Rotaatioperhe

Estetiikan tehtävä aluillaan

ke 28.6.2017

Olisi tärkeää, etten ala hyperventiloida. Herään joka yö pariksi tunniksi murehtimaan, etten ehdi tehdä kirjallisuustehtäviä määräaikaan mennessä loppuun. Tänään heräsin kello 5.20 ja kello 7.15 olin S-marketissa. Kiersin Artunkujan tunnelin kautta kotiin Pyryn kanssa ja tulin hyvälle tuulelle Pihakatu-kyltistä, kukoista, kanoista, sammakoista ja jostain buddhalaisesta kasvokuvasta, joka tuijotti meitä kanssa mietteliäästi.

Ennen Marian heräämistä oli jo estetiikan oppimistehtävän johdanto tehty! Jos eivät nyt eteläpohjalaiset estetiikkakohteeni ala kukkia, vaihdan aihetta lennosta ja teen oppimistehtävän Artunkujan pihaestetiikasta - kyllähän ympäristöestetiikkakin kuului kurssiin. Tosin palautin jo Alligaattorin hymyn, mutta sen saanee nopeasti takaisin.

Nyt vain rau_hal_li_ses_ti!

Rotaatioperhe

Taas osuin Helsingin yliopiston emeritusproffan Matti Sarmelan kirjoitukseen, kun etsin heimoyhteisöviitteitä. Etsin jatkuvasti selitystä itselleni siihen, miksi en tunne itseäni erityisen suomalaiseksi ja miksi suomalaisuuden symbolit, kuten lippu tai leijonavaakuna, tuottivat lähinnä lievää tai keskivaikeaa kuvotusta jo ennen kuin Rajat kiinni -pösilöt olivat ne omineet.

Olen aina tuntenut itseni itäsuomalaiseksi, mutten ole tippastakaan isänmaallinen. Enkä kyllä lähtisi ase kädessä puolustamaan edes Itä-Suomea. Sen sijaan etelähämäläisessä lapsuudessani ja kouluvuosinani koin itseni nimenomaan Itämaan kansalaiseksi. Ehkä siksi, että etelähämäläiset olivat meidän perheen mielestä - ei vain yksin minun mielestäni - kuolettavan tylsiä! Nummenkulman kylällä liittouduimme kirvulaisten siirtolaisten, Ollikoiden, kanssa.

Matti Sarmela, vaikka onkin vimmoissaan siitä, että myös naiset saavat toteuttaa seksuaalisuuttaan (siinä kohti kirjoitusta aloin hihittää hysteerisesti), osui kohdin varmaankin aika oikeaan tekstissään - esimerkiksi tässä rotaatioperheasiassa:

"Postlokaaliset maailmankansalaiset kiertäisivät elämänsä aikana eri ikäkausille ominaisista parisuhteista toiseen. Tulevaisuudessa voitaisiin puhua myös ikäkausiperheestä, joka alkaisi jo lapsuuden asuinperheistä ja päättyisi vanhuuden hoivasuhteisiin. Ensimmäinen kiihkeä opiskelijaliitto vaihtuisi uusiin parisuhteisiin aina sen mukaan, millainen on kunkin elämäntilanne. Pitkäaikaisempi parisuhde perustettaisiin vain silloin, kun tarkoituksena on lasten hankkiminen, jos sellainen heille sallitaan. Suvun jatkaminen säilyy vielä yhtenä projektina, jonka jotkut ihmiset haluavat elämänkaarensa aikana toteuttaa.     Rotaatioperhe saattaisi toimia globaalin "uusnomadin" elinoloissa, parikumppania voisi vaihtaa sitä mukaan kuin ihminen kehittyy ja hänen elinkaarensa, työuransa etenee. Kypsempänä nainen voisi tuottaa itselleen tieteellisteknisesti toteutetun lapsen tai ehkä puolisot kokoaisivat ympärilleen kaikki aikaisemmatkin lapsensa ja tarjoaisivat heille ihmisläheisen elämänvaiheen. Ikääntyneetkin voisivat solmia uusia asumisperheitä ja hoitaa toinen toisiaan."

http://www.kotikone.fi/matti.sarmela/postlokaalinen%20kulttuuri2Eng.pdf

Rotaatioperhemallia uumoili jo kirjailija Matti Mäkelä esseekirjassaan Kaksi vaimoa ja muita kirjoituksia. Tein Mäkelän esseestä Miehen tie kirjallisuustieteen perusteiden oppimistehtävän uusinnan ja otsikoksi panin: Neitsythuoraprovokaattori Matti Mäkelän Miehen tie, jälkistrukturalistinen ja marxilainen matka esseekokoelmaan Kaksi vaimoa ja muita kirjoituksia sekä sekalaisesti muuhun Matti Mäkelän tuotantoon mukaan lukien tiivistelmään hänen väitöskirjastaan Tämä ei ole taidetta.

Globaali kunnioitus

No niin. Aivoni haluaisivat nyt päivänokoset. Kopioin tähän Matti Sarmelaa lisää, kun koetan estää silmäluomia tipahtamasta silmien päälle: "Rotaatioperheessä yksilö kohtaisi aina uutta, uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Avioliitot olisivat rikastuttavia kokemuksia, avartaisivat hyväksymään erilaisuutta ja ymmärtämään syvällisesti erilaisia ihmissuhteita. Kansainvälisessä ympäristössä elävä nuori voi perustaa opiskeluaikanaan rotaatioperheen eurooppalaisten, aasialaisten tai vaikkapa eteläamerikkalaisten opiskelukumppaniensa kanssa, järjestää elämänsä aikana itselleen erilaisia persoonallisia tai etnisiä häitä, kokea eri uskontojen perinteitä tai samastua yhteiseen ihmiskuntaan. Maailmankansalaisella olisi aviosukulaisia eri puolilla maapalloa, ja ystäviä, joita ei löydy Internetistä eikä työpaikoilta. Näin syntyisi uusia postlokaalisia ihmisiä, jotka kykenisivät luomaan globaaleja ihmissuhdeverkostoja ja selviytymään kaikkialla rajattomassa maailmassaan. Heillä olisi myös uusi omakohtainen kyky kunnioittaa kaikkia ihmisiä, uskontoja ja maantieteellisiä elinympäristöjä."

http://www.kotikone.fi/matti.sarmela/postlokaalinen%20kulttuuri2Eng.pdf