Kartellin trubaduuri

ma 27.2.2017

Yuri Herreran Kartellin trubaduuri on melkein yhdessä illassa luettava. Pienoisromaaniksiko näitä sanotaan? Vai corridoiksi? Kirja on minun luettava torstaiksi Lapinlahden kirjaston lukupiiriin. Lukupiiriin osallistuminen on hyvä. Tulee luettua kirjoja, joihin takuuvarmasti ei muuten tarttuisi.

Myös kirjallisuuden perusopinnot ovat hyvä juttu. En minä muuten maailmankirjallisuuden klassikoihin tulisikaan koskeneeksi.

Kartellin trubaduuri kertoo meksikolaisesta lauluntekijästä, joka otetaan mexikolaisen mafioson, ns. kuninkaan, hoviin tekemään lauluja, jotka eivät miellytä porvareita.

"Pelätkööt porvarit, järkyttykööt, älä sinä heistä piittaa Juuri senhän takia sinä olet taiteilja!" (Yuri Herrera Kartellin trubaduuri s. 60)  

Taiteilija-lauluntekijän kanssa kuninkaan hovin liepeillä pyörii toimittaja, joka on niin tyhjänpäiväinen kuin toimittaja voi olla. Toimittaja ei halunnut itsestään taiteilijan tekevän corridoa:

"´Mieluummin ei, koska jos laaditte minusta muotokuvan minusta tulee hyödytön. Kuvitelkaa: kun ulkopuoliselle selviää, mihin ole sekaantunut, kuka uskoo, etten tiedä mitään?´Taiteilija ymmärsi. Hänen täytyi antaa Toimittajan tehdä työtään. Voidakseen viihdyttää pölkkypäitä valheilla Toimittajan piti saada ne näyttämään tosilta. Todelliset tapahtumat olivat Taiteilijan leiviskä, corridojen materiaalia, ja niitä oli laulettavaksi niin paljon..." (Yuri Herrera Kartellin trubaduuri s. 33-34)

Kartellin trubaduuria lukiessa tuli mieleen, että sitä varmasti on altis kaikenlaisille veljestöille, jos virallinen valta on jotenkin vääristynyt tai korruptoitunut. Kuningas on omalla tavallaan oikeudenmukainen Tosin hän asennuttaa hovilääkärillä kaksinaamaisen vatsaan myrkkypommin ja kun tämä petollisena menee petoskavereidensa luokse, myrkkypommi tappaa koko joukon. Lisäksi kuninkaan vartijat leikkaavat väärintehneiltä peukalot, jotta väärintekijöiden olisi vaikea laskea seteleitä.

Vähän niin kuin Rovaniemen palloseuran sopupelien yhteydessä joiltakin murskattiin polvilumpiot. Polvilumpion murskajaisista kirjoitti ammoin Long Play.

Taiteilija saa käsiinsä romaaneja ja runoja. Hän etsii kuninkaan palatsista rauhallista soppea, jossa lukea. Kirjoittamisesta Yuri Herrera kirjoittaa näin:

"Siinä niitä on. Monta kirjainta peräkkäin. Ne ovat hänen. Nillä ei ole muuta tarkoitusta kuin virittää tunnelmaa. Siinä niitä on, Ne rapisevat paperiin unettomuuden jyrien välissä, ne varoittavat, ne osoittavat tarpeettoman valkeuden paperissa ja katseessa. Ja mitä paperi on ellei työkalu ja ase henkien riistäjän. Niin, mutta miksi paperiin rapisee sellainen määrä väkeviä kysymyksiä? niin paljon kirjaimia. Siinä niitä on. Ne ovat kimallusta. Miten ne tönivät toisiaan, ammentavat toisistaan ja päätyvät silmiin syitä suoltaen." (Yuri Herrera Kartellin trubaduuri s. 37)

Aivan ihanaa tekstiä. Kirjaimet, sanat, kirjat ammentavat toisistaan ja päätyvät silmiin syitä suoltaen!

Ihanata, kun tuli eilen siivottua. Enää ei rapise kissanhiekka hampaiden välissä ja jalan alla aamuisin. Nyt olisi vielä alun toista miljoonaa kiloa Marian pyykkiä ennen kuin tyttö taas lähtee maailmalle.