Ohisalon tiesin köyhyystutkijana ja ajattelin, että ollapa nyt vihreissä kannattamassa Ohisaloa. Pian puheenjohtajaehdokkaaksi tuli Touko Aalto, jonka muistelin olleen mukana tai ehkä jopa puheenjohtajistossa ensimmäisessä Vapaus valita toisin -tapaamisessa Kulttuuritalolla ja kesä oli hm ehkä 2009 tai 2010.

Ensimmäisen Vapaus valita toisin -tapaamisen merkit on totaalisesti siivottu pois netistä. Kummallista. Jossain lehtijutussa on sanottu Touko Aallon olleen nuorena mukana myös kommunistinuorissa. Ilmeisesti asia on puheenjohtajalle jotenkin kipeä, sillä sivuutti sen nuoruudenhairahduksena. Siitä pitkä miinus Aallolle.

Avioero ja hairahtuminen itseään yli kymmenen vuotta nuorempaan onnenonkijaan tekee Aallosta vain inhimillisen. Tähänkin Pekka Ervasti viittasi kolumninsa kohdassa "Lööpeissä tavataan!" Toivon, että Aallon vihitty vaimo jaksaa, 24-vuotiailla erotomaaneilta menevät moiset kotkotukset äkkiä ohitse, sen tiedän kokemuksesta. Tai sitten vihitylle vaimolle koettaa täysin uusi jakso elämässä. Vaikka Touko Aalto ei vaikuta siltä, voi olla, että menestyskusta on hieman lorahtanut päähän. Sekin on niin perin inhimillistä!

Kesällä sitten seurasin Vihreiden puoluekokousta suorana netistä. Kokouksessa puhuttiin hyönteisten tunne-elämästä ja kansallisperhosista. Puoluekokousväellä oli mukana pieniä vauvoja kenguruliinoissaan ja muutenkin kaikki oli hyvin, hyvin mukavan oloista. Vihreiden puoluekokouksessa, joka oli ennen Vasemmistoliiton vuoden 2013 puoluekokousta, sai arvostella Vihreitä hallituksessa, sen muistan.

Vihreiden puheenjohtajakisan oikeistolaisin Demokraatin barometrin mukaan oli Mika Fljöt Kuusamosta. Mika Följt oli samoilla SKP:n järjestämillä Vastavirta-festareilla kuin minä, yleisön joukossa, kuten minäkin, ja vuosi oli 2014 muistaakseni. Ilmeisesti kyseessä oli Stop Talvivaara -liikehdintä, joka oli Fljötin Vanahlle Ylioppilastalolle Helsinkiin tuonut. Muistan Fljötin äänen. Se oli kantava ja kuuluva.

Samoilta Vastavirta-festareilta pongasin IPU:n entisen vaalipäällikön Timo Isosaaren, joka loikkasi IPU:sta Viroon. Isosaarelle aina välillä soittelin, mutta lakkasin lukemasta hänen oivaltavia blogimerkintöjään, kun ne ilmestyivät aivan omituisilla islamofobisillä sivuilla. Tuli sellainen olo, että Isosaari on mennyt järjiltään.

Nyt kaivon Isosaaren esille taas www.uusisuomi.fi:stä. Saa nähdä, ovatko Isosaaren merkinnät siellä kokonaisuudessaan vai pitääkö muutaman kappaleen jälkeen ohjautua taas niille älyttömille hörhösivuille. Maria haluaa herätä, jatkan tästä joskus.

Hannulan Ulla ja muut todelliset vallankumoukselliset ovat jo varmaan Joukkovoima-miekkarissa Helsingissä. Jos en istuisi täällä masennuskaivon pohjalla, olisin mukana. Tai no, tämä aamu on ollut mukava, olen jaksanut kirjoittaa ja ajatella. Eilen illalla luin aika myöhään Juha Siltalan Keskiluokan nousua, laskua ja pelkoja. Tunsin hellyyttä keskiluokkaa kohtaan. Matti matkusti lapsenlapsen kanssa Tervolaan ostamaan firmalle kuljetettavaa toimistokoppia, joka lisäksi olisi maastomaalattu. Semmoisia saa puolustusvoimain huutokaupasta, mutta eivät ostaneet. Saabissa ei nimittäin ole peräkoukkua ja hinta olisi olletikin noussut pilviin. Ostivat Axulle 11-vuotissynttärilahjaksi sarkatakin SA-kaupasta. Minäkin olisin halunnut sarkatakin tuliaisiksi, sanoin Matille, sillä ruksasin Armon Vihreiden jäsenhakemuskaavakkeessa itseni muunsukupuoliseksi ja haluaisin nyt korostaa omaa muunsukupuolisuuttani. Ruksasin kohtaa muu ekan kerran ja tunsin itseni vapaaksi.

Matti sanoi, että mjaah, äsken puhelimessa. Eipäs enää vittuile minulle siitä, että voisin pressanvaaleissa äänestää nykynatsipersujen blondia, mikäs sen nimi nyt onkaan? Niin Laura Huhtasaarta.