Kuningas Oidipus

la 14.1.2017

Ihan turhaan käymme perheneuvonnassa. Pari tuntia kahden järkevän ja maanläheisen Jehovan todistajasisaren kanssa, kuten eilen illansuussa, niin mitään erityistä järjestelmän järjestämiä sessiota ei välttämättä tarvita.

Vartiotornissa (1/2017 s. 14-15) ) oli muuten oivallinen artikkeli yleisimmistä Raamatun väärinkäsityksistä. Esimerkiksi Saarnaajan kohta 12:13 "Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä." ei tarkoita, että ihmisen tulee tuntea lamaannuttavaa pelkoa, vaan kunnioitusta.

Saarnaajan kohta 3:1,2  "Kaikelle on määräaika, .... aika syntyä ja aika kuolla" käsittelee elämän kiertokulkua ja sillä tarkoitetaan, että kuolema on kaikkien osa. Nykyään. Samassa artikkelissa myönnetään, että Jehovan todistajatkin ovat joskus ymmärtäneet Raamattua väärin, kuten Danielkaan ei välttämättä omana aikanaan tajunnut itse kaikkea, mitä kirjoitti. "Minä kuulin, mutta en voinut ymmärtää."

Jehovan todistajatkin ovat olleet valmiita korjaamaan näkemyksiään. Ja sitä vartenhan sitä tutkiskellaan, että jotain ymmärrettäisiin.

Ja sitä varten opiskellaan myös kirjallisuutta. Heräsin jo ennen kello kuutta odottamaan kirjallisuusperusopintojen ensimmäistä lukupiiriä. Luojalle kiitos, että klassikoiden lukeminen on näin aikataulutettu. Yksikseni en olisi koskaan saanut aikaan kahlata Kuningas Oidipusta loppuun.

Oli Kuningas Oidipuksen puskemisella merkityksensäkin. Japanilaisen Takashi Hiraiden Kissavieras tuntui raikkaalta tuulahdukselta sen jälkeen. Luin äsken Kissavieraan loppuun Lapinlahden kirjaston lukupiiriä varten. Piiri on torstaina ja sitä minulla on jo ikävä.

Se, että Kuningas Oidipus tuntui pakkopullalta, ei ole kääntäjän Otto Mannisen vika. Minulla vain on aivoissani jokin este tiukalle ja klassiselle runomitalle. En ymmärrä vaikeita ja vanhahtavia sanoja ja Ella Eronen alkaa puhua päässäni, kun tulen johonkin ultra-arkaaiseen kohtaan: "Kaik", "Jok´","Mik´?" Nyt luen Oidipuksen tarkastelusta pätkän Eero Tarastin Johdatuksesta semiotiikkaan. Siellä puhutaan myyttien purkamisesta.

Kirjallisuusopintojen lukupiiri

Ihan huikeaa! Kesäyliopiston lukupiirissä tuli Oidipus-tragediaan erilaisia lähdeteoksia. Sinänsä puhtaasti kirjallisuuteen eivät ne ihan liity, mutta juuri siksihän kirjallisuus on; että siitä saa apua, kasvatusta, valistusta, lohtua, eväitä itse elämää varten. Meidän Oidipus-johdattajamme vinkkasi Megafoniin ja Anti-Oidipukseen sekä kapitalismiin.

Käyn nyt vilkaisemassa niitä ja lähden hakemaan kirjastosta, jos se on auki, Katoliset kirjeet. Minulla on aikomus tai oikeastaan Piiaaee Desideria Uuden Testamentin Jaakobin kirjan tutkiskelusta kahden eri kirjallisuusteorian valossa. Olen wanna-be-teologi, minkäs teet.

Tässä kaikkea muistiin pantavaa Oidipuksesta:

Tor-Björn Hägglund: Oidipus iänikuinen..... Oidipus-kompleksista kärsivän miehen naisen täytyy olla tavoittamaton! Antioidipus... megafoni focault jee Oidipus ei ole enää kovin relevantti psykoanalyysissä...

Tässä muistiinpanoni Päiviö Oksalan tekstistä Oidipuksen ja Antigonen esipuheessa:

-         Sofokleen tragedioiden kolme päätyylisuuntausta:

1)      Aiskhylosta jäljittelevä ylevän juhlallinen suuntaus

2)      tiukkaan tekniikkaan sidottu suuntaus

3)      luonteenkuvausta korostava suuntaus

-          juoni enemmän pääosissa kuin Aiskhyloksella (kreikkalaisen tragedia luoja, Oresteia, Neljä tragediaa yms.)

-          myytin asema tärkeä, päähenkilö, ylevä sankari tai sankaritar, joutuu kohtalonomaiseen tilanteeseen

-          Kohtalo tai jumalien tahto, jumalat eivät ole oikeudenmukaisia

-          Oidipuksen pojat: Eteokles ja Polyneikes, Antigone tytär

-          Otto Mannisen suomennos JAMBIMITTA, antiikin metriset perusteet

-          runsaasti kreikan hienostuneita sanamuodosteita

-          Laios, kuningas, Iokaste tämän puoliso, Oidipus poika, joka surmaa vahingossa isänsä ja menee naimisiin äitinsä kanssa

-          Vanhemmat tämän vuoksi panevat lapsen heitteille, paimen pettää ja luovuttaa lapsen Korinthoksen kuninkaan paimenelle, joka luovitti sen isäntäväelleen.

-          Oidipus luulee Korinthoksen hallitsijaparia omiksi vanhemmikseen ja pakenee kotia

-          matkalla hän surmaa tuntemattoman vanhuksen (Laioksen), vapauttaa Teeban sfinkskin terrorista ja pääsee Teeban uudeksi hallitsijaksi. Hän menee naimisiin leskikuningattaren kanssa ja saa tämän kanssa lapsia.

TÄSSÄ ON VASTA TAUSTA!!!!

-          lukija kokee katharsiksen, ylevöittävän puhdistumisen

-          tragedia on rituaali ja että julisti jumalien kaikkivaltaa ja kohtalon järkähtämätöntä kulkua inhmillisten pyrkimysten yläpuolella

-          vst. hybris, ylimielisyys, rangaistavaa