Tyhjä olo

la 22.7.2017

Sain eilen runoanalyysin tehtyä. Viimeistä kappaletta myöten. Runoni oli Raisa Marjamäen Gynonyymi. Runossa oli vain kahdeksan sanaa ja kaikki olivat pienillä alkukirjaimilla. Jokainen sana oli latautunut merkityksin. Pienet alkukirjaimet kertoivat, että yksikään niistä ei ollut suurempi tai merkittävämäpi kuin toinen.

Mietin, olivatko sanat antonyymisiä, vaikkakin toistensa taksonomisia sisaria, enkä minä olisi ollut minä, ellen olisi miettinyt samalla, mikseivät sanat voisi olla veljeksiä keskenään, kuten kansat Internationaalissa. Mietin myös runoanalyysissäni, millaista olisi puristaa tai hyväillä gynegomastisen miehen rintaa - olisiko se eroottista vai ällöä.

Osa Vastakaanon-antologian runoista oli monta sivua pitkiä proosarunoja. Osa niistäkin tuntui kiinnostavalta, mutta Gynonyymi vain kolahti. Sitä paitsi kahdeksan sanan runossakin oli minulla vaikeuksia saada analyysi pysähtymään neljään sivuun - Michel Houellebecqin Maaston ja kartan romaanianalyysin, ennen sen lähettämistä tarkastukseen, survon huomenna neljään sivuun maksoi mitä maksoi. Mitä sitten olisi tapahtunut, jos valitsemani runo olisi ollut monen sivun pituinen proosaruno? Läppäri olisi räjähtänyt ja opettaja saanut burn outin tehtävieni kanssa.

Onneksi kirjallisuusanalyysiopettaja ei ole ihan niin kireä kuin kirjallisuusteoriaope. Molemmat ovat näkökulmastani vähän poitsuja, mutta menkööt.

Runoanalyysini viimeinen kappale kuului näin: "Jätän runon viimeisen säkeistön, siinä on vain yksi sana naisläjä, viimeiseksi. Kun nainen on käynyt läpi jauhelihamyllyn nimeltä aktiivielämä tai ruuhkavuodet ja hän tuntee itsensä pelkäksi läjäksi, voi hän alkaa tehdä mitä haluaa. Jospa naisläjässä on muitakin vanhoja naisia. Yhdessä he menevät läjäpäin oopperaan, teatteriin, taidenäyttelyihin ja kylpylöihin. He ovat kurttuisia tai turvoksissa, rumia, varmasti myös liian lihavia tai laihoja, ainakin eroottisesti epäkiinnostavia, amen, amen, amen. Mikä vapaus!"