Pia Valkonen

Kuulunko joukkoon? Johonkin?

to 6.7.2017

Sain yllätten kutsun 70-vuotispäiville. Olen lähdössä. Johan minä Slomith Kennan-Rimmonin Kertomuksen poetiikan luin loppuun ja päätin, minkä novellin amerikkalaisista nykynovelleista Mitä ukkonen todella sanoi -kokoelmasta valitsen analysoitavaksi. Eiliset alkuillan tirsat tajuttomuuden tilassa keittiön sohvalla toivat helpotuksen. Kyllä minä näistä perusopinnoista vielä elossa selviydyn.

Välineitä runoanalyysiin saanen lukemalla opaskirjaa Lentävä hevonen samalla tavalla pätkissä aamuisin Marian heräämistä odotellen. Selviydyn, selviydyn! Eikä haittaa, jos aina silloin tällöin herään aamuisin kello neljä sydän takoen. Siinä voin tunnin ajan laskea pulssia Matin hengitystä kuunnellen ja Pyryn kanssa sängyn puoliskosta tapellen ja vaikka herätä kello viisi. Ei se tapa, jos nyt ihan joka yö eivät unet jää vähiin.

Niin niistä synttärikutsuista. Tunnen kuuluvani joukkoon. Olenhan Lapinlahden Venäjä-seuran sihteeri - kuulun siis ainakin Venäjä-seuraan. Anna ei meinaa herätä ja vain ärisee, kun huutelen oven takana. Siinä on meillä avustajasijainen. Kyllä tämä tästä. Huomenna aloitan jo Alice Adamsin novellin Asianosaiset analyysin tässä aamutuimasessa keittiön pöydän äärellä.

Äsken kun kävin katsomassa, onko Valmet Autotehtaalta Uudestakaupungista tullut minkäänlaista vastausta Revazin nimissä tekemääni nettihakemukseen - ei kun Revazin hakemukseen, jonka tein omalla sähköpostiosoitteellani ja puhelinnumerollani, tulin vastanneeksi Vihreän Langan lukijakyselyyn.

Tajusin jotain! Aloin toden teolla kiinnostua taas vihreistä Vihreän Langan puheenjohtajaehdokkaiden haastattelun lukemisen jälkeen. Tajusin, miten hieno juttu on puolueen puheenjohtajan rotaatio. Kukaan ei pääse loukkaantumaan siitä, että joutuu vaihtoon. Se on luonnollista eikä puheenjohtajakisa ollut mielestäni lainkaan repivä. Itse asiassa siitä, kenestä tulee vihreiden puheenjohtaja, ei ollut kiinnostunut juuri kukaan liikkeen ulkopuolinen.

Hirmu helpottavaa!

Minua nimittäin otti suunnattomasti aivoon kesällä 2010 Jyväskylässä Vasemmistoliiton puoluekokouksessa, kun toimittajat heräsivät krapuloistaan vasta siinä vaiheessa, kun ilmoitettiin, että Paavo Arhinmäestä tulee seuraavallekin puoluekokouskaudelle puheenjohtaja. Voi vittu, puoluekokouksessa oli toinen toistaan loistavampia puheenvuoroja ja rivi-ihmiset todella välittivät puoluestaan ja kivettynyt puoluejohto pyyhki rivi-ihmisillä kermaperseensä.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi