Pia Valkonen

Pyöräily

ma 1.5.2017

Hyvää vappua. Minulla on tänään vaikea dilemma. Luenko ympäristöestetiikan oppikirjaa Alligaattorin hymy, joka osoittautui ensi artikkeleissan nukuttavan tylsistyttävän lässyttävän tylsäksi vai katsonko Taideinstituutiot ja kulttuuriperintö -nettiluennoista kaksi osaa Kalevalasta ja kulttuurievoluutiosta.

Sain selätettyä eilen Richard Eldridgen Johdatuksen taiteenfilosofiaan. Vielä olisi jonkun kyrpäsen eli Dickien Estetiikka. Tutkimusalueita, käsitteitä ja ongelmia kahlaamatta.

Dickie tuo päivään kolmannen pakon. Minulla on siis trilemma. Tai tetraongelma, sillä voisin aloittaa jo estetiikan kurssin lopputehtävän. Enkä voi! Pitää ainakin avata Dickie ennen sitä.

Ärräpäissä puhuttiin Pietarin pyöräilystä - tai lähinnä siitä, että sitä ei Pietarin keskustassa ole. Otin osaa keskusteluun:

"Pietarissa ei kait vielä vain ole pyöräilyn aika. Ei ollut Helsingissäkään, kun minä vuonna 1989, 1990 ja 1991 pyöräilin työmatkat Kodin Kuvalehden toimitukseen. Kesällä 1989 Pitäjänmäeltä, 1990 Kumpulasta ja 1991 Taka-Töölöstä, sillä poikittainen kaupunkiliikenne ei yksinkertaisesti toiminut eikä ehkä toimi edelleenkään.

Nopeammin sujautti pyörällä. Pyöräilin kyllä ihan keskustassa, kapakkaan ja kapakasta kotiin. Ei meitä muita ollut eikä minulla nyt toista omaa etuhammasta.

Pyöräilin joitain juttukeikkojakin kaupungin sisällä, sillä toimituksen sihteeri oli meille nuorille toimittajille jotenkin nihkeä taksiseteleistä ja minusta ylipäätänsä oli noloa karauttaa lehdistöinfoon taksilla. Minä pyöräilin. Me Naisten toimittajan kanssa oltiin siinä suhteessa ainoat ja ensimmäiset. Pia"

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi