Humiseva harju sijaitsee kaivosseudulla

Kahden kerroksen väkeä luokkakeinussa

Humisevan harjun pääkertojat, herra Lockwood tai rouva Dean, eivät ole tärkeitä, mutta mielenkiintoisia omilla tavoillaan. He vain tarkkailevat ja kertovat. Rouva Deanilla tosin on kirjassa tärkeä rooli sijaiskasvattajana. Esimerkiksi nuoren Catherine Lintonin äiti Catherine os. Earnshaw kuolee pari tuntia synnytyksen jälkeen ja Cathyn 12 ensimmäistä vuotta ovat rouva Deaninkin elämässä onnellisimmat vuodet. Suurimmat ongelmat olivat neidin sairastamat pikku lastentaudit. Cathy kasvoi rouva Deanin sanojen mukaan kuin lehtikuusi.

Tänään Kuopion kesäyliopiston nettilukupiirissä käsittelimme Emily Brontën Humisevaa harjua. Lupasin kirjoittaa tänne lopun Humiseva harju -merkintääni ennen lukupiiriä, mutta aamu meni dramaattisissa merkeissä. Olin riitapäällä ja aloin väkättää. Sen jälkeen huusin ja puhkesin itkuun. Kokosin itseni kuin aikuinen nainen ennen romaanin nettikäsittelyä.

Lukupiirin eräs jäsen, joka sijaitsi tänä aamuna Kööpenhaminassa - minä olen ollut lukupiirissä mukana Ilmajoen ABC:llä ja joku on ollut junassa, toinen juossut pitkin katua läppäri ojennettujen käsivarsien varassa - huomasi, että Lockwood oli tavallaan romaanissa lukijan edustaja. Lockwood oli kiinnostunut nuoresta Catherine Heathcliffistä (os. Linton). Ja minä lukijana melkein riisuin villakalsarini, kun Heathcliffiä kuvattiin. Kertokaa, miksi naiset rakastuivat ennen, nykyään ja tulevaisuudessa testosteronin täyteisiin, älykkäisiin psykopaatteihin? Testosteronin täyteisillä miehillä en tarkoita sellaisia lihakarjasonnimullimiehiä kuin se joku ... mikä se nyt on se julkisuuden henkilö.... se kehonrakentaja, joka muistuttaa verkkaista, lyhytkarvaista verikoiraa?

Kertojista eniten saamme tietoa rouva Nelly Deanista. Hänen äitinsä oli Humisevassa harjussa palvelijattarena silloin, kun Earnshawin lapset, Hindley ja Cathy, olivat lapsia. Nelly teki pieniä töitä ja oli todistamassa sitä, kun talon isäntä, vanha Earnshaw toi orvon kerjäläispojan Heathcliffin Humisevaan harjuun.

Rouva Deanista voisi kirjoittaa oman romaaninsa tai ainakin perusteellisen esseen. Rouva Nelly Dean on kaiken toisille omistautumisen ohella ehtinyt kasata jonkin verran jopa omaisuuttakin. Toinen pyylevä emännöitsijä, Zillah, pukee sanoiksi nuoren Cathyn alennustilan Humisevassa harjussa heikon aviomiehen Lintonin kuoleman jälkeen ja tulee samalla kuin vahingossa kertoneeksi itsestään ja rouva Deanista: ".... näkisin mielelläni, että hänen (Cathyn) ylpeytensä saisi pienen kolauksen. Mitä häntä nyt auttaa kaikki sivistys ja hienous? Hän on yhtä köyhä kuin te tai minä - köyhempikin, sillä teilslä on varmaan säästöjä ja minäkin olen yrittänyt saada jotakin kasaan." (s. 397)

Kun rouva Dean näkee, miten alas Heathcliff haluaa rakastettunsa tyttären ja poikansa vaimon painaa, hän suunnittelee jopa palvelijattaren toimen jättämistä, oman mökin hankkimista ja Catherinen ottamista mökkiin asumaan. Hän ei pane hätäsuunnitelmaa toimeen, sillä arvelee, ettei Heathcliff päästäisi Catherinea minnekään Humisevasta harjusta.

Romaanin loppua kohti romaanihenkilöiden apuun tulee kirjasivistys, vaikka Zillah on sivistystä kohtaan skeptinen. Cathy alkaa opettaa Haretonia ja lopulta on niin rakastunut luomukseensa (sivistyvä Hareton), että sujauttelee kevätesikoita hänen puurolautaselleen.

Rouva Deankin on töidensä ohessa ehtinyt lukeneeksi naiseksi. Kieliä hän ei osaa, mutta arvelee saavuttaneensa riittävän sivistystason ilman vieraita kieliäkin - sellaisen, joka riittää palvelijattaren tyttärelle. Koetin äsken etsiä kohtaa romaanista. En löytänyt.

Kesäyliopiston lukupiirissä pohdimme, kehittyivätkö Humisevan harjun henkilöt. Ohjaajamme mielestä eivät erityisesti - vasta seuraava sukupolvi meni henkisesti parempaan suuntaan. Minusta hahmot ovat niin kuin elämässä yleensäkin. Menevät välillä yös ja tulevat välillä alas. Ovat jumalten keinussa, jota sanotaan elämäksi.

Varmaankin kehittyvin romaanihenkilö on tosiaan nuori Cathy. Hän alkaa opettaa Haretonia ja pidättäytyy romaanin lopussa arvostelemasta tämän ottoisää, Heathcliffiä, koska tietää, miten tärkeä ottoisä on Haretonille.

Humiseva harju on myös romaani lasten kasvatuksesta. Kasvatuksessa menee melkein kaikki pieleen. Joku rakastava aikuinen kuitenkin aina löytyy ja märisevää Lintoniakin siedetään. Kaikki tosin tekevät selväksi, että hän on sairaalloisessa itsekeskeisyydessään iljettävä. Vaikka kaikki arvostelevat Linton-parkaa, se ei kuitenkaan estä häntä roikkumasta elämänsyrjässä kiinni liki 18-vuotiaaksi asti.

Marxia, marxia

Kirjoittaako Emile Brontë tarinaan sisään ajatusta, että kukin voi omasta yhteiskuntaluokastaan nousta sivistyksen avulla? Kirjat pilkahtelevat muutenkin siellä täällä tarinassa. Niitä lainaillaan, niillä luodaan kontaktia, niitä poltetaan ja kasataan hameen helmaan.

Kirjojen merkityksestä otan tähän lainauksen rouva Deanilta: "Miten voitte elää täällä ilman kirjoja, jos saan luvan kysyä? Vaikka minulla on Rastaslaaksossa laaja kirjasto, aikani tulee usein pitkäksi - jos minulta vietäisiin kirjat, tulisin epätoivoiseksi." (s. 403)

Lockwood tekee listaa muista mahdollisuuksista rikastua ja saavuttaa sosiaalista nousua 1800-luvun alkupuolen englantilaisessa yhteiskunnassa: "... Jatkakaa Heathcliffin tarinaa siitä, mihin lopetitte. Menikö hän mannermaalle saamaan oppia ja sivistystä ja palasi sieltä herrasmiehenä? Vai saiko hän kenties apurahan johonkin opistoon? Tai pakeniko hän Amerikkaan ja menestyi siellä imemällä isänmaansa verta? Vai rikastuiko hän kenties jollain helpommalla tavalla täällä kotimaassa?"

Marxilaisen käsityksen mukaan ihmisen tajunta ei määrää heidän olemistaan, vaan päinvastoin - ihmisten yhteiskunnallinen oleminen määrää heidän tajuntansa. Humiseva harju ja Rastaslaakso sijaitsevat kaivosseudulla. Työläisiä on varmaan muitakin kuin kummankin talon palvelijat ja asioilla taloissa kävijät. Kaivostyö tai muut uudet elinkeinot eivät kuitenkaan millään lailla näy romaanissa.

Yhteiskunnallinen kurjuus sen sijaan näkyi. Kirjan alkupuolella (s. 84) Catherine Earnshaw ja hänen ottoveljensä Heathcliff pakenevat naapuriin Rastaslaakson kartanoon ja kartanon väki luulee parivaljakkoa roistoiksi: "Roistot tiesivät, että eilen oli vuokrienmaksupäivä ja luulivat saavansa helpolla hyvän saaliin." ... "Varmaankin jotkut rosvot aikoivat nostaa heidät sisään ikkunan kautta avaamaan meidän nukkuessamme oven varkaille, joiden olisi helppo murhata meidät kaikki."