Jos siivoaa, ei ehdi pestä pyykkiä

ma 28.8.2017

Lauantaina kannoin ainakin miljoona kiloa kirjoja yläkertaan. Matti teki minulle makuuateljeemme toiselle seinustalle niin hienot hyllyt, että semmoista ei näe edes Ikea-kuvastossa. Maksoi taatusti Ikea-hyllyjänkin vähemmän. Hyllykannattimet Matti kaivoi jostain. Ne olivat ylijäämää. Keittiön pöytä meni makuuhuoneen maisemaikkunan taakse. Keittiössä mahtuu nyt hengittämään ja periaatteena on, että pöydän ääressä ei säilytetä enää mitään. Tai no, kaukosäädin saa olla siinä.

Jos Maria on vielä kesällä Lapinlahdella, siirrän oman työpisteen yläkerran ikkunan ääreen. Koko kesä meni keittiön pöydän ääressä keittiössä kyyköttäessä. Odottelin, että Maria herää enkä oikein saanut mitään aikaan. Pöly kerrostui kodinhoitohuoneen tasolle.

Eilen siivosin tuvan. Katkaisin kahdelta palmulta latvan ja loput Matti saa murhata. Latvanpalaset sijoitin vaaseihin juurtumaan. Jos niistä ei ole enää elolle, ei sitten. Päätin antaa matoille mahdollisuuden. Ehkä on jopa helpompi imuroida Pyry sisään kantama hiekka isolta matolta kuin kaljulta lattialta.

Kodinhoitohuoneessa on edelleen pyykkirytäkkä. Marialle ehdin hät´hätää pestä vaatteita mukaan ja päälle. Pyry-hiekkaa päätin alkaa torjua sillä, että sijaan koiralle oman lakanan sängyn jalkopäähän. Tosin viime yönä koirapoika ryömi pötkyläksi meidän viereen kuin sängyn kolmas nukkuja. Onneksi pahimmat kurat koirapoika oli tiputellut jo iltasella pihassa.

Nyt tulee vain käytännöllisiä merkintöjä. Kjell Westön Leijat Helsingin yllä edistyy huonosti, vaikka Westö kyllä on ihmiskuvauksen mestari. On se vähän semmoinen ylemmän keskiluokan kuvausta. Ei siinä vielä ainakaan näy sen enempää city-sukupolven uhoa kuin tuhoakaan. Westö antaa ison tilan poikien kasvulle, mikä ei minua kovinkaan kiinnosta, joskin kuvaus jääkiekkoa kerrostalokuutioiden pihoilla läimivistä poikastista on ylimaallisen hieno. Lahden kaupunginteatterissa olisi mielenkiintoinen Merkkipäivä-teatteriesitys. Teatterin kotisivujen mukaan Merkkipäivä kertoo lempeällä tavalla hitaasti hajoavasta hyvinvointi-Suomesta.

Miksei näitä tällaisia ole kesäteattereissa?

Aamulla otin eteeni Reetan minulle kantaman Anna-lehden ja ajattelin, että luen muutin ehdet ajatuksella ja suurella aamurauhan suomalla nautinnolla. Matti palasi Impankulman työmaalta liian pian ja alkoi äristä kekkanasta vesipullosta, joka tietenkin keikahti nurin melkeinpä pelkästä ilmavirrasta, kun mies astui huoneeseen sisään.

Jyrki Lehtolan Anna-kolumni Ruumis, temppeli ja minä oli yllättävän hyvä (Anna 33-34/2017 s. 105). Ehkä ilman Raamattu-viittausta en olisi sitä loppuun lukenutkaan. Äsken Paula-siskon antamasta Kiitosakatistos-levystä tajuntaan tarttui seitsemäs iikossi:

"Pyhä Henki innoittaa taiteilijoiden, runoilijoiden ja tiedemiesten ajatukset. Tietoisuuden ylittävällä tavalla he käsittävät Sinun lakisi ja paljastavat meille luovan viisautesi syvyyden. Heidän työnsä kertoo tahtomattaankin Sinusta: kuinka suuri Sinä oletkaan luoduissasi, kuinka suuri olet ihmisessä!

• Kunnia Sinulle, sillä maailmankaikkeuden lait todistavat meille voimastasi;
• Kunnia Sinulle, koko luonto on täynnä Sinun lakejasi;
• Kunnia Sinulle kaikesta, mitä hyvyydessäsi olet meille ilmoittanut;
• Kunnia Sinulle siitä, mitä viisaudessasi olet meiltä salannut;
• Kunnia Sinulle ihmismielen nerokkuudesta;
• Kunnia Sinulle työn voimistavasta vaikutuksesta;
• Kunnia Sinulle innoituksen tulisista kielistä;
• Kunnia Sinulle luomistyön tuottamasta ilosta;
• Kunnia olkoon Sinulle, Jumala, iankaikkisesti."

Ja Anna-Stiina Nykäsenkin Hesarin sunnuntaijuttu Turun vuoden 1999 puukotuksista oli hyvä: http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005340617.html

Matti alkaa kahista selän takana. Meinaa lämmittää viikonlopun tähteitä. On meillä varmaan opettelemista Matin osa-aikaeläkeläisyydestä. Mies on kiva kotona, mutta minulta menee luku- ja ajatusrauha!!!!!!