Pia Valkonen

Tapaus Tossavainen, taide ja toimittajuus

to 18.5.2017

Suuri kivi putosi aivokurkiaisestani. Varajäsen menee tarkastuslautakunnan viimeiseen kokoukseen ja minä voin keskittyä estetiikkaan. Siunattu varajäsen, joka vaikutti toimeensa motivoituneelta! Ihanata!

Samalla muu tarkastuslautakunta voi huokaista helpotuksesta, että en ole kirjoittamassa mitään arviointikertomukseen. Täytyy kyllä sanoa, että sen jälkeen, kun huomasin, että toimeentulotuen saamisen kriteereitä ei ole taaskaan kokousliitteissä, tuli sellainen olo, että haistakaa kaikki vaikka oikein Iso Se Itse.

Se, että toimeentulotuen saamisen ohjeet pimitetään itse toimeentulotuen saajilta, on mielestäni sekä limboa että naurettavaa. Asiakasraadit voisivat tähänkin demokratiavajeeseen tuoda helpotusta. Jos olisikin sossuasiakkaiden emansipatorinen asiakasraati ja sossuasiakkaat alkaisivat vaatia hyvää palvelua!

Siinä olisi sitten ällöämääni mitään tarkoittamatonta uusliberaalitermistöä termistön kirjaimellisessa käytössä! Tästä taisi olla nuoren vasemmistonaisen Heidi Komulaisen kanssa joskus vajaa kymmenen vuotta sitten puhe. Otetaan uusliberaalischeiße haltuun ja ripuloidaan se takaisin päin pläsiä an sich.

Tarkastuslautakunta muuten toimi huonosi. Viime arviointikertomuksessa olleisiin kohtiin emme vaatineet vastinetta, vastausta emmekä valvoneet vaatimiemme toimenpiteiden toimeenpanoa. Harkitsen vielä sosiaaliasiamieheen yhteyden ottamista toimeentulotukiohjeistusasiassa. Jotainhan on kuitenkin vielä jätetty kuntien sosiaalityöntekijöille, vaikka toimeentulotuet on siirretty Kelalle.

Long Play -journalistien viimeisin juttu koski muuten härdelliä, joka Kela-siirrosta syntyi. Oivaa ja paljastavaa journalismia! Kymmenen pistettä.

Eilen laukkasin junalta ensin Männistöön ja Männistöstä Kuopion taidemuseolle. Männistössä jäin suustani kiinni, mutta löysinpäs ihmisen, jonka kanssa samassa lauseessa puhua Pentti Linkolan retoriikasta, Matti Pulkkisesta, Hannu Hyvösestä, Leo Straniuksesta ja Lucien Senestä. Melkein myöhästyin taidevartista ja myöhästyinkin, mutta onneksi taidesessio oli tällä kertaa hieman pidempi.

Tässä viesti vielä eilisen tunnelmissa:

Ihanaa, kiitos noista sanoista! Ehkä alan nyt vain ihmiseksi. Ehkä ei olekaan kauheaa, ettei ole mitään selkeää ammatti-identiteettiä, vaan on vain se, mikä on. Ja etsii (eikä itse asiassa soisikaan löytävänsä). Teppo Kulmalan Kolmannessa Tuupovaarassa on muuten piirtäjä-kirjailija-taiteilija Tiina Pystyseltä sellainen tekstinpätkä, että Tiina Pystynen ei juuri nyt ajattele kirjoittamista. Meinasi ihan alkaa elää!

No, minä en taida enää miestä vaihtaa, ellei mies vaihda minua. Miesten vaihto-operaatioissa minä olen aina ollut hyvä ja sukkela. Ehkä sitä lajia muutoksia nyt riittää;-D Nauratti, kun Herttuan Kela-uupuneiden kuntoutuksessa sosiaalityöntekijä sanoi meille yhden ainoan neuvon: "Päästäkään irti!" Ajattelin siinä kohtaa, että minulle taitaa kyseinen neuvo olla väärä - ainakin jokaiseen elämänkysymykseeni sovellettavaksi. Minun ongelmanihan on kautta aikojen ollut se, että olen aika nopeaan tahtiin heittänyt irti kokonaisista maailmoista.

Jos jossain olen hyvä, niin entisen elämän irtipäästämisessä....

JUU! MUTTA MUTTA JUU NIIN irtipäästäminen ei minulla ole koskenut toimittajuutta. Siinä näköjään olen roikkunut kuin Jouni Tossavais-poloinen (Se mikä jäi sanomatta -runoteoksen perusteella pääteltynä, Tossavaisellakaan toimittajuus ei vielä ollut ilmeisesti ihan loppuun asti käsitelty.)

Perhana! Nyt eksyin taas ihan muuanne kuin mitä piti. Mun piti tehdä Marian Kela-hakemuksia ja sen semmoisia tänään. Imuroin joskus kymmenen vuotta sitten Tossavaisen Jyväskylän yliopistoon tekemän gradun. Nyt kaivoin sen taas esille netistä ja kohta olen sitä lukemassa, pöh. Tossavainen opiskeli siis Tampereella hum. kandiksi asti draamaa ja palasi Savoon Savon Sanomien "tähdeksi". Me oltiin vissiin jonkin aikaa samaan aikaan "laitoksella" tai "laitoksessa", mutten Tossa-Jounia yliopistolta muista. En edes alakuppilasta tai Tillikasta.

Muistan toveri Tossavaisen sen sijaan Kajaanin Kaukametsäseminaarin lehdistötiloista. Minä olin sinne ajanut Rovaniemeltä Lapin Kansan laskuun yli porohoitoaluerajojen, olin seikkailulla kuin pikku tyttö ja katselin jostain alaviistosta (istuin) ihailevasti Jouni Tossavaista, Savon Sanomien tähteä, joka yhdisti mystisellä tavalla kulttuurin, kirjallisuuden, runouden ja urheilun.
Tai sitten on niin, että Tossa-Jouni on ollut jo vuonna 1985 Savon Sanomissa, kun meidän ensimmäinen epäpoliittinen sukupolvi toimittajia pääsi Tampereen yliopistoon.

Onkohan toi gradu nyt (liitteenä sullekin) kirjoittamisopintojen gradu Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden laitokselle? Mun mielestä Tossa-Jouni teki myös jonkun kulttuurituottajaopinnon noihin aikoihin myös.

Istuin tosi pettyneenä eilen taidemuseolla takarivissä.Mua alkoi ärsyttää, että taideteoksen peitteiden ompelu oli kollektiivista työtä eikä niitä muita naisia ole mainittu siinä tekijän kanssa ollenkaan!!!!!! Kyllähän ihan samalla tavalla se luonnontieteellisen museon Jukka Kauppinen, jonka runokirja ei näytä olevan mun muiden runokirjojen joukossa (argh, olisinkohan sen runovihassani heittänyt pois), oli teoksen yksi tekijä, kun olin kuulema heti innostunut Lintusairaalasta, kun Katri Suonio oli sille soittanut.

Ja se lapsipuhe oli jotenkin möööööö.... En tiedä, ehkä olen Marian ja Annan pikkulapsivaiheesta ylikasvaneena jo vähän öhhhhhhhhh "kyllästynyt" pikkulapsiasioihin. Kun Maria ja Anna olivat vauvoja, minua kiinnostivat vauvat. Kun tytöt olivat leikki-ikäisiä, kiinnostivat leikki-ikäiset. Nyt kiinnostavat lisääntymisiässä olevien nuorten naisten asiat. (Luonto on muuten hirmu viisas!)

Olisikohan Lintusairaala nyt sitten tapaus Duschamp ja Pisoaari?

Ärsyttävää! Tämä lienee se taiteen kiusa, mistä Anniina puhui. Anniina olisi saanut vetää meille kyllä jonkun private taideteoriat-kurssin. (Anniinalla olisi varmaan ollut meille annettavaa estetiikastakin.) Dreamista aloin pitää kovasti, kun se parta-Petteri eikun partajeesus-Pertti käski meidän katsoa Dreamin hameen alle.

Minä muistelin eilen, että Matti Karppanen jotenkin liittyi Kuopion luonnontieteelliseen museoon. Kamalaa, miten minä en muistanut eilen selkeämmin! Olin 1990-luvun Kuopion ympäristölautakunnassa ja luonnontieteellinen museo kuului meidän hallintovallan alle. Ja mun muistikuvat Karppasesta olivat tyyliä: jotenkin se Kuopioon liittyy, kun Männistössä on Karppasentie.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Karppanen

Tää meni nyt kyllä ihan sinne tänne tää viesti, mutta kiitos sun sanoista vielä kerran lopussa. Nyt modifioin tän viestin blogimerkinnäksi ja alan tylsiin hommiin ja sitten niiden Kela-jutskien jälkeen teen slaidit Camus´n Sivullisesta.

Pia

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi