Kaikki äidit kuolevat Humisevassa harjussa
tai heitä ei alunperinkään ole

Humiseva harju sijaitsee kaivosseudulla
(tästä vasta lauantaiaamuna)

Strukturalismia, semiotiikkaa ja marxilaista
kirjallisuuden alkeistutkiskelua Humisevasta harjusta

to 9.3.2017

Emily Brontën Humiseva harjun lukeminen oli jollain lailla ahdistavaa, koska kirjailija oli vanginnut romaanihenkilönsä melko pienelle alueelle neljän mailin eli noin kuuden ja puolen kilometrin mittaisen reitin päihin. Humiseva harju oli vanha maalaistalo hirmuisesti ja kammoittavasti humisevan mäen päällä.

Pitäisikö tähän alkuun kirjoittaa Humisevan harjun synopsis, nopea tiivistelmä romaanista, joka on niin runsas, että melkein jokaisesta yksityiskohdasta tai henkilöstä voisi kirjoittaa oman esseensä? Teenpä niin. Putosin ensimmäistä versiota lukupäiväkirjaa kirjoittaessani itsekin juonesta kärryiltä ja lisään tiivistelmän jälkikäteen, kuten merkinnän viimeiset luvutkin.

Merkinnän viimeiset luvut tulevat lauantaiaamuna, sillä haluan soveltaa Humisevaan harjuun myös marxilaista kirjallisuudentulkintaa. Torstain merkintä on strukturalistis-naturalistinen. Semiotiikkaan en tainnut tässä päästä. Ja no, synopsiksesta ei tullut lyhyt, sillä halusin käydä kirjan läpi kolmanteen kertaan. Jäi niin paljon toisella lukukerralla asioita huomaamatta.

Alku, joka sisältää lopun

Humiseva harju alkaa lontoolaisen nuoren miehen herra Lockwoodin saapumisella Rastaslaakson kartanon vuokralaiseksi. Hän käy tapaamassa vuokraisäntäänsä Heatcliffiä ja samalla kiinnostuu Humiseva harju -nimisen talon kummallisesta perheasetelmasta.

Vuokraisännän kanssa asuu tämän miniä, Cathy, ja nuori mies, Hareton, joka kuitenkaan ei ole vuokraisännän poika, vaikka selkeästi vuokraisäntä vaikuttaa toivovan, että nuori mies olisi hänen poikansa. Lopulta kohteliaan arvailun jälkeen käy ilmi, että vuokraisännän biologinen poika on kuollut ja kiehtova nuori nainen talossa on leski. Lockwood vaistoaa, että nuori mies rakastaa leskeä ja leski viestittää kaikin tavoin olevansa asetelman vanki.

Lockwood kysyy oudosta perheestä Rastaslaaksossa työskentelevältä taloudenhoitajattareltaan. Tämä kertoo auliisti tarinaa, joka kestää lähestulkoon koko kirjan ajan. Muutamia muitakin kertojia käytetään, mutta pääasiassa romaanin fokalisoija on pyylevä taloudenhoitajatar rouva Nelly Dean..

Termi fokalisaatio tulee ranskalaiselta narratologilta Gerard Gennetteltä teoksesta Figures III (1974, engl. Narrative Discourse).:

"Genette tekee jaon ulkoisen ja sisäisen fokalisaation välille. Ulkoisessa fokalisoinnissa on kysymyksessä kertojan, sisäisessä fokalisoinnissa tapahtumiin osallistuvan henkilön fokalisointi, mutta voidaan puhua myös kokija-kertojan fokalisoinnista. Fokalisoija on kerronnan agentti, jonka havainnot ja asenne antavat kertovalle diskurssille suunnan. http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:fokalisointi

Herra Lockwood lienee extradiegeettinen eli ulkoinen kertoja, sillä hän ei osallistu tapahtumiin juuri ollenkaan. Rouva Dean on pääosin extradiegeettinen kertoja, sillä hän kertoo suurimmaksi osaksi etäännytetysti omista havainnoistaan ja kun rouva Dean alkaa osallistua liikaa tapahtumiin, tulla liian intradiegeettiseksi kertojaksi, kirjailija eristää hänet viikkokausiksi sairausvuoteeseen.

Heatcliff ja vanhempi Cathy

Rouva Deanin äiti oli Humisevan harjun perheessä lastenhoitajana jo ammoin vanhojen Earnshawien aikaan. Alkuasetelmassa, herra Lockwoodin vierailussa vuokraisäntänsä luona, esiintyi Hareton Earnshaw, jonka isää Hindleytä rouva Deanin äiti on ollut hoitamassa. Rouva Dean on Hindleyn kasvinkumppani ja talon isäntä toi hänellekin tuliaisia reissuiltaan.

Nelly Dean on samanikäinen kuin Haretonin isä Hindley ja sai lapsena toimitella kaikenlaisia asioita, auttaa heinänteossa ja muutenkin tehdä, mitä Humisevassa harjussa käskettiin. (s. 66)

Romaanin varsinainen alku sijoittuu vasta sivulle 67, jossa Haretonin isoisä tuo Humisevaan harjuun kerjäläisromanilapsen - ja pikku palvelijattarelle Nellylle taskullisen omenia sekä päärynöitä. Vanha herra Earnshaw on löytänyt orpolapsen Liverpoolin-käynniltään. Perheen kuviot menevät sekaisin. Emily Brontë kuvaa tarkasti, kuinka Earnshawin biologiset lapset hylkivät käenpoikasta ja koettavat kaikin voimin työntää tunkeilijan pois pesästä.

Romanipenska on herra Lockwoodin vuokraisäntä, Heatcliff. Tässä kohtaa romaaniin tulee alkuasetelman nuoren lesken äiti, joka myös on nimeltään Catherine, Cathy. Catherine Earnshaw jopa sylkee tulokkaan päälle. Alkaa kilpailu perheen resursseista. Cathyn veli Hindley pahoinpitelee Heathcliffin pari kertaa. Heathcliff ei näytä välittävän huonosta kohtelusta ja kaikki arvelevat, että poika on tottunut väkivaltaan. Orpopojassa kehittyy ympäristön huomaamatta kostonhimo. 

Cathyn äidistä ei kerrota muuta kuin, että hän oli uudesta ruokittavasta suusta pahoillaan.

Cathy liittoutuu Heatcliffin kanssa isoveljeään Hindleytä vastaan, sillä Cathyn isäkokemukset ovat riipaisevia. Isä mitätöi jopa tyttärensä elämän: "Pelkäänpä, että äitisi ja minä saamme katua sitä, että olemme antaneet sinulle elämän."  (s. 76) Jostain kumman syystä kuitenkin Hindley kärsii enemmän isänsä mitätöinnistä. Hindley alkoholisoituu elämänsä lopuksi.

Äiti on jossain taustalla, mutta Emily Brontë ei tuo äitejä koko romaanissa syvemmin esille. Nyt on pakko biografisoida, vaikka se meiltä kirjallisuuden perusopiskelijoilta onkin ankarasti kiellettyä! Brontën sisarusten äiti kuoli, kun sisarukset olivat pieniä. Heillä oli kyllä kasvattajatar, mutta tämä oli yhtä muodollinen ja ankara kuin rouva Deankin.

Voisin joskus kirjoittaa kirjallisuusesseen aiheesta Poissaoleva äiti Emily Brontën tuotannossa.

Hindley, alkoholistin poika, alkoholisti

Jos saisin jotain selvää kirjallisuustieteen perusteiden power point -tulosteistani, sanoisin, että narratologiassa ellipsi tarkoittaa tapahtumaa, jota ei kaunokirjallisessa esityksessä kerrota lainkaan. En tiedä, tätä pitää kysyä, mutta joka tapauksessa Hindleyn muuttamista kotoa ei Humisevassa harjussa kuvata. Hänet vain lähetettiin oppikouluun ja sillä sipuli. Hindleyn elämää nopeutettiin romaanin kerronnassa.

Sen sijaan kirjassa kuvataan se, että Hindley tulee isänsä hautajaisiin vaimonsa Francesin kanssa. Ikään kuin Hindley olisi lähetetty oppikouluun ja poika olisi palannut kotiin vasta isänsä hautajaisiin.

Francesista juoruttiin seudulla, että hänellä ei ole sen enempää sukua kuin omaisuuttakaan ja sen vuoksi Hindley oli salannut avioliittonsa isältään - ja äidiltään, mutta äidillähän ei näy romaanissa olevan merkitystä tässäkään kohtaa. Frances ei pidä Heathcliffista.

Rastaslaakso tulee romaanin sisukertomukseen tässä kohtaa. Koska Hindley tahtoo, ottoveli Heathcliff ja ärsyttävä pikku sisko Cathy pysyvät poissa silmistä, parivaljakko karkaa naapuriin, Rastaslaaksoon. He kurkkivat ikkunoista ja näkivät, miten ylellistä kartanossa on sisällä. Tosin mikään suloinen perheidylli siellä ei vallinnut; Lintonin lapset Edgar ja Isabella vaikuttivat itsekeskeisiltä kakaroilta, jotka kiskoivat koiraparkaa kahtia riidelleessän.

Cathy joutuu jäämään naapuriin, sillä vahtikoira oli purrut häntä nilkasta.

Heathclliff palaa Humisevaan harjuun ja hänen kysymyksensä on paljastava: "... päätimme lähteä katsomaan, miten Lintonit viettivät sunnuntai-iltaa. Värjöttelivätkö lapset siellä jossakin nurkassa isän ja äidin istuessa syöden, juoden, laulaen ja nauraen takkavalkean loisteessa? Mitä luulet, onkohan heillä sellaista?" (s. 81)

Missään kohti romaania Emily Brontë ei sano, että vanha pariskunta Earnshaw olisi alkoholisoitunut, mutta vanhan Earnshawin arvaamaton ja epävakaa käytös viittaisi siihen suuntaan. Earnshaw vain sairastelee, rappeutuu ruumiillisesti ja on sairaana entistäkin arvaamattomampi ja ärtyisämpi. Sitten vain hän kuolee. En saa selvää, miten vanha rouva Earnshaw kuolee. Hänen kuolinvuotensa kirjan alussa olevan taulukon mukaan on neljä vuotta aiemmin kuin miehensä. Naiset alkoholisoituvat nopeammin kuin miehet ja naisten elimistön kestää alkoholia huonommin.

Earnshawin biologinen poika, Hindley, juo kirjan loppupuolella itsensä hengiltä. Hindley on myös uhkapeluri.

Sillä aikaa, kun Cathy on Rastaslaaksossa nauttimassa hemmottelusta, marssii herra Linton Humisevaan harjuun ja saarnaa isoveli Hindleylle lasten kasvatuksesta. Sijaiskärsijäksi joutu Heathcliff ja hänet heitetään pois perheyhteydestä. Cathy leimautuu Lintonien perheeseen ja tulee takaisin Humisevaan harjuun muuttuneena tyttönä.

Cathysta on Rastaslaaksossa tullut hieno neiti. Heathcliff ottaa vakavasti kasvinkumppaninsa muutoksen ja tulee mustasukkaiseksi sekä kateelliseksi naapurin pojalle Edgar Lintonille, joka rouva Deanin kuvauksen mukaan on mieheksi aivan typerä nukke ja sitä paitsi huutaa raukkamaisesti äitiä apuun, jos joutuu pieneenkään pulaan. (s. 93)

Rouva Deanin sanat lohduttavat syrjään jätettyä Heathcliffiä vain vähän. Kun Lintonit tulevat Humisevaan harjuun joulupäivänä kylään, Edgar sanoo Heathcliffin otsatukasta, että se roikkuu silmillä kuin varsalla. Edgar ei tarkoittanut sitä loukkaukseksi, mutta Heathcliff heittää pikaistuksissaan omenakastikekulhon päin naapurin pojan naamaa.

Cathy asettuu selkkauksessa Heathcliffin puolelle. Sentään.

Vuoden 1777 jouluvierailun jälkeen romaanissa seuraa nopeutus seuraavaan kesään. Frances synnyttää pulskan pojan, Haretonin, ja kuolee viikon päästä synnytyksestä. Hindleylle vaimo on ollut toinen epäjumala - rouva Deanin kommentin mukaan - ensimmäinen epäjumala on ollut Hindley itse itselleen. Sen jälkeen alkaa Hindleyn todellinen alamäki.

Vaimonsa kuoleman jälkeen Hindley alkaa toden teolla vainota Heathcliffiä. Ja Heathcliff suhtautuu Hindleyhin pirullisesti. Jotain outoa tässä kohtaa on. Mietin käännettä myöhemmin. Hareton ei tunnu kiinnostavan isäänsä lainkaan. Myöhemmin isä ikään kuin koettaisi tuhota poikansa.

Edgar Linton menetti sydämensä Cathylle täysin ja Isabella Lintonkin alkoi ihailla naapurin upeaa tyttöä. Cathy kuitenkin edelleen oli äärimmäisen lojaali Heathcliffille. Rouva Dean ei pitänyt uudenlaisesta, hienosta ja hienostelevasta Cathysta, mutta Cathy pysyi lojaalina myös lapsuuden kasvattajalleensakin.

Cathy loukkaa Heathcliffiä. Hän sanoo tällä ylimielisesti: "Pitäisikö minun sitten aina istua sinun kanssasi? ... Mitä iloa minulla siitä olisi? Mistä sinun kanssasi voi keskustella? Yhtä hyvin voisin seurustella jonkun mykän tai pikku vauvan kanssa." (s. 110)

Heathcliff on muuttunut jöröksi, sulkeutuneeksi ja ilkeäksi. Cathy porskuttaa seudun ihailtuna kuningattarena.

Hareton

Hindley käyttäytyi poikaansa kohtaan täysin kaksijakoisesti. Alkoholistin tapaan hän joko jakeli villipetomaisia rakkaudenosoituksia tai osoitti mielipuolisia raivonpuuskia. Isä rutisteli lasta rakkaudesta tai vihoissaan paiskoi pitkin seiniä. (s. 115)

Jossain raivon ja rakkauden kohtauksessaan Hindley roikottaa Haretonia portaikoissa pää alaspäin. Isä menettää otteensa ja poika putoaa. Alhaalta kävelee Heathcliff ja ottaa pojasta kopin. Hän pelastaa Haretonin hengen. Kun Heathcliff huomaa, minkälaisen hyvän teon hän on Hindleylle tehnyt, hän hämmentyy. Heathcliff tuli pelastaneeksi vihamiehensä lapsen:

"Jos olisi ollut pimeätä, hän olisi varmaan yrittänyt korjata erehdyksensä iskemällä pojan pään murskaksi portaita vasten." (s. 117)

Heathcliff häipyy

Lapsen pelastamiskohtausta seuraa Cathyn ripittäytyminen rouva Deanille. Cathy kertoo, että naapurin Edgar on kosinut ja että hän aikoo suostua kosintaan. Cathyn ja Edgarin välien lämpenemistä romaanissa ei erityisemmin kuvata, todetaan vain.

Sen sijaan 22-vuotiaan palvelijattaren tekemä haastattelu siitä, miksi Cathy rakastaa Edgaria, on huima ja terävä. (s. 121-122) Rouva Deanille ei kelpaa mikään lässynlässyn syyksi. Haastattelun päätteeksi rouva Dean (22-vuotias!) tuumaa aika kylmästi, että jos Cathy ajattelee vain nykyhetkeä, hänen tulee suostua Edgarin kosintaan. Kaikki osapuolet ovat vain tyytyväisiä.

Cathy aikoo kertoa suurena salaisuutena rouva Deanille unensa, mutta rouva Dean ei halua kuulla sitä. Cathy ei kerro untaan ja lukijat voivat vain arvella, millainen uni olisi ollut. Sen sijaan Cathy kertoo rouva Deanille toisen unensa. Unessa hän oli taivaassa. Cathy on realisti: "Sovin Edgar Lintonin vaimoksi yhtä huonosti kuin sovin taivaaseen, ja ellei se katala mies tuolla alhaalla olisi saanut Heathcliffiä täydelliseen alennustilaan, en olisi ajatellutkaan avioliittoa Edgar Lintonin kanssa." (s. 124)

Samaan hengenvetoon Cathy toteaa rakastavansa Heathcliffiä - ei kasvinkumppanin hyvien ominaisuuksien vuoksi, niitä ei taida pahemmin olla - vaan sen vuoksi, että Heathcliff on enemmän häntä itseään kuin hän itsekään on. Kasvinkumppanien sielut ovat yhtä. Edgar Lintonin sielu on jotain aivan muuta.

Tässä kohtaa binaarioppositioita ihan ropisee: Lintonin sielu on ilmeisesti kuunsäde, Heathcliffin salama. Lintonin sielu on myös kylmä ja Heathcliffin sielu tuli. Pariutumisvaiheessa pitää näin ollakin. Salama ja tuli ovat eroottisesti vetovoimaisempia kuin kylmä kuunsäde, mutta lapsien kasvatusvaiheessa ei tunteiden ehkä pidä niinkään roihuta. Voi voi, typerää Cathya. Tai oikeastaan. Ei hän typerä ole. Hän menee Edgarin kanssa naimisiin, sillä Heathcliffin kanssa yhteisen elämän alkaminen on kuin kaksi keppikerjäläistä panisi nyyttinsä yhteen.

Cathy laskelmoi myös, että Edgarin rahojen avulla hän voi jotenkin pelastaa Heathcliffin alennustilasta. Heatcliff on kahden naisen vuoropuhelun aikaan huoneessa ja kuulee salaa Cathyn puheesta rouva Deanille vain sen, että Cathy ei aio naida häntä. Heathcliff häipyy koko talosta ja romaanistakin pitkäksi aikaa.

Heathcliff palaa

Ainakaan pikku Cathyn isä Heathcliff ei voi olla, sillä Heathcliff on Humisevasta harjusta poissa kolme vuotta. Sillä aikaa Cathy Earnshawista tulee rouva Edgar Linton. Rouva Dean muuttaa uuden rouva Lintonin kanssa Rastaslaaksoon. Rastaslaaksossa kohdellaan Cathya hyvin ja Edgar erityisesti pitää huolta siitä, että nuorikkoa ei loukata. Loukkaamisen mahdollisuudet ovat suuret, sillä Cathy on alempisäätyisempää ja köyhempää syntyperää.

Tuore aviopari oli onnellinen noin puolen vuoden ajan. En kyllä ymmärrä, miten Heathcliff ehti olla poissa kolmen vuoden ajan. (s.136) Ilmeisesti Cathy ei heti mennyt naimisiin Edgarin kanssa, kun Heathcliff häipyi maisemista.

Ei mennytkään, sillä heti, kun Heathcliff lähti, Cathy sai hirveän kohtauksen ja sairastui kuumetautiin. Kun Cathy oli toipumassa taudistaan, vanha rouva Linton halusi poikansa tulevan vaimon Rastaslaaksoon. Vanha rouva ja herra Linton saavat tartunnan Cathysta ja kuolevat kumpikin muutaman päivän sisällä.

Cathy palaa Humisevaan harjuun ja on nenäkkäämpi sekä kopeampi kuin koskaan ennen. Cathy saa kiukunpuuskia ja masennustiloja. Mielisairauden oireista huolimatta Edgar taluttaa Cathyn alttarille Gimmertonin kirkossa kolme vuotta vanhempiensa kuoleman jälkeen. Avioitumista seuraa puolen vuoden onnellinen jakso aviopuolisoiden elämässä.

Sitten palaa Heathcliff.

Huojuva tasapaino menee sijoiltaan

Cathy rakastaa edelleen Heathcliffiä, mutta ei tietenkään ryntää rakastamansa ihmisen syliin. Cathy pitää rouva Deanille pitkän monologin suhteestaan Heathcliffiin ja aviomieheensä. Monologin iloiseksi lopuksi hupakko tuumaa olevansa enkeli, koska osaa käsitellä asiat niin kypsästi. Ja lähtee tekemään sovintoa aviomiehensä kanssa. (s. 148)

Kohta käykin niin, että Edgarin sisko Isabella iskee silmänsä Heathcliffiin eikä aikaakaan, kun Isabellasta tulee rouva Heathcliff. Cathy ei arvosta kumpaakaan, ei aviomiestään eikä tämän siskoa. Kumpikin on hänen mielestään ruikuttaja. "...Mutta he ovat hyvin samantapaiset: hemmoteltuja lapsia, jotka kuvittelevat koko maailman olevan heitä varten." (s. 146)

Cathy on varmaankin tyrmistynyt asiasta ja koettaa käännyttää Isabellaa kertoen tälle, millainen Heathcliff todellisuudessa on. Isabella ei lannistu. Itsepintaisesti hän rakastaa Heathcliffiä. Rakastumisen kohde suhtautuu ihailijattareensa kuin outoon vastenmieliseen elukkaan, intialaiseen tuhatjalkaiseen, jota tarkastellaan uteliaasti, vaikka se herättääkin vastenmielisyyttä.

Heathcliff siis kiinnostuu Isabellasta.

Kun Heathcliff tulee vierailulle Rastaslaaksoon, hän kohtaa pihalla Isabellan ja syleilee tätä. Tässä kohtaa on outo käännös. Rouva Dean kertoo Cathylle, mitä pihalla tapahtui: "Teidän kelvoton ystävänne! Vastasin kiivaasti. - Tuo mateleva lurjus tuolla. No, nyt hän huomasi miedät ja tulee sisälle. Saadaanpa nähdä, keksiikö hän uskottavan selityksen sille, että rakasteli neitiä, vaikka sanoi teille, ettei välitä hänestä." (s. 163)

Heathcliffkö rakasteli Isabellaa keskellä avointa pihaa? Ei kait sentään. Heathcliff itse kysyy Cahtylta, eikö hän saisi muka suudella Isabellaa.

(Minun Humiseva harjuni on käännetty huonosti. Sivulla 82 on esimerkiksi kaksinkertainen passiivi: ...ikkunaluukkuja ei oltu (po. ollut) suljettu.... Monessa kohtaa mietin, miksi suomentaja on jättänyt pilkut pois tekstistä. Käytössäni oli Kaarina Ruohtulan käännös vuodelta 1976. Ostin version superalennusmyynnistä Varkauden kirjapörssistä kesällä 2014. Kaarina Ruohtulan jälkeen Humisevan harjun ovat kääntäneet Eila Pennanen vuonna 1991 ja  Juhani Lindholm vuonna 2006. Romaanin ensimmäinen suomennos on vuodelta 1927 ja sen on tehnyt Martta Räsänen. Toinen suomennos on vuodelta 1947. Suomentaja oli tuolloin Helka Varho.)

Joka tapauksessa kaikenlaisten dramaattisten kohtausten jälkeen Isabella karkaa Heathcliffin kanssa ja Edgar katkaisee välit sisareensa. Karkulaiset pysyvät poissa kaksi kuukautta ja sillä aikaa Cathy sairastaa aivokuumeen. Isabella ja Heathcliff palaavat Humisevaan harjuun ja Isabella kirjoittaa rouva Deanille kirjeen.

Totuus Heathcliffistä on paljastunut Isabellalle. Veli Edgar ei halua olla Isabellan kanssa missään tekemisissä.

Silmät aukenevat

Herra Lockwoodin silmät aukenevat nuoren lesken, Cathyn, suhteen, kun rouva Deanin kertomus tämän äidistä etenee. Herra Lockwood tajuaa, että jos Cathy on yhtä umpihullu kuin äitinsä, ei rakkaussuhteesta tähän tule muuta kuin ongelmia.

Cathy kakkonen syntyy kauhean dramaattisen kohtauksen jälkeen, kun Heathcliff on käynyt Rastaslaaksossa. Pikku Cathy on keskonen, hänestä sanotaan, että hän syntyi seitsenkuukautisena. (s. 230). Äiti kuoli kaksi tuntia tyttärensä syntymän jälkeen. Isä ei välittänyt lapsestaan alkuun, koska tämä oli vain tyttö eikä perijätär. Todellinen Rastaslaakson perijätär oli Isabella, rouva Heathcliff, joka asui Humisevassa harjussa.

Kohta Isabella oli kuitenkin päässyt pakenemaan Humisevasta harjusta. Hän käy pikapikaa Rastaslaaksossa ja lähtee jonnekin kauas synnyttämään Heathcliffin lasta Lintonia. Linton on 12-vuotias, kun Isabella kuolee ja Edgar ottaa Lintonin Rastaslaaksoon. Heathcliff kuitenkin saa tietää, että hänen poikansa on Rastaslaaksossa ja hakee Lintonin helvetilliseen Humisevaan harjuun.

Rastaslaakson Cathy tutustuu serkkuihinsa, Lintoniin ja Haretoniin, omilla vuoristopakomatkoillaan - ensin hän narraa leikkivänsä arabialaista kauppiasta ja niin on ympyrä sulkeutunut. Heathcliff kaappaa lopulta Cathyn Humisevaan harjuun ja pakottaa Cathyn naimisiin kuolevan poikansa kanssa, jotta kummankin talon omaisuus jäisi Heathcliffille.

Edgar Lintonin tuli kuitenkin kuolla ennen Heathcliffin poikaa Lintonia ja niin kävikin.

Ahdas miljöö

Kammottavan neljän mailin pituisen vakuumin puhkaisivat vain satunnaiset kävijät ja yhteisöstä lähtijät. Lockwood tuli muualta ja lähti pois. Hän ei halunnut toista talvea seudulla viettää. Heathcliff kävi rikastumassa ja sivistymässä, palasi - muuttuneena rikkaana miehenä. Isabella pääsi pakenemaan aviomiestään Heathcliffiä, mutta joutui kuolemansa jälkeen palauttamaan hirviömäiseen kuvioon suojattoman, mutta kroonisesti sairaan itsekeskeisyydessään iljettävän poikansa Lintonin.

Gimmertonin orkesteri (s. 97) tulee käymään Humisevassa harjussa joulupäivänä ja ainakin Lintonit käyvät kirkossa (s. 95). Muuten ihmiset elävät eristyneenä eikä muita pariutumisen mahdollisuuksia näytä olevan kuin mennä naimisiin serkun kanssa naapurista.

Karttani romaanin seudusta sisältää vain janan, jonka toisessa päässä on Humiseva harju ja toisessa päässä Rastaslaakso. Rastaslaakso oli oikea kartano, paljon upeampi kuin Humiseva harju. Rastaslaaksoa kirjailija ei kovin monisanaisesti kuvaa ja Humisevan harjun vastakohta tulee esiin vähitellen ja vaivihkaa.

Ovatko Humiseva harju ja Rastaslaakso binaarioppositioita? Olivatko rauhaisa elo ja normaaliperheet Rastaslaaksossa sekä kitulias ja vihamielinen perhe-elo Humisevassa harjussa? Tämä pitää tarkistaa. Menin alussa hieman sekaisin, kumpi perhe asui kummassa talossa. Tai oikeammin en kiinnittänyt asiaan tarpeeksi huomiota romaania lukiessani.

"Käsiteoppositiot eivät ole neutraaleja kuvailun välineitä, vaan luonteeltaan hierarkkisia siten, että opposition toinen termi oletetaan aina positiiviseksi ja hallitsevaksi, kun taas toinen termi on siihen nähden alisteinen ja saa identiteettinsä suhteessa positiiviseen termiin." http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:dekonstruktio

Toisaalta ei elo Rastaslaaksossa ollut mitään auvoa. Lintonit olivat rikkaita ja heidän lapsensa olivat vaaleita ja läpikuultavia. Ei heistä oikein ollut elolle. Isabellan Linton-pojasta näkyi jo 12-vuotiaana, että hän tuskin elää 18-vuotiaaksi.

Vaikutti siltä, että jos säilyi hengissä Humisevan harju -talon koettelemuksissa, oli elinvoimaista ainesta. Humisevan harju -romaanin henkilöt tuntuivat myös asettuvan binaarioppositioasetelmaan. Oli elinvoimaiset, kuten molemmat Cathyt, Hareton ja Heathcliff, ja oli kuolevat, Hindley, Isabella, Edgar ja lopulta nuori Linton, joka tavallaan oli rastaslaaksolainenkin.

Tuulet olivat romaanissa miltei koko ajan myrskyisät tai ainakin epämiellyttävät. Lisäksi satoi tai pyrytti koko ajan. Humisevan harjun talo tuntui kyyristyneen tuulessa. Sen ikkunat sijaitsivat syvällä seinien sisällä, mikä teki vaikutelmasta vieläkin ahdistavamman ja talon sisätiloista pimeääkin pimeämmän tuntuiset. Jopa pihan männyt anoivat auringon apua pohjoistuulta vastaan.

Kirjan ensimmäisestä lukukerrasta loppukesältä 2014, jolloin oman Heathcliffeni, lasteni biologisen isän, kuolemasta oli kulunut kaksi vuotta ja olimme lasten sekä lasten isäpuolen kanssa matkalla Pietariin viettämään kuolinvuosipäivää, en muista muuta kuin huonon sään, joka varjosti romaanin seutua koko ajan.

Pietarissa oli aivan helvetinmoinen helle.

Irtautuminen

Ikään kuin läpäisemättömät pilvet tai sankka sumu olisivat jonkinlainen muuri, joka erotti romaanihenkilöt muusta maailmasta. Tuntui kuin pilvet tai sumu olisivat verhonneet suurimman osan aikaa jopa Humisevan harjun takana olevia Penistonen vuoria. Vuorille vallaton ja isänsä hemmottelema pikku Cathy oli Minny-ponillaan matkalla, mutta sattuikin sitten poikkeamaan Humisevaan harjuun, jossa oli hänen serkkunsa ja tuleva kohtalonsa Hareton. (s. 263-272)

Pikku Cathyn karkaaminen vuorille vaikutti kuvastavan sitä, että edes jotkut romaanissa halusivat irrottautua paikallaan olosta tai totutuista ja jumiutuneista psykologisista kuvioista. Cathy paloi halusta nähdä muutakin kuin Rastaslaakson puiston. Hän karkasi horisontissa siintäville vuorille, jotka olivat itse asiassa vain alle kymmenen kilometrin päässä kodista. Matka on lapselle pitkä, mutta tuntuu siltä kuin kirjan aikuisetkin olisivat alistuneet kyyröttämään loukoissaan - niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Pikku Cathy on reipas, neuvokas ja peloton monessa kohtaa. Hän manipuloi palvelijattarensa, rouva Nelly Deanin, pakkaamaan itselleen eväät, koska aikoo olla leikeissään arabialainen kauppias ja taivaltaa karavaaneineen erämaan halki. Lisäksi hän oli rouva Deanilta - ja isältään - salaa pyytänyt aitaa korjaamassa olevaa nimetöntä työmiestä katkaisemaan pähkinäpuusta vitsan, jolla hän oli kannustanut Minnyn hyppäämään pensasaidan yli alimmasta kohtaa.

Vuorille pikku Cathya lähti opastamaan kohtalokas Hareton. Haretoniin kirjan kirjoittaja Emily Brontë luo Cathyn kontaktin kahden pointterin avulla. Cathyn mukaan lähti aluksi kolme koiraa, joista vain yksi, vanha ajokoira, palasi kotiin. Kaksi muuta olivat joutuneet tappeluun Haretonin koirien kanssa Humisevan harjun nurkalla.

Koiria Humisevassa harjussa riittää. On englannin vanha lammaskoira, joka tekee liian läheistä tuttavuutta. On ajokoiria ja vartiokoiria. Heathcliffillä on ainakin puolisen tusinaa koiraa.

Cathy tuntee isoa poikaa, Haretonia, kohtaan outoa vetoa heti alkuun. Toisaalta hän ei kestä ajatusta, että Hareton olisi hänen serkkunsa. Poika oli kyllä sopusuhtainen, vankka sekä terveen-voimakkaan oloinen, mutta kuitenkin maatyöläisen asussa, alempiarvoinen selvästi. (s. 271)

Pikku Cathy kokee oman kasvattavan katarsiksensa, puhdistumisensa, lapsen itsekkyydestä, kun valvoo yksin heikon ja läpeensä itsekkään aviomiehensä Lintonin kuolinvuoteen äärellä.

Lopulta pikku Cathy nöyrtyy ja pyytää anteeksi Haretonilta sitä, että itse oli nöyryyttänyt tätä kauhealla tavalla omalla kirjasivistyksellään. Koko kuvio oli lisäksi helpottavasti 12 vuodessa muuttunut, muurit murtuneet ja raikas ilma pääsi lopulta kirjasivistyksen muodossa virtaamaan sisään.

Painostavasta pahasta isästä, joka ei ollut kummankaan biologinen isä, oli päästy eroon luonnollisella tavalla. Häntä ei kenenkään tarvinnut edes symbolisesti tappaa. Hän kuoli itse sisäsyntyisesti huonoon omaantuntoonsa irvistävä hymy huulillaan ja tuli haudattua, kuten halusi, oman Cathynsä viereen ilman uskonnollisia seremonioita. Kummankin arkusta piti purkaa yksi laita pois, jotta rakastavaiset pääsevät syleilemään toisiaan hajotessaan takaisin maa-aineksiksi. Aika naturalistinen kohta tämä, jossa Heathcliff kertoo toiveistaan.

Sairastelu

Kuten aluksi kirjoitin, Humisevan harjun ja Rastaslaakson välimatka tuntui ylipääsemättömän ja läpitunkemattoman pitkältä, vaikka tosiasiassa talojen väliä oli vain neljä mailia. Sää oli aina niin huono, että kulkija saattoi vallan hyvin romaanin kahden talon välisellä kuuden ja puolen kilometrin taipaleella tuupertua ja vaikka kuolla. Lähistöllä oli myös kamala suo, jonne kulkija saattoi eksyä ja hukkua.

Aika usein, kun romaanihenkilöt menivät tomuisista, pimeistä sekä kosteankylmistä sisätiloista ulos, he saivat yskän sekä kuumeen ja joutuivat vilustuneena vuoteenomiksi. Vilustuminen ei 1700- ja 1800-luvun vaihteessa ollut mikään pikku juttu, sillä ihmiset saattoivat lopulta kuolla outoon kuumeiluunsa.

Tosin sairastelu sopi hyvin romaanin tapahtumiin. Sillä tavoin kirjailija saattoi eristää ja passivoida vähäksi aikaa esimerkiksi rouva Nelly Deanin, romaanin pääasiallisen kertojan. Hän tahtoi puuttua tapahtumien kulkuun silkasta palvelijan velvollisuudentunteesta ja aina, kun nuoremman Cathyn tuli tehdä jotain luvatonta, kuten karata Rastaslaaksosta Humisevaan harjuun, piti rouva Dean sulkea huoneeseensa potemaan.

Näin laskin ainakin kaksi kertaa tapahtuneen.

Kerronnan kesto ja kertojat

Kun rouva Dean poti tai herra Lockwood, kirjan kehyskertomuksen päähahmo, jolle rouva Dean tarinan kertoi, lähti vuokraamastaan Rastaslaaksosta Lontooseen, tapahtui kerronnan nopeutus. Kirjan loppupuolella rouva Deanin kertomassa harpataan kokonaista 12 vuotta ja nopeutuksessa kirjailija tarkensi hetkeen, jolloin pikku Cathy karkasi vuorille ja poikkesi samalla Humisevaan harjuun. Nopeutuksen sisältä löytyy näin ollen hidastus.

Kirjan tapahtumat kestivät vuodesta 1801 vuoteen 1802. Kirja alkaa sillä, että herra Lockwood tulee Rastaslaaksoon, käy vuokraisäntää tapaamassa Humisevassa harjussa ja samalla kiinnostuu nuoresta Cathy-nimisestä naisesta, jonka suhteesta oudon perheen yhtä outoihin perheenjäseniin Lockwood ei oikein saa selvää.

Herra Lockwoodin arvelen olevan yhtä aikaa heterodiegeettinen ja homodiegeettinen kertojahahmo. Hänen avullaan kirjailija pääsee heti kirjan alussa esittelemään kirjan päähenkilöitä. Tavattuaan vuokranantajansa Heathcliffin Herra Lockwood iloitsee, että tämä on yhtä epäsosiaalinen kuin vuokralaisensakin. Herra Lockwood laskeskelee, että juuri tällä seudulla hän olisi vapaa häiritsevästä seuraelämästä.

Herra Lockwoodista Brontë ei kerro oikeastaan juuri mitään. Lockwood on vain kehys tai kerronnan välikappale, etäännytyksen, (rouva Deanin, joka kertoo) etäännytys (jolle rouva Dean kertoo). Hänestä vihjataan, että on jotenkin kyllästynyt ihmisiin ja ehkä juuri Lontoon seuraelämään. Arvelen hänen olevan Lontoosta, sillä kirjan lopussa Lockowood lähtee ainakin kahdeksi kuukaudeksi Lontooseen eikä missään nimessä aio palata Rastaslaaksoon toiseksi talveksi. Taisipa olla ankea rupeama. Lockwood pitää uutta asuinseutuaan "ihmisvihaajan paratiisina" (s. 27), mutta tuntee vetoa oudon perheen nuoreen naiseen,

Sen verran herra Hetero- ja homogeettisesta kertojasta romaanin ekstradiegeettinen - ulko- ja yläpuolinen - kertoja vihjaa, että jopa kertojan äiti epäilee herra Lockwoodin soveltuvuutta perhe-elämään. Lockwood oli viettänyt kuukauden meren rannalla ja kiinnittänyt huomiota kaukaa johonkin kaunottareen, mutta kun kaunotar oli alkanut kiinnittää huomiota kertojaan, tämä oli ikään kuin kylmennyt ja lukkiutunut. (s. 31)

Nuorta Cathya herra Lockwood ei ala hakkailla, vaikka tietääkin itse olevansa sangen viehättävä. Se, miksi hän ei ryhdy kosiskentelemaan nuorta leskeä, ei minulle aukea. Ehkä herra Lockwood vaistoaa eroottisen jännityksen, joka on nuoren Cathyn ja moukkamaisen Haretonin välillä. Tai jospa herra Lockwood on biseksuaali - se selittäisi ambivalentin suhtautumisen ihastukseen meren rannalla - ja lisäksi hän tuntuu näkevän esimerkiksi Heathcliffin, vanhemman machon, jotenkin aistillisessa valossa:

"Hän vaikuttaa kenties hieman rähjäiseltä, mutta huolimattomuus ei kuitenkaan tee epäedullista vaikutusta, sillä hänen vartalonsa on ryhdikäs ja komea." (s. 30)

Samaan hengenvetoon Lockwood arvelee, että Heathcliff ei voi sietää sellaisia ihmisiä, jotka ilmaisevat kiintymystä itseensä. Sitten Lockwood ikään kuin herää ja huomaa projisoivansa omia ominaisuuksia Heathcliffiin. Hän toivoo, ettei vuokraisäntä ole luonteeltaan niin kummallinen kuin hän itse. Jotain kummallista Lockwoodissa on - jotain, mitä hän itse ei ymmärrä tai ei halua kertoa ymmärrettäväksi.

Kesken rouva Deanin kertomuksen Lockwood sanoo (lukijalle) Heathcliffiä tarinan sankariksi. Tai no, voi tietysti olla, että Lockwood ei ole biseksuaali. Ehkä hän naamioi kiinnostuksensa nuoreen leskeen yleiseksi uteliaisuudeksi vuokraisäntäänsä kohtaan. Tai sitten hän on bi ja kiinnostunut machomaisesta vuokraisännästä ja tämän noitamaisesta leskiminiästä. Mistäpä sen tietää - onhan Evelyn Waughinkin Menneessä maailmassa verhottu homoseksuaalinen suhde.

Lockwood joutuu lähtemään Humisevaan harjuun seuraavanakin päivänä saapumisestaan vuokrataloonsa, sillä sillä palvelustyttö on saanut savut tuprahtamaan sisään lämmittäessään kirjastohuonetta. Toisella vierailukerralla Lockwood tarkastelee Humisevan harjun Heathcliffea, nuorta Cathy-nimistä naista ja Haretonia. Tunnelma on kolea ja Lockwood ajattelee: "... Jos minä olin syypää painostavaan tunnelmaan, velvollisuuteni oli yrittää keventää sitä." (s. 38)

Vieras koettaa urheasti kohteliaalla small talkilla päästä selville siitä, kenen puoliso nuori Cathy on. Heathcliffestä hän ajattelee: "Olisihan hänen pitänyt huomata, että heidän välillään oli niin suuri ikäero, ettei ollut syytä olettaa heitä aviopariksi. Toinen osapuoli oli nelissäkymmenissä, siis iässä, jolloin mies on vielä niin selväjärkinen, että harvoin kuvittelee nuoren tytön menevän naimisiin pelkästä rakkaudesta: tuo haave on vasta vanhojen päivien lohtu." (s. 39)

Sitten Lockwood katsoo arvioiden Haretonia ja pohtii, että epäsäätyisyydestään huolimatta saattaakin olla nuoren naisen aviomies. "Siinä näkee, mikä seuraus tällaisesta elävältä hautautumisesta on. Tyttö on takertunut tuohon tomppeliin vain siksi, ettei tiedä parempaa olevan olemassakaan. Miten säälittävää - minun on varottava saattamasta häntä katumaan valintaansa." (s. 39)

Humisevan harjun väki on töykeää. He näkevät, kuinka vieras ponnistelee kaikkensa, jotta tunnelma ei olisi niin jähmettynyt, eivätkä voi auttaa tätä pinnalle. Oikein vihlaisee vastanpohjasta, kun luen, miten Lockwood hapuilee teepöydässä ja lopulta Heathcliff armahtaa ja sanoo: "Kummallakaan meistä ei ole onnea omistaa tätä hyvää hengetärtä, hänen puolisonsa on kuollut. Sanoin hänen olevan miniäni, joten hän siis on ollut naimisissa poikani kanssa." (s. 40)

Kohtaus on hyvin kirjoitettu. Huomaan ärsyyntyväni Humisevan harjun väkeen, joka antaa vierailijan nolata itsensä. Kuinka epäystävällistä!

Lockwoodin jälkeen intradiegeettiseksi kertojaksi tulee Catherine Earnshaw. Tyttö on raapustellut talon kirjaston kirjat täyteen omia päiväkirjamerkintöjään. Niitä Lockwood Humisevassa harjussa yöpyessään lukee puolisalaa. Kun vuokralainen palaa Rastaslaaksoon, hän alkaa kuulustella taloudenhoitajatartaan Humisevan harjun oudoista ihmissuhteista.

Rouva Nelly Deanin kertomat ovat on kaikkein pisimmät jaksot Humisevassa harjussa. Vähempiarvoisiakin kertojia on. Humisevan harjun asioista saadaan Rastaslaaksossa tietää Isabellan kirjeestä. Avioiduttuaan Isabellan kanssa Heathcliff on varmaankin mielipuolisimmillaan. Isabella purkaa itseään kirjeitse rouva Deanille Rastaslaaksoon.

Kun rouva Dean potee vilustumistaan, kertojan paikalle asettuu Humisevan harjun palvelija Zillah. Hän ei laisinkaan pidä nuoresta Catherinesta, joka tulee Humisevaan harjuun Heathcliffen pojan Linton nuoremman vaimoksi.

Zillah pitää nuorta Cathya ylimielisenä nirppanokkana.

Yhdysside

Romaanin alkupuolella Catherine Earnshawin salaisista päiväkirjamerkinnöistä merkinnöistä käy ilmi, kuinka Catherinen biologinen veli Hindley kohtelee perheen ottopoikaa, orpoa romania, Heathcliffea epäoikeudenmukaisesti. Cathy on Heathcliffen liittolainen. Yhdessä parivaljakko keppostelee ja on vallaton.

Cathy ei anna veljensä Hindleyn vaimosta Francesista hyvää kuvaa. Frances tukistaa Heathcliffea ja istuu sen jälkeen aviomiehensä polvelle. Aviopari pussailee ja lepertelee tuntikausia, mikä on päiväkirjamerkintöjen mielestä hävettävää.

Kapina kohdistuu myös vanhaan ja epämiellyttävään, uskonnolliseen palvelijaan Josephiin. Tämä vain saarnaa ja jaanaa. Joseph pysyy samanlaisena hahmona koko romaanin ajan. Joseph saarnaa ja jaanaa ja on lähinnä epämiellyttävä. Ilmeisesti hän kuitenkin on hyvä työmies ja hänellä on asema Humisevassa harjussa.

Isänsä poissaollessa Hindley kostaa käenpoika Heathcliffelle sen, että isä on syrjäyttänyt biologisen poikansa. Myöhemmin käy selvästi ilmi, että herra Earnshaw jakaa enemmän huomiota Heathcliffelle kuin omalle pojalleen. Cathyakin isä hemmottelee, mutta tyttö on lempilapseksi liian vallaton ja oikullinen. Toisaalta isä katuu sitä, että on antanut Cathylle elämän. Outoa epävakaisuutta. Arvelinkin aiemmin tässä kirjoituksessa, että kummatkin Earnshawit ovat juoppoja, sillä Heathcliff kuvailee Humisevan harjun elämää sellaiseksi, että lapset värjöttelevät nurkassa, kun vanhemmat hummaavat.

Ensimmäisen kerran herra Earnshaw pettää biologisen poikansa, kun tuo matkaltaan Liverpoolista kotiin Heathcliffen. Hän toi Hindleylle lupaamansa viulun, mutta viulu oli mennyt säpäleiksi isän raahatessa romaniorpoa elätiksi. Kun Cathy saa tietää, että hänen toivomansa ratsupiiska oli pudonnut matkalla, Cathy sylkee Heathcliffen päälle kostoksi. Isä läimäyttää Cathyä.

Isä lienee ottanut Heathcliffen hoiviinsa sen vuoksi, että perheestä oli yksi poika kuollut. Kerjäläisloinen nimetäänkin kuolleen pojan mukaan. Hän on isälle sijainen ja Hindley sekä Cathy jäävät syrjään.

Myöhemmin Hindley tosiaan juo itsensä hengiltä. Ennen kuolemaansa hän menettää kaiken omaisuutensa pelihimossaan. Velkoja on Heathcliff. Kirjan jännite kiertyy Heathcliffen koston ympärille. Heathcliff käy maailmalla rikastumassa - kirjassa ei kerrota tarkemmin, missä tai miten - ja haalii kahden perheen omaisuuden itselleen menemällä naimisiin Rastaslaakson Isabellan kanssa.

Tässä kohtaa kirjaa olisi helpottanut, jos tuntisi 1700- ja 1800-luvun vaihteen brittiläistä perimyslainsäädäntöä.

Cathy siirtyi Rastaslaaksoon lempeän Linton nuoremman vaimoksi. Vaikka Cathy on koko elämänsä ajan tuntenut yhteyttä Heathcliffeen, hän suostuu naapurin pojan vaimoksi. Onko pohjimmaltaan kyseessä jokin insestitabujuttu? Cathy ja Heathcliffhän kasvavat yhdessä. Evoluutiopsykologisesti yhdessä kasvaneet lapset eivät tunne toisiaan kohtaan eroottisia tunteita, sillä luonto laskelmoi, että yhdessä lapsena paljon aikaa toistensa kanssa viettäneet ovat sukua toisilleen.

Se kyllä minua hieman öllötti, että Humisevasta harjusta mentiin koko ajan naimisiin serkkujen kanssa. Mitä serkumpi sen herkumpi, sanotaan kuulema Kangasniemellä ja suvut naivat ristiin. Näin sanoi muudan kangasniemeläisen kanssa naimisissa oleva pohjalainen. Huh.

Päähenkilöt

Romaanin päähenkilöt olivat tulkintani mukaan Catherine Earnshaw-Linton, tämän tytär Catherine Linton sekä tietysti kummankin suvun ulkopuolinen Heathcliff.

Cathy vanhempi kuoli synnyttäessään Catherine Lintonia. Catherine Linton meni säälistä naimisiin serkkunsa Lintonin kanssa. Avioliitto ei varmaankaan saanut täyttymystä, sillä Linton sairasti keuhkotautia ja kuoli pian pariskunnan naimisiin menon jälkeen, kuten Heathcliff oli tarkoittanutkin.

Laskin monta kertaa, saattoiko Heathcliff olla Haretonin isä. Minkä vuoksi Hindley niin kovasti vihasi Heathcliffiä? Veikö romaniäpärä Hindleyltä muutakin kuin isän huomion? Sukupuoliyhteys huutaa Humisevassa harjussa poissaolollaan. Pariskunnat ja rakastuneet kuitenkin pussailivat ja suutelivat ja lapsia syntyi. Miten lapset saivat alkunsa? Haretonin syntymävuonna Heathcliff oli vasta 14-vuotias, mutta häntähän kuvataan aina isokokoiseksi ja raamikkaaksi. Ehkä hän oli viriilikin.

Joka tapauksessa Heatcliff rakastaa enemmän kaltaistaan Haretonia kuin biologista poikaansa, inisevää ja heikkoa Lintonia. Lintonin äitihän pakeni juuri ennen pojan syntymää Humisevasta harjusta ja äiti Lintonina kasvatti pojastaan itsekeskeisen ja epämiellyttävän.

Kahden kerroksen väkeä

Kertojat eivät ole romaanissa tärkeitä. He vain tarkkailevat ja kertovat. Eniten saamme tietoa rouva Nelly Deanista. Hänen äitinsä oli Humisevassa harjussa palvelijattarena silloin, kun Earnshawin lapset, Hindley ja Cathy, olivat lapsia. Nelly teki pieniä töitä ja oli todistamassa sitä, kun talon isäntä, vanha Earnshaw toi orvon kerjäläispojan Heathcliffin Humisevaan harjuun.

Hänestä voisi kirjoittaa oman romaaninsa tai ainakin perusteellisen esseen. Rouva Nelly Dean on kaiken toisille omistautumisen ohella ehtinyt lukeneeksi naiseksi ja ehtinyt kasata jonkin verran jopa omaisuuttakin.

Jatkan tästä.... joskus lauantaiaamuna.

"... Jatkakaa Heathcliffin tarinaa siitä, mihin lopetitte. Menikö hän mannermaalle saamaan oppia ja sivistystä ja palasi sieltä herrasmiehenä? Vai saiko hän kenties apurahan johonkin opistoon? Tai pakeniko hän Amerikkaan ja menestyi siellä imemällä isänmaansa verta? Vai rikastuiko hän kenties jollain helpommalla tavalla täällä kotimaassa?"