Ensin harhaksi luulin mä sen
Niin mahtava peräsin ja pulleat purjeet
Hän viereeni tiskille rantautui
Mahtava peräsin ja pulleat purjeet

Ja salista musiikki kantautui
Mä pokkasin heti ja tanssimaan vein
Ja parhaimmat taivutukseni tein
Niin mahtava peräsin ja pulleat purjeet

Ja minulle hän melkein antautui
Mä nopeissa heitoit ja spagaatit tein
Ja korva suussa mä hitaammat vein
Ja kalleinta viiniä listalta hain
Ja maksoin urkeilla laskuni vain
Niin mahtava peräsin ja pulleat purjeet

Hän viereeni tiskille rantautui
Mahtava peräsin ja pulleat purjeet
Ja salista musiikki kantautui
Mä vitsiä väänsin ja temppuja tein
Kuin Blomqvistin tanssikursseilla vein
Niin mahtava peräsin ja pulleat purjeet

Ja minulle hän melkein antautui
Kun vessassa hetkisen viivähdin vain
Niin karvaan totuuden huomata sain
Mä tuuhea viiksisen hontelon näin
Jo häntä saattavan ovelle päin
Niin mahtava peräsin ja pulleat purjeet

Hän viereeni hetkeksi rantautui
Mahtava peräsin ja pulleat purjeet
Ja viimeinen valssi jo kantautui
Mä hetkessä kymmenen paukkua join
Ja muutenkin tosi kurjasti voin
Niin mahtava peräsin ja pulleat purjeet

ja minulle hän melkein antautui
Niin mahtava peräsin ja pulleat purjeet
Hän viereeni hetkeksi rantautui
Mahtava peräsin ja pulleat purjeet
Ja viimeinen valssi jo kantautui
Mä hetkessä kymmenen paukkua join
Ja muutenkin tosi kurjasti voin
Niin mahtava peräsin ja pulleat purjeet
Ja minulle hän melkein antauitui.

Arto Melleri, Nadja Pyykkö
ja Arto Luukkanen

Hei, minäkin aloitin kirjallisuusteoriatehtävän! Tahmon tosin vielä Aristoteleessä ja siinä, että Aristoteleskin oli sitä mieltä, että pelkästään kieli on jo tulkintaa, sillä kieli antaa ideoille muodon. Mun aivot repeävät!

Pakko saada jotain kasaan ennen kuin tyttö tulee koulusta. Lupasin viedä tytön hiihtämään. Löydettiin nimittäin tytön monot! Joku (minä, ehkä) oli survonut ne vintin laatikkoon. Eilen lapsi oli jotenkin otettu ja sanoi, että meillähän on nyt perheen yhteinen harrastus. Tyttö hiihti kuin venäläinen uusrikas Tahkolla, täydessä meikissä, kuin olisi korkokengillä huojunut. Mutta pääasia, että oltiin yhdessä.

Munkin teki mieli jäädä tänä aamuna vetämään sänkyyn tiheitä sikeitä. Siis öllöttämään taju ihan kankaalla. Väsyttää niin pirusti koko ajan. Olisiko kohta aika jättää pois toinen beetasalpaaja? Hm. Siis kysyn itseltäni, en sulta:) Tai mietin, pitäisikö käydä lääkärissä kysymässä tätä asiaa. Olen syönyt monta kuukautta banaanin päivässä, joten verenpaineen pitäisi olla alentunut sitäkin tietä. Kello 7 kuului kuitenkin Pyryn haukku pihalta. Pakko oli mennä alas katsomaan, miksi Matti oli päästänyt koiran yksin pihalle. Joo, ei se yksin ollut. Pihalla oli myös kissa ja Pyry ajoi Osku-parkaa takaa hirmuisesti haukkuen.

Onko Melleri Lappajärveltä?

Minä olin juuri hukkumassa Helsingin dekandenssiin ja huonoon elämään, kunnes kuopiolainen kotimaisen kirjallisuuden ja kansatieteen henkilö minut pelasti avioliittoon - huonosti olisi minun Helsingissä käynyt, ja Hesan kapakoissa oli aina Arto Melleri ja Nadja Pyykkö. Joka kapakassa ja varmaan joka ilta. Minäkin olin niissä kapakoissa aika useasti.

Nyt luin Mellerin elämäkerran (kirj. Martti Anhava). Se oli nimeltään.... jotain Romua elämäntiellä tai sinne päin. Tyypillistä mulle. En ole yhtään Mellerin runoa lukenut. Niin. Minähän runoja olen niin kovasti vihannut.

Muistan yhden kapakkakeikan erityisesti, kun Melleri ja Pyykkö siellä jossain hovinsa kanssa pollottivat. Kapakan jälkeen iskin isovarpaani sellaiseen vedettävään vuodevaatelaatikkoon - taisin raahata asunnolleni Kumpulaan jonkun pitkätukan, intiaanin näköisen tyypin, jota en sen koomin ole nähnyt, paitsi vuoden 1990 tai 1991 alun Image-lehden portfoliossa, jonka olen hukannut, ja tein meille levitettävää petiä. Kun seuraavan syksynä menin Moskovaan opiskelemaan, toi minulle kaverit Suomesta Imagen uusimmat numerot. Jossain niistä oli kuvasarja helsinkiläisistä, en muista edes kuvaajaa, ja yhdessä kuvassa oli, kappasta vain, se inkkarin näköinen satunnainen ... ppppann... tota öö... tyyppi, jonka kanssa nukuin muutaman tunnin kapakan jälkeen, jossa pojottivat Melleri ja Pyykkö. Kännissä kuin ellun kanat ja kännissä olin kait minäkin.

Seuraavana päivänä lähdin myöhässä ystäväni Tuijan ja hänen Teronsa häihin Karstulan kirkkoon. Mulla oli isovarpaan kynsi irronnut ja varvas turvonnut ja verinen niin, etten meinannut saada juhla-avokasta jalkaani. Avokasta  ahertaessa meni aikaa paljon.
Myöhästytin koko autollisen Tuijan ja Teron häävieraita varpaani takia (jo silloin, kröhöm). Ehdittiin kirkon pihalle juuri, kun pariskunta tuli sieltä ulos.

Pariskunnan vihki khurjan lahjakkaan ja herkän kaverini hurjan viisasan ja akateemisen isosiskon aviomies Arto Luukkanen, jolle tänään (huomenna eilen) kirjoitin vastineen, kun lähetti minulle blogikirjoituksensa Ukrainasta sen jälkeen, kun olin lukenut Heikki Patomäen kirjoituksen, jossa Patomäki kertoi Arto Luukkasen höperehtineen Venäjän hyökkäävän Ukrainaan tammikuussa. Ja Hannu Taanila kävi Lapinlahdella lauantaina polemisoimassa, että jos ei hyökkääkää.

Pia"