Pia Valkonen

Rukous

su 27.8.2017

Jehovan todistajasisarten kanssa kävimme perjantaina läpi rukousta. Pienen Raamattu-aiheisen kirjasen mukaan rukous ei saa olla rutiininomaista. Pitää rukoilla omin sanoin. Tämä on hyvä pointti, vaikkakin pidän tärkeänä myös ortodoksisen liturgian ideaa. Koko palvelus on rukousta.

Itse asiassa Georges Florovskin Venäläisen teologian tiessä on lause, jota mietin alati: Venäläis-ortodoksinen näkemys on, että Pyhä Liturgia on ensin ja sitten vasta kaikki muu. Liturgiassa on kaikki. Niinhän se on. Paula-isosiskon Kiitosakatistos-cd:tä olen kesän mittaan kuunnellut. Paulahan on ortodoksinen kummiäitini ja Annan myös.

Olen vakaasti sitä mieltä, että uskonnollinen hybridi voi nämä asiat yhdistää. Ja sitten vielä muslimien rukouskutsut. Mitä jos kristillisissäkin pyhäköissä olisi mahdollisuus käydä joka päivä rukoilemassa? Tai että mahdollisuuksia olisi jopa monta kertaa päivässä, kuten moskeijoissa?

Jostain syystä pidän tästä: Allāhu ʾakbar (arab. الله أكبر‎), vaikka se yhdistetään jihadismiin. Toveri Oiva Hevonen kehotti Turun puukotuksen jälkeen liittymään Suomi-Marokko -ystävyysseuraan. Niinhän se on. Heikki Patomäki kirjoitti pitkästä aikaa blogiinsa Marokosta, uusliberalismi vaatii sielläkin veronsa, olisipa mukava päästä käymään Toke-veljen ja Maijansa Marokossa. Tässä linkki maailmanpolitiikan professorin tekstiin:

http://patomaki.fi/2017/08/globaali-poliittinen-talous-auttaa-ymmartamaan-mita-marokossa-tapahtuu/

Wikipedia kertoo Allāhu ʾakbar -huudahduksesta seuraavaa: "Lausahdus tunnettiin myös aikana ennen islamin profeetta Muhammedia. Monijumalaiset (pakanat) tarkoittivat huudolla Allāhu ʾakbar sitä, että Allah on suurempi kuin yksikään muu jumala, jota Arabian niemimaalla palvottiin. Allah oli tuolloin yleisnimike Kuun jumala Hubalille, joka oli arabialaisen pantheonin ylijumala. Mekassa sijaitsevassa Kaabassa ja sen ympärillä oli aikana ennen islamia 360 erilaista mies- tai naispuolista jumalpatsasta, joiden joukossa Musta kivi edusti Kuun jumalaa." (Islam and the Infidels: The Politics of Jihad, Da'wah, and Hijrah - David Bukay, s. 16)

Roope Lipastin manerismista huolimatta kirjoittelin ylös Viimeisten polttareiden ytimekkäitä huomautuksia. En muista, kuka polttarimiehistä, mutta joku kuitenkin sanoi uskonnollisten tapojen syntyneen siten, että ensin jokin järkevä tapa, esimerkiksi sianlihan välttäminen, syntyy tarkoituksenmukaisuudesta. Lopulta kukaan ei muista, miksi näin ajatellaan. Kukaan ei muista, että sianlihaa tulee lämpimissä maissa välttää lihan pilaantuvuuden tai trikinoosia aiheuttavia sukkulamatojen takia. Tiede-lehdenkin nettisivuilla joku valopäätoimittaja höpertelee, että islamtutkijat selittävät sianlihan syönnistä, mitä selittävät. Että kyse on saastaisuustabusta. No niin on, mutta mistä saastaisuustabut itsessään syntyvät? Konkreettisista tilanteista!

Asiasta tulee pikku hiljaa dogmi tai uskonnollinen laki, jolle ei modernissa ole välttämättä enää samanlaista perustaa. Tämä on vähän sama kuin naispappeuden takia. Toden totta. Jeesus asetti seuraajakseen miesopetuslapsia, mutta millainen poru olisi hänen aikansa Israelissa syntynyt, jos joukossa olisi ollut naisia? Jeesuksen aika oli Jeesuksen aika ja nyt eletään toivoaksemme sellaista aikaa, että nainenkin voi olla Jumalan kuva.

Turun torilla marokkolainen kuumapää puukotti Jehovan todistajan. Ensin ajattelin, että todistajasisar on viimeinen ihminen, jonka olisi suonut jäävän höyrähtäneen muslimin puukotuksen uhriksi. Ajattelen nyt niin, että Jehovan todistajat ovat rauhantahtoisia lähtökohtaisesti eivätkä alennu islamofobiaan.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi