Pia Valkonen

Charles Baudelairen Pahan kukat

la 4.3.2017

Miettisen Railin blogimerkintää odotellessa kopioin tuonne alemmas Baudelairin Paha kukista tekemäni lukumuistiinpanot. Ne ovat ihan hörönlöröä, sillä yhdellä lukemalla runosita jäi todella kalpea aavistus.

Tässä viestini lukupiiriläisille:

"No niin. Löysin nyt toisella Pahan kukkien lukukerralla kokoelman lopun. Sehän loppuu upeaan Matka-kuvaukseen siis Elämän kuvaukseen matkana. Eikä kuolemakaan tee loppua uteliaisuudesta ja vimmasta. Oliko Baudelairella ehkä maanis-depressio...? (Mitä sanoo Raili tähän?)

Paha kukkien Kapinassa on vain kolme uskonnollista kuvastoa sisältävää runoa. Ne voidaan varmaan tulkita sellaiseksi, että kirkon merkitys Baudelairen elämän aikana mureni (eikös isänsä ollut pappi?). Jo varmaan pelkän katolisen kirkon vastustaminen tai uskonnollisen kuvaston käyttäminen vistosti oli aika riittävää kapinaa papin pojalle. Ei tarvinnut sen lisäksi paljoa oikeasti kansanliikkeissä heilua, katsella vain ikkunasta, tuijottaa työpöytää ja odottaa kevättä, kuten runossa Maisema s. 253.

Luin äsken Kolmen sisaren salonkia! Juu-u, hienon herkästi kuvattua pikku sisaruutta ja ulkopuolisuutta (mutta turvallisuutta) siellä.

Pia"

Ja tässä muistiinpanoni:

Pahan kukat

Charles Baudelaire

1) Masennus ja ihanne

2) Pariisin kuvia

3) Viini

4) Kapina

5) Kuolema

Paljon minulle outoja runotermejä:

- Foibos: Apollonin epiteetti, jota on käytetty kuvaamaan hänen asemaansa valonjumalana. Apollon liitettiin aurinkokulttiin vasta hellensistisellä ajalla, jolloin muodostui yhteys Apollonin ja Helioksen välillä. Myöhemmin roomalaiset runoilijat käyttivät sanaa kuvaamaan auringonjumala Solia.

- Kybele, muinainen Vähä-Aasian Fryygian (Turkin keskiylängön luoteisosassa) äitijumalatar, Kreikassa ja Roomassa tunnettiin nimellä Magna Mater. Palvontamenot ovat ekstaattisia tansseja.

(s. 51 Mustalaiset tien päällä…

Myös Kybele on heidän ystävänsä, ja niin

syvenevät latvukset,

kallioista solisee vesi

ja autiomaa kukkii,

matkalaisten edessä, sillä heillä

on pääsy

saapuvan pimeyden tuttuun valtakuntaan.)

- Aiskhylos: kolmiosaisen tragedian kirjoittaja (Agamemnon, Hautauhrintuojat ja Eumenidit)

Tykkäsin näistä:

Jättiläisnainen s. 65 (Masennus ja ihanne)

Muinoin kun luonto luomismahdissaan

vielä ahkerasti kartutti

hirviölapsikatrastaan,

olisi ollut ihanaa eläää

jonkun jättiläistytön kanssa -

kuin kissana kehrätä

kuningattaren jaloisssa.

Kuvaus siitä, kuinka jättläismäisen iso nainen on; olisin ryöminyt pitkin hänen jylhiä polvenrinteitään ja vedellyt sikeitä hänen rintojensa varjossa kuin vuoren juurella unelias kylä.

s. 83 Sara – juutalainen prostituoitu (Masennus ja ihanne):

Maailmankaikkeuden kanssa

tahtoisit maata, narttu!

Niin helposti ikävystyt – se

sinun sieluasi raastaa.
Outo leikkisi vaatii hyvät hampaat

ja tuoreen sydänlihan

ruokakuppiin joka aamu.

Silmäsi loistavat kuin näyteikkunat,

leiskuvat kuin tulimaljat…

Olet kuurosokea kone, julmuutta valmistat!

Lääkärinväline! Kuppaussarvi!

Onko häveliäisyys sinulle vieras tunne?

(tämän jälkeen tuli tervehdyttävä merimatka, jolta Baudelaire sai kupan.)

Komea laiva s. 155 (Masennus ja ihanne)

Pullea vaappuva komea laiva, povi, joka vyöryy kohti, jyhkeä kaappi… jne

Le Chats, Kissat, s s. 200 Lévi­Straussin strukturalistinen luenta, kertaa tämä artikkelikokoelmasta Strukturalismia, semiotiikkaa, poetiikkaa.

Kapina (alkaa s. 380, sisältää vain kolme runoa:)

Pyhän Pietarin kieltäminen s. 381 (Kapinan ensimmäinen runo)

Runo ensin puhuttelee Jeesusta tämän kärsimyksestä ja voimiensa tunnosta…

Eikö katumus ristillä
pistänyt kylkeäsi
keihäänkärkeä viiltämävämmin?

Totisesti, minä jätän
tyynenä maailman,
jossa teot eivät ole
ajatusten sukua.
Jos vain voisin,
tarttuisin miekkaan ja miekkaan hukkuisin!

Kielsi pyhä Pietarikin Jeesuksen … ja oikein teki!

Mielenkiintoista. Koettaako tässäkin runon puhuja sanoa, että haluaisi osallistua 1800-luvun kapinloihin, mutta loppujen lopuksi katselee kaikkea vain ikkunansa takaa, kuten runossa:

Maisema (sarjassa Pariisin kuvia) s. 255

Ikkunani takana pauhaavat
kansannousut eivät saa minua hievahtamaan, eivät
nostamaan katsettani
työpöydästäni – olen haltioissani
minä kutsun kevättä
tahdonvoimallani,
manaan aurinkoa
sydämestäni, lämmitän ilman tulisin ajatuksin.

Kain ja Abel (s. 386-387)

Runossa puhuja luettelee ensimmäisessä luvussa Abelin ja Kainin lasten kurjuutta ja toisessa luvussa onkin huipennus-kehoitus:

Abelin lapset, mehevää multaa saadaan raadoistanne!

Kainin lapset, vielä on töitä tiedossa.

Abelin lapset, voi teitä: keihäs lyö auran!

Kainin lapset, taivaisiin ylös – syöskää Jumala alas!

(Radikaali loppu… kapinaan innostava runo)

Saatanan litania s. 392 hm litania tarkoittaa …. papin johtamaa rukousta hm….

Kiitän ja ylistän sinua, Saatana,
joka kerran istuit valtiaana
taivaan korkeuksissa
mutta virut nyt lyötynä helvetissä
uneksien vaiti.

Anna sen levähtää
hyvän ja pahan tiedon puun katveessa,
anna sen lehvien kaartua
kasvoillesi ja kasvaa
uudeksi kirkoksi.

Kirkko alkoi 1800-luvulla menettää merkitystään. Tuli ihmisen tajunnasta kilpailevia tahoja ja ideologioita.

Kuolema-sarja

Runossa Matka on koskettava kohta (s. 409)

On kauheaa huomata olevansa kuin hyrrä tai kuula: tauotta me pyörimme ja pompimme vain! Jopa unissame Uteliaisuus piinaa meitä. Se paiskoo meitä kyljeltä toiselle kuin julma Enkeli, joka ruoskii aurinkoa paistamaan.

Rakkautta näkyvissä… kunniaa… autuutta! Hitto viekään! Karihan se oli!

Pitkä runo loppuu sanoihin:

Tuli polttaa aivojamme! Haluamme
sukeltaa pohjaan asti,
Taivaaseen, Helvettiin,
samantekevää! - syvälle
Tuntemattomiin etsimään uutta! (s. 421)

Kuolemassakaan uteliaisuus ja vimma eivät hellitä. Vähän niin kuin minä.

Itse asiassa koko kokoelma loppuu näihin sanoihin.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi