Vuokko Sajaniemi Soleassa (Pedot)

Touko-veljen syntymäpäivä

to 21.9.2017

Touko-maailmankiertäjäveljen syntymäpäivä. Kortin lähetin jo viime viikolla samaan aikaan, kun lähetin tervehdyksen myös isoimmalle siskolle ja sen ajoitus kyllä meni ihan pieleen. Veljen ansiosta minäkin uskalsin maailmalle. Veljen ja isän. Isä aina muisti kysyä, olenko jo hakenut venäjää opiskelemaan Moskovaan. Isä myös painosti minut autokouluun. Ei halunnut enää kyytiä. Tuli siihen tulokseen, että on hänen itsensä vuoro olla kyydittävä.

Veli tuli aina maailmalta muassaan lentäviä mattoja ja hienoja arabialaisia kannuja. Ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltaan veli toi marokkolaisen lerppalierihatun. Se oli nahkaa. Muistan hatun tuoksun vieläkin. Kun veli oli Moskovan-komennuksella, hänen tavaransa olivat sijoituksessa isän talossa. (Äidin talo se ei koskaan ollut, sillä äiti sekosi, kun Koivulaa rakennettiin. Tuntuu siltä kuin äiti ei kuitenkaan olisi halunnut takaisin Puumalaan. Ehkä on vain luulottelua, että Puumalaan paluu oli molempien haave. Ehkä se Järvelässä lakkasi olemasta äitin haave.)

Jotenkin oudosti osa veljen lentävistä matoista ja ihanista arabialaisista tavaroista ikään kuin liimautui minun mukaani. Ihan itsestään hänen lentäviä mattojaan päätyi meillä lattialle ja rukousmattoja seinävaatteiksi. Viimeinen havainto eksoottisista rukousmatoista oli meidän aitasta. Halosen Ollin kanssa kuskasimme Meijeriltä raa´asti ja ihmisarvon vastaisesti häädetyn lapinlahtelaismiehen tavarat jätesäkeissä maitokärryillä meille aittaan turvaan. Muuten ne olisivat rotkottaneet Meijerin pihassa. Osa varmaan ehti mennä jo pilallekin ennen meidän kahden hengen resqueta.

Muutaman viikon päästä häädetty oli kuntoutunut niin, että haki pussinsa aitasta. Hänen mukaansa lähtivät myös meidän pesulaan tarkoitettu mattopussi. Häädetty mies soitti hädissään. Tänne tuli nyt teidän mattoja. Sanoin, että pese ne ja pidä. Siinä samassa muistin, että joukossa on pari Saudi-Arabiasta tuotua rukousmattoa, mutta sitten ajattelin, että meiltä menee valovuosia ennen kuin saamme ne pesulaan. Ehtisivät mädäntyä meillä aitassa ja kokea luonnollisen kuoleman.

Veli tuli myös luokseni kylään, kun asuin Moskovassa. Oli Izvestija-turnaus ja veli oli katsomassa kisoja vaimonsa entisen miehen kanssa. Se oli mukavaa, että veli kävi. Minä, ikuinen vajaavaltainen, hieman onneton ja epäaikuinen pikkusisko, sain olla jotain. Moskovassa asuva pikkusisko. (Ollaan me kanssa aika värikästä porukkaa - ei voi muuta sanua!)

Pedot

Olen aivan lumoutunut Vuokko Sajaniemen Pedoista. Hesarissa kirjan oli arvostellut joku nuori arrogantti kirjallisuuskriitikon alku, jolla varmaan ovat korvantaukset vieläkin märät. Kriitikko oli sitä mieltä, että Sajaniemen esikoisromaani on puuduttava ja että se maalailee liikaa.

Ehkä niin, mutta minusta Pedot on myös lumoava. Kerrankin tekstiä maailmasta, jonka tunnen läpikotaisin. Melkein itkin, kun luin kuvausta pienistä ponomaripojista, jotka aloitteijoina kompastelevat pitkiin helmoihinsa, kunnes lopulta oppivat, mihin suuntaan Suuressa Saatossa kuljetaan, milloin sytytetään kadilon hiilet tai kynttilät, mitä papistolle milloinkin ojennetaan. (Vuokko Sajaniemi Pedot s. 65)

Lasten isä oli Pielaveden ortodoksisessa Petrun kirkossa ponomarina. No, pienille tytöille ortodoksisessa kirkossa ei ole roolia. En vain ymmärrä, mikseivät pienet tytöt voisi olla alttaripalvelijoina tai pappeina.

Onkohan Sajaniemi itse laulanut kuorossa? Kuvaus kotona harjoittelevasta Mariasta on ihana: "Maria miettii tulevan päivän liturgiaa, jolloin kaiken tulee soida saumattomasti yhteen, niin ettei yksikään ääni nouse liikaa esiin ja erotu." Maria on äiditön. Hänen huoneensa seinällä on Marilyn Monroen juliste. Jotenkin Marilynistä tulee Jumalansynnyttäjän sijainen Marian nuoren tytön huoneessa, äidin sijainen.

Latautunut kohtaus päättyy siihen, kun isä, ortodoksin pappi, kurkistaa huoneeseen ja sanoo ujosti: "Mä ottaisin päikkärit... Ihan lyhyet vaan."

Miten hämmentynyt pappisisä onkaan kasvavan nuoren neidon kanssa? Kuvioon on tulossa lisäksi nuori ja hehkeä kanttori Saara. Isä Lassen ja Saaran suhteen kehitys on vaivihkaista, helmeilevää, kaunista. Sen sijaan koen pahan tytön, rajattoman Anniinan, uhkana. Anniina uskaltaa, kuten paha tyttö elokuvassa Sisko tahtoisin jäädä. Tai kuten Peppi Pitkätossu. Näin vanhana en oikein enää kestä lukea Peppi Pitkätossua edes Marialle ja Annalle. Pidän tyttöä äärimmäisen surullisena ja äärimmäisen hukassa olevana ilman aikuisen mallia.

Herää isä, älä enää nuku, Maria ajattelee: Avaa silmäsi ja nouse, minä haluan laulaa taas. (Vuokko Sajaniemi Pedot s. 68 -69)

Maaseututaajaman kuvaus

Voihan se olla, että nuoreen mieskriitikkoon ei vain uppoa kuvaus maailmasta, joka on hänelle täysin outo. Ja voihan se olla, että nuorta mieskriitikkoa eivät yhtään nappaa kuvaukset pienestä taajamasta, jossa on kaksi pyhäkköä, luterilainen ja se toinen, joka ei kouhottele korkeuksiin. (ei taida olla jälleenrakennusajan ortodoksikirkko kyseessä, itse asiassa katsoin nyt netistä: Joensuun ortodoksisen seurakunnan alueella ei suuremmin jälleenrakennuspyhäkköjä olekaan. Ne nimittäin ovat suolletut rakennushallituksen tyyppipiirustuksilla ja bysantiikkaa niistä saa hakea, istuin kirjailija Gerry Birgit Ilvesheimon kanssa ortodoksisessa kirkkomuseossa jälleenrakenuskirkoista kertovan multivision äärellä - ja tuli suunnaton ikävä. Jälleenrakennuskirkoissa kyllä tuoksuu paljolti kostunut lastulevy restaurointifirmayrittäjän herkkään nenään, mutta on siellä myös suitsukkeiden tuoksu hienoiseen homeen hajuun sekoittumassa.)

Elämää taajamaan tuo Nesteen huoltoasema.

Kirjoitus keskeytyi. Lähden Kuopioon opiskelemaan Sote-asioita.