Pia Valkonen

Kaarina Kaikkospaidat

pe 30.7.2017

Iisalmi näytti eilen kauniit ja kultturellit kasvonsa. Tosin meidän autollinen praasniekka- ja kulttuurimatkailijoita töytyytti ensin nälissään Taipaleeseen Väisäsen kotilihaan todetakseen, että sieltä oli päivän lounasruoka loppunut jo ennen aikojaan. Ajoimme takaisin Iisalmeen ja ruokailimme Raatihuoneen ravintolassa. Se oli positiivinen yllätys! Raatihuoneen ruuilla selviydyin iltaan asti.

Vitostuvalla käytiin pikaisesti vain tankkaamassa sekä auton että mahat ja sain kertoa Marialle tosin sadannen kerran siitä, kuinka Miro juosta limputteli Vitostuvalle seinän viereen odottamaan isäntää, joka oli tylysti pihasta lähtiessään jättänyt koirapoikansa kotiin. Miro ajatteli, että Vitostuvallehan sitä - kävimme lauantaisin siellä lukemassa lauantain Hesarin, kun oli vara tilata vain sunnuntainumero ja Kuukausiliite.

Lauantaina Hesarissa oli muistaakseni aina kirjallisuutta kulttuurisivuilla. Tuvalta soitettiin, että teidän koira se taas on täällä. Isäntä tosin ei ollut Tuvilla, vaan onkimassa. Siinä hommassa koira, puoliso ja etenkin lapset olisivat olleet häiriöksi. Miro napotti istua rauhallisesti paikoillaan, kunnes me tyttöjen kanssa käytiin hakemassa karkulainen kotiin.

Täyteläinen päivä eilen kertakaikkiaan - kaikissa merkityksissä. Näimme, kuinka Iisalmi rakentaa tyttärensä Kaarina Kaikkosen paitataideteosta Raatihuoneen kulmaan. Kiva kaupunki se Iisalmi, kohta alan ehkä jopa pitää siitä, ja Sukevakin oli kiva. Sukevalaiset tsasounassaan lempeitä, emerituspiispa hyvällä tuulella ja muudan sukevalainen setäihminen alkoi flirttailla uskon sisaren kanssa. Pyysi kyläänkin. Minä olin jo kovaa kyytiä menossa:)

Uskon sisarta käytimme vielä Sukevan luterilaisella kirkolla. Yht´äkkiä takapenkiltä alkoi kuulua kaunista körttivirren veisuuta. Näin sieluni silmin, kuinka pieniltä Sukevaa ympäröiviltä kyliltä tulee lapsia joukoittain Sukevan luterilaiselle kirkolle pyhäkouluun. Ja veisuu kaikuu.

Koetin harimoida, josko jossain näkyisi isä Markku Suokonautio. Olisin kysynyt, jatkuvatko ensi syksynä Sukevan ja Sonkajärven kirjallisuuspiirit taasen. Minulta - ja samalla Ylä-Savon subcomandante Marcosilta - jäivät ne kesken, kun oli nämä typerät omat kirjallisuusopinnot.

Typerät? Alkaa nimittäin jo tympiä se, että joka päivä julistan - tänään saan aikaan sen ja sen verran - ja sitten en saa. No, oikeasti. Tänään! Tänään kirjoitan estetiikan tehtävään edes yhden sivun. Käydään ehkä mahdollisesti viikonloppuna Marian kanssa vielä kerran Ilmajoen ABC:llä tai jos Maria ei kärsi käydä, minä käyn siellä pyörähtämässä. Kirjoitan Ilmajoen ABC-luvun alun edes siellä. Minulla on apsille jo taustateoria. Se on prerafaeliitti John Ruskinin taideteoria.

Ruskin tuli perustaneeksi utopilasosialistien Arts & Crafts -liikkeen. Tämänhän jo tiesinkin, sillä olen lukenut pienen kirjasen Utopiasosialistit.

Tätä wikipediasta siivuttamaani en tiennyt: "Ruskin määritti arkkitehtuurin inhimilliseksi olioksi, jota tulee tukea ja siten restauroida sitä mahdollisimman vähän. Mutta monumentin pitää saada myös kuolla luonnollinen kuolema."

Minun estetiikan esseehän käsittelee juuri arkkitehtuuria! Eilen Lapinlahden taidemuseossa oli mielenkiintoinen keskustelu Toveri Vanhemman Huoneenrakentajan Maryn kanssa. Mary oli päässyt käymään Lakeuden Ristissa siis ihan siellä ristissä, kun kertoi kirkonvartijalle, että on muuttaut Seinäjoelta pois vuonna 1960, jolloin Lakeuden Risti oli alkanut valmistua.

Sittemmin Mary oli lähtenyt Tampereen yliopistoon - kansankorkeakoulupuolelle käsittääkseni, sitä meidän toimittajatutkintolaisten aikaan sanottiin opetusjaostoksi, pääsy opetusjaostoon oli myös ei-ylioppilailla, siitä se kansankorkeakoulu - vai sanottiinko sitä ennen kansankorkeakouluksi, en ehdi googlata tarpeeksi syvälle - ja valmistunut sitten yhteiskunnallisesta tutkinnosta. Luulin, että hän on lukenut hallintotieteitä muuten.

Ei ollut siihen maailman aikaan vuonna 1969 istunut Tillikassa, kuten eräät. No, nyt sitä sitten opiskellaan senkin edestä!

Olin eilen vilaukselta Lapinlahden taidemuseossa näkevinäni iisalmelaisen taiteilijan Jarmo Husson. Ennen kuin ehdin tajuta, että käytävillä haahuili Marian koulukaverin Helenan isä, tämä oli jo kadonnut. Olisin halunnut kysyä Hussolta sitä, missä hänen töitään on tänä kesänä esillä.

Tässä uskon sisaren raportti eilisestä:

http://railimiettinen.blogspot.fi/

Tätä päivää lukuun ottamatta tämä viikko on vielä tapahtumien tihentymä. Maanantaina kalenterissani alkaa tyhjä pelottava valkeus. Vain viikonloppuisin saan tehdä jotain muuta kuin firman hommia tai kirjallisuusopintoesseitä. Jos jos näyttää siltä, että arkipäivät eivät riitä, on kaksi heinäkuun viikonloppua myös syytä pitää tyhjänä. (Hyvästi Luovan Puun afrikkalainen päivä.... no, katsotaan, jospa saisin lauantaina 22. heinäkuuta kello 14 mennessä kirjoitettua jotain jo aamusta. Herätys kello 6....)

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi