Pieniä vinkkejä perhe- ja sukujuhliin

la 20.5.2017

Viime yönä en saanut unta, vaan sommittelin ohjelmaa perhejuhliin, joihin ei kutsuttu. Alkajaisiksi voitaisiin kaikille osallistujille jakaa sakset. Sitten eri pöytiin jaetaan perhealbumeja ja kenkälaatikoita, joissa on perhekuvia. Poissaolevat ja perheen sisäiset inhokit - mm. ainaiset tilittäjät, rasittavat tarvitsijat, vasemmistolaiset ruikuttajat, muuten hankalat, kovin erilaiset, syntymävittumaiset sekä sellaiset, joilla ei ole eurooppalaisia juomatapoja - saksitaan pois perhekuvista yhteisen ymmärryksen vallassa.

Seuraavaksi voisin ehdottaa myöhemmäksi kesää pienoista ohjelmanumeroa, jolla saataisiin suku todella lukemaan serkkukirjaa. Jokainen Heikki Sorjosen sukuhaaran perhekokonaisuus voisi äänestää keskuudestaan oman perheen inhokin. Perheen sisäiset inhokit koottaisiin jonnekin sukuareenalle, jossa he vielä saisivat hetken aikaa lohtua toisistaan. Muu suku katselisi innoittuneen kiihoituksen vallassa, kuinka halveksittavat serkkupoloiset, looserit ja muut kummajaiset, painautuisivat toisiaan vasten vikisten.

Sitten olisi yleisön vuoro äänestää tyyliin Heikoin lenkki tai Selviytyjät ja mitäs muita nöyryytysohjelmia niitä onkaan? Yleisöltä ensin otettaisiin rahat pois sukujuhlaristeilyn yhteisöllisyyttä kehittävää shampanjavispilöintiä varten veikaten, kuka äänestyksessä on häviäjä. Sen jälkeen äänestettäisiin koko suvun lempi-inhokki, pannaan tälle päähän sinkkiämpäri ja pudotetaan tämä "syömään savea".

Äänestyksissä valittujen ilmeistä otetaan lähikuvaa nonstoppina. Kuva heijastetaan areenan etuseinän jättiläismäiselle valkokankaalle. Kaikki on käsikirjoitettu, kuten reality-telkkarissa, mutta ilmeet ovat autenttiset. Suvun kaikki kokoomuksen äänestäjät saavat tässä vaiheessa ylimääräisen jätskin.

Sen jälkeen samaan kuiluun pudotetaan loput inhokkiserkut ja odotetaan niin monta päivää herkkujen ja pienen naposteltavan ääressä, että kuilussa oleville tulee nälkä. Koska sinkkiämpäri päässä oleva serkku ei voi syödä ketään, syövät vähitellen muut serkut hänet. Kun viimeinen avunhuuto on lakannut kuulumasta serkkujen hamutessa toisiaan (tiedättehän, mitä serkumpi sen herkumpi, näin kuulin sanonnan Kangasniemeltä), juhlaväki poistuu paikalta puhdistuneena katarttisen euforian kannattelemana.

Kuten kaikki huomaavat, yllä olevassa kirjoituksessa on kaunokirjallisia vaikutteita. Kirjoittajaan ovat suuren vaikutuksen tehneet tekstit Pyhä peto (Sami Hilvo) ja Pierrot (Guy de Maupassant). Myös Tarmo Kunnaksen Fasismin lumo pilkottaa merkinnän taustalla.

Kirjoitukseni on häijy, tiedän. Tahdon sillä kuitenkin verbalisoida sitä, kuinka länsimainen vapaa markkinatalous tuottaa vain ja ainoastaan atomisaatiota. Jokainen perhe tsemppailee omillaan ja samaistuu mieluummin televisiosarjojen hahmoihin kuin omiin sukulaisiinsa. Eihän tämä kirjoitus mitään muuta. Lähin omainen on viranomainen.