Don Quijote

la 4.2.2017

Tällaisen viestin lähetin:

Hei, joo, koetan sinne palvelukseen. Onnistuu varmaan, jos saan unen päästä illalla kiinni. Eilen menin ihan ylikierroksille, kun tapasin päivällä psykoterapeutti PP:n, mulla oli kartoituskäynti, hyödynkö psykoterapiasta, ja sitten katsoin Puoli Seitsemän ohjelmasta Outi Mäenpään, se on joku vuorovaikutuskouluttaja nykyään ja omistaa kaksi islanninhevosta ja ne on sen vuorovaikutuskoulutustyökavereita (mä haluun kanssa semmoset työkaverit). Outi Mäenpää puhui lasten kasvatuksesta ja mulla varmaan tuli sellainen kardinaalivirhe tyttöjen kanssa, että ihan liian usein mulla meni päälle oma sisäinen haavoittunut lapsi. Semmoisesta kasvatuksesta tulee kuulema joko hoivaihmisiä, taiteilijoita tai alkoholisteja.

Sitä murehdin koko viime yön..

Donkki oli minusta mukavin luettava tähän asti, mutta olisin tarvinnut siihen kaksi viikkoa, kuten Decameroneenkin. Olisin halunnut makustella lukemaani, pohtia ja sitten ottaa selvää rakenteesta ja kerronnasta. Esim. ne rakkauskertomukset, jossa oli Räivä, Don Fredinando, Lucinda ja Dorotea. Olisin halunnut tarkastella, miten sisäkkäiset spiraalimaiset kertomukset kerrottiin, kuka kertoi, kenelle ja miten. Miten nämä tulivat kirjaan ja miten häipyivät kuvasta.

Pitää varmaan melkein heti aloittaa Candide. Baudelairin Pahan Kukat on mulla S-Marketin pakettiautomaatissa. Haen sen kohta. Kohta myös lähdetään Kuopioon.

Nukuttais ihan simona.

Pitää alkaa miettiä lähdeaineistoa omaan Dostojevski-esitykseen. Varmaan se Bahtinin Dostojevskin Poetiikan ongelmia pitää taas lainata kirjastosta. Koetin sitä Karmazovin veljeksiä lukiessa tilata Huutonetistä, mutta joku nostatti hinnan pilviin.

Pia

Kuopion kesäyliopiston kirjallisuuden perusteiden lukupiirissä oli tänä aamuna Don Quijote. Heräsin kuudelta tekemään lukumuistiinpanoja:

Miguel de Cervantes (1547-1616)

Don Quijote v. 1605 ja 1615

- täynnään intertekstuaalisia viittauksia ja metafiktiivistä aineistoa

- itsestään tietoinen romaani

- tarina tarinassa on tyypillistä esimerkiksi arabialaisille saduille

- kirjarovio heti alkuun (kaikki turmiollisen kirjat tuli polttaa), lopussa viittaus: Tuomioherra vastasi Don Quijotelle, että tuntee paremmin ritariromaanit kuin Villalpandon Summulat (s. 505). Summulat olivat teologi Villalpandon dialektisia tekstejä vuodelta 1557, viiteissä selostus

- s. 68 oliko Italian kirjallisuus jotenkin arvostetumpaa kuin Espanjan tuohon aikaan 1500-luvun loppupuolella?

- neitsyet s. 85 … naiset, jotka menevät haudan lepoon yhtä ehyinä kuin äitinsä, jotka ovat heidtä synnyttäneet…. hm.

- s. 87 Don Quijoten historian on itse asiassa muistiin arabilainen historioitsija Cide Hamete Bebengeli. Cervantes ”osti” ne torin silkkikauppiaalta (arabilta). Se selittää, että kertomus ei välttämättä ole kovin todenmukainen. Onhan taipumus valehtelemiseen arabien kansakunnan jäsenissä sangen ominainen piirre. Mutta koska arabit ovat espanjalaisten katkeria vihollisia, arabialainen historioitsija on varmaan lievennellyt tarinaa.

Kyseisessä kohdassa Cervantes paasaa historian kirjoituksen totuudenmukaisuudesta. Historiankirjoittaja ei voi lla puolueellinen! Totuuden äiti on historia, ajan kilpakumppanim tekojen säilyttäjä, menneisyyden todistaja, nykyisyyden esikuva ja neuvoja, tulevaisuuden varoittaja. Ja ritaria pitää ylistää tämän uroteoista!

- s. 98 idealistinen luonnon sosialismi, kaikki yhteistä, silloin eläville ihmisille olivat tuntemattomat kaksi sanaa: sinun ja minun

mutta sitten tuli lemmen rutto

- Grisóstomo ja Marcela s. 103 (Grisóstomo haudataan vainiolle niin kuin mauri, pakanallisin menoin

- eikös se Marcela sitten antautunut kenellekään? Valitsiko Marcela vapauden? Marcelan sanottiin toimineen julmasti ja aiheuttaneen sillä Grisóstomon kuoleman. Marcela pohtii kauneutta, rumuutta ja rakkautta s. 125. Sitten vain häipyy vapaana tiehensä. Grisóstomon surmasi hänen oma kärsimättömyytensä ja raju pyyteensä s. 127.

- maurit mainitaan aina epäedullisessa valossa: minua on puinut enemmän kuin neljäsataa mauria niin tuhannen tavalla, että karttukylpy on siihen verrattuna hvyää herkkua s. 146.

- kristittyjen ja pakanoiden (maurien, saraseenien) välinen jännite on Don Quijotessa läsnä useasti.

- s. 169 ruttokuumeen tappama ruumissaattueessa,

- s. 178 Se on naisen syntyperäinen luonto: - sanoi Don Quijote – ylenkatsoa niitä, jotka heitä rakastavat, ja rakastaa niitä, jotka heitä inhoavat.

- s. 199 kaleerivankien vapautus

- Lucinda, Fernando ja Räivä-parka s. 222, Räivä tulee vuorenrotkosta ja alkaa kertoa (Vuoren ritari, Metsän ritari). Hän oli Gardenio, rakastettunsa Lucinda.

- Fernando vei Lucindan, mutta Fernandolla oli toinenkin rakastettu.

- Lucinda, joka kertoo tarinaansa s. 280, Fernandon aikeet kohdistuivat enemmän häneen omaan itseensä kuin Lucindan menestykseen

- Ferdinandon rakastettu Dorotea s. 304, Dorotean kertomus

- Kaverukset Anselmo ja Lotario, vaimo Camila, karmea loppu, kaikki kuolivat (s. 335 alkaen), kirkkoherra kertoi

- s. 383 kirkkoherran kertomuskritiikki Anselmosta, Lotariosta ja Camilasta, ei oikein uskottava tarina, sillä Anselmo teki kokeen vaimolleen – ei rakastajattarelleen. Mutta esitystapaa kirkkoherra ei pitänyt ollenkaan epämiellyttävänä.

- s. 408 Don Quijoten puhe opillisesta sivistyksestä. Jos haluaa tulla oppineeksi, se vaatii aikaa, unettomia, öitä, nälkää, vilua, huimausta, ruoansulatushäiriöitä ja kaikkea sellaista. Sama ilmiö hyvällä sotilaalla, sillä erotuksella, että näitä samoja asioita vaaditaan paljon suuremmassa määrässä ja sitä paitsi sotiaalta voi koko ajan mennä henki

- vapautunut orja s. 411, siinä orientalismia kerrakseen!