Pia Valkonen

Eläinsairaala

ma 31.7.2017

Viime yön meni Pyryn kanssa Kuopiossa lääkärissä. Tultiin kotiin jotain kello viisi aamulla. Pyry vetäisi jotain nenänieluunsa tai henkitorveensa eilen lakkasuolla. Sain puoli litraa lakkoja ja yskivän sekä kakovan koiran. Voi olla, että koira ryysti suo-ojan vettä henkeensä. Joka tapauksessa kuuntelin yhteen asti yöllä koirapojan rykimistä enkä uskaltanut hengityksen suvantovaiheessakaan torkahtaa, sillä pelkäsin, että koiran hengitys pysähtyy. Matti nukkui ihan kuin mitään ei vieressä tapahtuisi. Ei varmaan edes tajunnut, että läksimme ikkunan alta autolla kohti Omaeläinklinikkaa.

Kaiken muun hölmöyden lisäksi otin suolle mukaan Pimun. Pimun tikinpoisto on vasta tänään. Toivottavasti Pimu ei ole saanut leikkausonteloonsa jotain suosammakoita, kun molemmat telmusivat kuin pahaiset suopotkupalloilija. Meillä on näköjään työnjako. Matti huolehtii Pimun leikkauksen jälkitoimista ja minä Pyryn terveydestä.

Kirjailija Mari Mörö oli lauantaina Leppävirran Timolassa Matti Pulkkisen seuran jutussa ja luonnon inhimillistämistäkin sivuttiin. Jotain siitä voisi kirjoittaa joskus, mutta nyt on aloitettava siivous. Voin unohtaa huomisen ristisaaton Alapitkän tsasounalle, sillä tämä päivä menee Pyryä parannellessa ja eilisiä ysköksiä pitkin taloa pyyhkiessä.

Kun tulin aamupäivällä tähän keittiöön, minua odotti keittiön lattialla lahja Birgitalta. Vähän nakerrettu hiiri.

Tällaista kirjoittelin Ärräpäät-sähköpostilistalle. Toveri Oiva Hevonen selvitti sitä, kuinka Volvo vähitellen luopuu polttomoottoriautojen valistuksesta. Hyvä oli, että toveri myös selitti polttomoottorin ja sähkömoottorin eron.

Hei, hehe, sähkömoottorin avulla toimiva takalasinpyyhin. Eilen seikkailin pitkin aamuöistä Kuopiota ja etsin hengitysvaikeuksisen koiran kanssa Omaeläinklinikkaa. Pyry oli vetänyt lakkasuolla henkeensä joko suo-ojavettä tai jotain muuta merkillistä, sillä söi alkoi lakkareissumme jälkeen mun rönsyliljan (jotain poistettavaa oli elimistössä) ja kakoi sekä sylki sellaista rä´än ja vaahdoin sekoitusta. Kuuntelin poijan rykimistä yhteen asti yöllä ja ajattelin, että en minä joka tapauksessa nuku, voin käyttää koiraa Kuopiossa.

Kuopion Pallokatu 3 oli vaikeasti löydettävissä. Eihän minulla mitään navigaattoria ole ja lisäksi Haapaniemelle on tullut Aulis Rytkösen katu, ihan uusi juttu koko Aulis Rytkösen katu, kait se joku jalkapalloilijalegenda on. Pallokadun voisi muuten muuttaa Atik Ismailin kaduksi, sillä Atik on Pallokadulla 1990-luvun puolivälissä asunut. Omaeläinklinikan nuori hoitsu sanoi ajo-ohjeeksi jalkapallostadionin. Mikä herrajumala se on, ihmettelin, ja eilen sitten tajusin - se on entinen Niiralan kenttä. Mölymäen kenttä. Nyt Savon Sanomat Areena, voi herraisä.

Ajelin Tasavallankadun toisella puolella Tehdaskadulla ja samalla rämppäsin takalasin lasinpyyhkijää päältä. Olin käyttänyt etulasin pyyhkijän sähkömoottoria pestäkseni etutuulilasista jonkun liiskaantuneen hyönteisen ja samalla kytkenyt takalasinpyyhkijän päälle. Joka jumalan kerta käy niin, että etulasinpyyhkijä tottelee käskyjä, mutta takalasinpyyhkijä jää päälle.

Keväällä ostimme Skoda Fabian. Se on aika uusi, joten sähkölaitteet toimivat. Liiankin hyvin. Jotenkin nolotti pöristellä siellä aamuyöstä takalasin pyyhkijän sanoessa kvaak, kviik, kvaak, kviik. KVIIIIIIIIK, kun lasi oli aivan kuiva.

Aamuöinen Kuopio oli huikaisevan kaunis. Katselin sitä hetken Mölymäeltä yli Puistokadun. Aurinko oli nousemassa. Oli pastellin pinkkiä, harmaata vaalenasinistä ja usvaa.

Omaeläinklinikan nuori eläinlääkäri ja hoitaja olivat kivoja. Kertoilivat omista koiristaan. Eläinlääkäri oli opiskellut Virossa ja heti kuukauden kuluttua, kun oli mennyt sinne opintoja varten, oli adoptoinut viisiviikkoisen löytökoiranpennu. Sanoi, että niin kauan kesti ilman koiraa, kun oli pitänyt jättää oma vanha koira äidin ja isän luokse maalle.

Minä kertoilin meidän perheen risteytyskoirista Onhan näitä ollut. Porokoiraborderia ja sitten ne kultaisen noutajan kanssa tehdyt pennut. Hannulan Ullaa olen rohkaissut ottamaan pentukoiran. Jos Hannulat ottaisivat poikapennun ja jonkun mielenkiintoisen risteytyksen, voitaisiin me ottaa jokin jännä yhdistelmänarttu ja ryhtyä teettämään pentuja. Aviomiehissämme on vielä pehmitettävää näille koirahankkeille, mutta eivätköhän nekin hankkeisiin ajan kanssa tyydy.

Pia

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi