Pietari, Texas

la 15.9.2017

Olemme ihan toisessa todellisuudessa nyt. Istun motelli Körrissä Asikkalan Gulfin takana korkealla mäkikumpareella sviitin keittiön pöydän ääressä. Matti tuumasi aamukahvilla, että tämä voisi olla Kaliningrad. Motelli Körrin omistavat venäläiset. Suihkusekoittajasta putosi suutin. WC:n huuhtelua Matti koetti korjata, huuhtelu onnistuu bidésuihkulla, joka on kekseliäästi värkätty pesukoneen hanaan. Bidésuihkusta tulee vain kylmää vettä, joten se varmaan on tarkoitettukin wc-istuimen huuhteluun.

Kuitenkin sviitissämme on venäläistä kauneutta. Keittiökaapissa on kori, jossa on nalleja ja muovikukkaseppele. Seinillä on tauluja. Makuuhuoneen seinät ovat maalattu kauniin venäjänsinisiksi. Kummassakin huoneessa on lasikuitutapetit. Makuuhuoneen lattia on aikakauteen sopivaa, mutta uutta muovimattoa. Maria huomasi, että täällä tuoksuu samalle kuin Athos Vuorten Säätiön majoitusrivitalossa. Tuoksu tulee 1960-luvun tasakatosta, jota ei ehkä ole ihan täysillä lämmitetty ja jossa jokunen lastulevy on päässyt kostumaan. Nukkumaan käydessä haju haittasi, aamulla se ei häirinnyt enää ollenkaan.

Isot ikkunat antavat mäntymetsikköön. Kun avasin verhot aamulla, saatoin seurata oravan hyppelyä oksalta toiselle. Vein Matin Vesivehmaan lentokentälle ja kävin sitten Gulfilla aamukahvilla. Huoltsikka oli sitten vastapainoksi Amerikka. Julkisivua koristaa amerikkalaisen naudan kallo - se tosin on muovista - samanlainen kallo on myynnissä. Yrittäjän äiti on käsityöläinen, joka on tehnyt hauskoja kotikutoisen oloisia käsitöitä.

Aion ripustaa ulko-ovelle meillä kyltin, jossa on makaava koira - siinä lukee: "Älkää kompastuko vartiokoiraan!" ja sitten tuulikaapin sisäpuolelle kyltin, joka on muhkean muotoinen kaulinmuija kera tekstin: "Täällä vartioi emäntä!"

Gulfin lähellä asuu edelleen edellinen yrittäjä. Hän varustaa nyt isoa rekka-autoa jonkinlaiseksi ruoka-autoksi. Lämpimän syyskuun illan pimetessä oli jännittävä näky, kun tasakattoisen rinneomakotitalon pihalla oli täysin valaistu rekka-auto. Luulimme, että siinä on alkamassa jokin konsertti ja että rekka-auto on konserttilava.

Serkkukirja yhdistää. Ajoimme eilen Lapinlahdelta suoraa kyytiä Kuusankoskelle, söimme Ulla-siskon tattikeittoa ja Matti osallistui työmaakokoukseen kuulokkeet päässä, sitten myöhästyimme viisitoista minuuttia Marian hausta Järvenpäässä ja veimme siskolta saaduista serkkukirjoista osan Kosti-veljelle Mäntsälään.

Siskon ja veljen luona puhuimme Sorjosten suvusta. Serkkukirja, joka oikeastaan on sukukirja, on hyvin tehty. Olisi mukavan kuulla myös sisarusten puolisoiden tarinoita, Kostin Ritva eilen vähän valotti omaa lapsuuttaan. Hänkin on ollut vanhempien lellikkilapsi. Sama täällä! Minun ei ole koskaan tarvinnut välittää sellaisesta kuin vanhempien kunnioittaminen. Olen saanut polkea jalkaa ja paiskoa ovia sekä osoittaa mieltä, haistatellakin varmaan. Vaikka toisaalta! En saanut meikata ala-asteella. Äiti letitti tukkani niin tiukasti joka aamu niin, että silmäni vääntyivät vinoon. Korvikset sain ottaa vasta aikuisena.

Tupakanpoltto, viinanjuonti, paritanssit ja kortinpeluu olivat minulta kielletty. Mutta minusta se näin tämänikäisenä taaksepäin katsoen on ollut oikeudenmuaista. Minulla oli kuitenkin rajat, mutta rajat eivät koskeneet tunteiden ilmaisua. Kaikenlaisia tunteita sai meidän perheessä ilmaista.

Alamme kohta Marian ja Annan kanssa ilmaista vahvoja tunteita. Minä haluan Lammin Ahtos-keskuksen kautta Järvelään, Maria haluaa syömään Lahteen ja Anna Helsinkiin.