Pia Valkonen

Piispanpolku 10 - vihdoinkin pääsen tähän

ma 2.1.2017

Nuoren parin puuro on hautumassa. Mariakin syö nyt puuroa, kun kerta sulhanenkin sitä suostuu syömään.

Ajattelin, että kirjoitan Jaakko Heinimäen toimittamasta Piispanpolku 10:stä sitä mukaa, kun saan luterilaiset piispat kirjassa kahlattua. Ei onnistunut. Kirjoitukset eivät vain tule ulos päästäni nopeasti, sillä tähän kirjoitukseen, jos mihin, olisi pantava aikaa. Olen aivan superkiinnostunut piispojen teologisista näkemyksistä ja huokaisin helpotuksesta. Dogmien nieleminen kokonaisena ja kertakaikkisena ei luterilaisessa kirkossa ole välttämätöntä.

Monta monituista armorikasta vuotta sitten kuulin Kuopion Nikolaoksen katedraalista radioidun ortodoksisen jumalanpalveluksen, jossa muistaakseni nyt jotenkin historian hämäriin häipynyt isä Juha Antikainen saarnasi, että ortodoksesta teologiasta ei voi poimia vain asioita, jotka ovat omaan mieleen, niin kuin rusinoita pullasta. Ortodoksinen teologia on nieltävä kokonaisuudessaan.

Minä jäin kodinhoitohuoneeseen pyykit pyörimässä huutelemaan radiovastaanottomelle, että niinkö, ihanko on otettava kirjaimellisesti (naiivin biblisistisesti), että synnyttänyt nainen on neitsyt sekä ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja synnytyksen jälkeen?

Sanasta sanaan sama teologiastaeivoiottaarusinoitapullasta -argumentti tuli ortodoksisen kummityttäreni isältä, kun kerroin hänelle puhelimessa, että olen protestiksi klikannut itseni irti Suomen ortodoksisen kirkon hallinnollisesta jäsenyydestä.

Samalla ortodoksisen kummilapseni isä ei sanonut, että voisin jatkaa hänen tyttärensä kummitätinä. Hän sanoi, että asia pitää harkita nyt uudelleen. En ole asiaan kuitenkaan palannut. Olen kuitenkin jollain lailla jatkanut tytön kummina edelleen. Hieman epäloogista on, että kummityttären isä jemensi minua ottamaan koko ortodoksisen ajattelun yhtenä jööttinä, mutta on itse puoluekannaltaan vihreä ja siten kannattamassa tasa-arvoista avioliittolakia.

Ehkä hänkin on sitä mieltä, että maallisessa mielessä kyllä, mutta Jumala taivaassa nyt vain on sitä mieltä, että avioliiton sakramentti kuuluu vain miehelle ja naiselle. Nyt oikein pitää ortodoksi.netin sivuilta katsoa, mitä sakramentti tarkoittaa: ".....ovat kirkon pyhiä toimituksia, joissa ihminen pääsee näkymättömän Jumalan armon osallisuuteen erilaisten näkyvien merkkien kautta."

Jos avioon ovat menossa mies ja mies tai nainen ja nainen, on mielestäni aika eriskummallinen vihreä heebo, joka olisi sitä mieltä, että homojen ei tarvitse päästä osallisiksi näkymättömän Jumalan armosta erilaisten näkyvien merkkien kautta. Tai ehkä hän ajattelee, että ehtoollisen osallistumisen pitää homoille riittää. En tiedä, sillä emme ole tästä asiasta keskustelleet, kun emme ole puheväleissä.

Toisaalta, pitäisikö minun liittyä nyt äkkiä persuihin, kun en kannata eutanasiaa, vaikka Esko Seppänen on söpösti kansalaisaloitteen asiasta laatinut ja varmaan kaikki vassut ovat sitä mieltä, että piikki mummusen pyllyyn vain siinä kohtaa, kun vaikuttaa siltä, että mumetsi tarvitsee vanhushoitoa?

Fundamentalisti tappaa, biblisisti on vain rasittava

Melkein kaikki luterilaiset piispat, joiden tekstit olen tähän mennessä lukenut Piispanpolku 10:stä tulkintani mukaan ainakin rivien välissä sanovat helpottavasti - vai luinko niin kuin halusin? -, että saapi uskoa vaikka vähän sinne päin. Ja se, että uskon ei monen mielestä pitäisi olla yksityisasia, on eri asia. Eiköstä vaikka - vai luinko taas kirjaa, kuten halusin? Perhana, pitääkö lukea kirjoitukset toiseen ja kolmanteenkin kertaan?

Asetelma on nyt tämä. Kuulostelen koko ajan oven toiselta puolelta, joko rakastavaiset haluavat herätä, lapan vasemmalla kädellä kauralesepuuroa suuhun ja oikealla kädellä nostelen kahvikuppia. Kirjoitan syömisen välissä. Aika kaukanahan tämä on tietoisesta syömisestä ja painonhallinnasta tai pohtivasta kirjoittamisesta. Tukka on letittämättä ja runoilija-klovnille aamutekstari kirjoittamatta.

Tukan pitää olla letitettynä ainakin siinä vaiheessa, kun menen nostamaan Mariaa aamutöille. Pitkät hiussuortuvat takertuvat tytön yöhikiseen ihoon kuin liaanit ja se tuntuu toisesta ällöttävältä. Lisäksi, uskokaa tai älkää, hiukset voi vetäistä myös henkeen!

Voi, miksi naisella ei voisi olla kuutta kättä? Onnistuisi tämä kirjoittaminenkin paremmin. Mutta minä edes aloitan kirjoittamisen.

Luin ensin Piispanpolku 10:stä Kuopion piispan Jari Jolkkosen kirjoituksen. Olin pitänyt tätä vähän hömppäpiispana viisaan Wille Riekkisen jälkeen. Tai no, hömppäpömppä on vähän rajusti sanottu, mutta jotenkin nuorena, vähän jullina, lättähattuna, joka tykkää patsastella nuorille naistoimittajille nuotiolla ja puukko vyöllä.

Ei se niin ollutkaan. Tyypillä oli asiaa. Jotta ei kuitenkaan menisi perseennuoleskeluksi, huomasin kömpelön arkkipiispan Kari Mäkisen pääsevän tekstissään ainakin viisi kilometriä syvemmälle kuin Kuopion piispa. Ehkä sen vuoksi, että Kari Mäkinen on yhtä paljon kaunokirjallinen kuin pappi, hän tavoittaa tekstillään jotain sellaista hyvin hyvin hyvin hyvin syvällä olevaa ihmismielessä. Tai ainakin minun ihmismielessäni, sillä parissa kohtaa hänen artikkeliaan itkin kuin vesiputous.

Teinit illalla kysyivät kuorossa, mitä sä äiti oikein itket. Taas. (Joku tietysti voisi sanoa, että blogistia ei tarvitse kovin syvälle kaivaa, ei edes kilometriin mielen kerroksia, kun kyynelmeri löytyy ja tsunamit käyvät.)

Joka tapauksessa Jari Jolkkosen kirjoitusta lukiessa ei itkettänyt yhtään!

Avioliitto, avioliitto, avioliitto

Sen sijaan aloin hihittää hysteerisesti hämmennyksestä, kun luin kohdan, jossa Jolkkonen kuvaa suhdettaan historialliseen Raamatun tutkimukseen. Jolkkonen antaa sen kuitenkin olla - siis ei ihan ollut sitä mieltä, kuten Lapinlahden pastori Juha Heikkilä reformaatio-luennossaan, että valistusajan perilliset ja eksegeetikot ovat riipineet Raamatun kappaleiksi -  ja ihan oikein! Jee, jee, Jolkkonen vierastaa naiivia biblisismiä.

Biblisismi on parempi nimitys Raamattuun naiivisti suhtautuvalle kuin fundamentalisti. Fundamentalisti tappaa, jos näkee pilapiirroksessa profeetan aivojen tilalla pommin. Mikähän olisi tarpeeksi loukkaava metafora kristittyjen uskonnollisten tunteiden loukkaamiselle - en keksi tähän hätään? Ovathan kristityt tappaneet toisiaan maailman sivu ja juutalaiset tappavat palestiinalaisia edelleen.

Silti olen sitä mieltä, että Jumala itse vähät välittää pilkkaamisestaan, mutta ihmisten uskonnolliset tunteet ovat eri asia. Enkä nyt ole ihan varma, saavutetaanko jotain sillä, että piirretään profeetta Muhamedin aivojen tilalle pommi. En nimittäin millään usko, että uskonnollinen väkivalta on kirjoitettu Koraaniin sisään tai profeetta Muhamedin päähän. Eikös Koraani ole kirjoitettu sen aikaiseen tilanteeseen, jolloin toinen toistaan vastaan taistelevat arabiheimot koettivat organisoida yhteiskuntaa?

Voi olla, että tarjoan tässä tosi vulgaariversion Aabrahamin jälkeilästen kolmannen uskon opetuksista, mutta eikö vaikkapa neljän vaimon periaate (Kiteen punikki, herätys!) ollut pikemminkin tapa järjestää naisten elatus siinä tapauksessa, että moni yhteisön miehistä on kuollut sodankäynneissä?

Ylipäätänsä olen sitä mieltä, että avioliitto on tapa järjestää yhteisön hoiva ja elatus. Olen kirjoittanut tämän saman varmaankin noin viisi kertaa tässä merkinnässä, mutta olen kirjoittanut tätä merkintää ylhäältä alas, alhaalta oikealle ja oikealta ylös sekä vasemmallla. Maria haluaa vihdoin herätä. Tässä kohtaa kirjoitusta olen saanut Puurusen Mariannelta Vartiotornin ovelle, jossa lööppiotsikkona on Miten saada enemmän irti Raamatun lukemisesta?

Otsikko osuu nappiin justiinsa! Marianne myös muisti, että ei ole jättänyt minulle tämän vuoden Tutkimme Raamattua päivittäin -kirjasta. On jättänyt ja olen sen aloittanut. Tänään esimerkiksi oli hyvä tekstikohta, joka sekin sopii tähän merkintään. Tekstikohdassa ei sanota, etteikö Jehovan todistajien seurakunnissa saisi panna toimeen muutoksia, mutta ne tulee tehdä viisaasti, harkiten ja ihmisiä loukkaamatta.

Ja tässä kohtaa avioliitto, avioliitto, avioliitto -asia jatkuu ja Anna muuten soitti hammaslääkäristä ja ajanvarauksesta tuolta talon toisesta päästä: Voihan niitä olla muitakin tapoja kuin avioliitto järjestää yhteiskunta, mutta meillä nyt sattuu historiallisista syistä olemaan tällainen systeemi. Ortodokseilla avioliitto on sakramentti. Kyllä se minulle passaa, että on, sillä aina kun edistetään jotain yhteisöä ja elämää edistävää, sen pitää olla sakramentti. Yhteisöä, elämää ja hoivaa edistävää on mielestäni se, että avioliiton sakramentti olisi tasa-arvoinen.

Promiskuiteetti se kait on jotain, joka on huolestuttavaa eikä siinäkään sinänsä olisi oikeastaan mitään ongelmallista, ellei se johtaisi siihen, että yhteiskunta ei toimisi, kun kaikki vain bylsisivät, ketä nyt sattuu huvittamaan.

Voi Kiesus tätä kielen puutteellisuutta! Enhän minä kovin syvälliseltä vaikuta, koska en sitä ole, vaikka väitin, että arkkipiispan teksti kosketteli viisi kilometriä syviä asioita. Kielikuva on mukaelma Paavo Haavikolta, ettäs sen tiedätte. Ja älkää nyt luulkokaan, että jotain Paavo Haavikosta ymmärtäisin. Aarne Kinnunen on vielä minulta perkaamatta.

Kohta, jossa aloin nauraa hervottomasti, mutta ehdottoman hyväntahtoisesti - ei sillä tavoilla kuset tenassa tai tenat kusessa kuin lukiessani Hesarin pääkirjoituksia, joista ainakin Paavo Raution kirjoitukset ovat selvästi Matti Apusen haamuna taustalla kirjoittamia, niin pehmoisen uusliberalistista scheissea ne ovat, en esimerkiksi ymmärtänyt kirjoitusta kodin sähköasennuksista, jos kerta ei ole itse sähköasentaja, mutta on suurituloinen toimittajanpaska, pitää olla hynää kutsua kotiin ammattitaitoinen sähköasentaja tekemään niitä pikkuruisia piperryksiä, mutta sen olen huomannut, että jotkut Luovasta Luokasta ovat yksinkertaisesti pihejä - löytyy Piispanpolku 10 -kirjan sivulta .....287.

Äh, nuorison aamutyöt alkavat. Missä onkaan dosetti? Tukka kiinni. Puuroon lisää vettä, sillä sen päälle kasvoi äsken nahka. Kirjoitus jatkuu joskus.

Uusi kirjoitusjakso

Maria jatkaa uniaan, sillä Pimu herätti haukkumalla koko talon useaan otteeseen viime yönä. Vävypoika koettaa saada ajan kulumaan. Kello on kohta vaikka mitä ja firman työt ovat aloittamatta. Työpöydällä on kyllä pitkä lista. Voihan se olla, että tänään hoidan vain tyttöjen asioita.

Annan hammaslekurit, Marian turvatiimi ja minulle avustajamajapaikan varaaminen Ilmajoelta. Äh, en nyt edes ajattele listaa. Kasautuneet alvit voisin ainakin osin maksaa, jos muudan toimeksiantaja on omista Basware-muutoksistaan huolimatta osunut maksamaan laskun eräpäivänä.

Uusien laskujen kanssa panin mukaan postikortin, johon kirjoitin, että laskun osoittaminen ei voisi ehkä enää tämän vaikeampaa olla. Tai voisi! Paperilaskunhan voitaisiin lähettää Timbuktuun, jossa pienet, sievät ja nöyrät skannaajat skannaisivat paperilaskuja kuuden sentin päivä- ja nälkäpalkkahintaan, jotta täällä voitaisiin säästää kirkollisveromaksajien rahoja.

Kun lokaaliseurakunnalla ei olisi enää pienipalkkaisia ja kokoomuslaisia konttorihenkilöitä, pienipalkkaiset ja  kokoomuslaiset konttorihenkilöt eivät voisi mennä kokoomuslaisten omistamiin paikallisiin pienkauppoihin panemaan rahojaan kokoomuslaisesti kurjistuvan paikallistalouden kiertokulkuun. Eivätkä sitten lopulta kokoomuslaiset pienkauppiaat pystyisi maksamaa kirkollisverojaan, jotta edes timbuktulaiset hikiskannauspajalaiset saisivat töitä ja palkkaa.

Kohta kaikki olisivat seurakunnan diakoniatyön varassa ja joutuisivat riippuvaisiksi Kirkon armollisesta lähimmäisenrakkaudesta ja kävisivät varmasti tarpeillaan meidän firman rakentamassa hautausmaan huoltorakennuksessa, koska heillä ei olisi varaa edes vessapaperiin. Varmasti diakoniatyön varassa olevat varastaisivat hautausmaan huoltorakennuksen vessasta mukaansa seurakunnan rahoittamaa vessapaperia, joka sekin aikanaan loppuisi, sillä kaikki seurakunnan työntekijätkin jäisivät lopulta työttömiksi - suntiot, jotka toimittavat vessan paperia, diakonitkin ja palkkaprelaatit.

Ainoat, jotka jäisivät töihin, olisivat tietokoneasiantuntijat ja kaiken automatisoijat. Ja kohta hekin jäisivät työttömiksi, sillä kellään ei olisi varaa maksaa heidän superkalleista sovelluksistaan ja lisensseistään. Kysykääpä muuten joskus ihan vittuillaksenne, mitkä ovat Lapinlahden kunnan tietokonelisenssikulut?

On tämä mukavata tämä globaalikapitalismi. Missähän vaiheessa ihmiset saavat siitä tarpeekseen?

Ja miksi nauroin?

Syy, miksi nauroin lukiessani Kuopion piispan kirjoitusta Piispanpolku 10:ssä sivulla 287, oli se, että vast´ikään juuri olin päässyt kirjoittamasta omaan blogiini, että mielestäni pitäisi järjestää kansantribunaaleja tai torikokouksia (to 29.12.2016) Raamatun eri kohdista, jossa ensin historiatietoiset eksegeetikot voisivat kertoa, mitä ovat tieteellisillä tutkimusmenetelmillään harimoineet kasaan ja sitten voitaisiin vapaasti ja epäautoritaarisesti toinen toistemme suuhun huutamalla kertoa, mitä mielleyhtymiä tarkastelun alla oleva kohta meissä herättää.

Kun ylläolevaa kirjoitin, en ollut vielä lukenut uusinta Vartija-lehteä enkä hankkinut Piispanpolku 10:tä. Piispanpolku 10 taitaa olla Kari Cantellin Tiedemiehen mietteitä uskosta -kirjan jälkeen toisiksi käänteentekevin hengellinen kirja, jonka olen lukenut. Nyt valitettavasti on niin, että Kati Reijosen Lyhyt matka perille - meditaatiosta, elämästä ja rakkaudesta kutistui Piispanpolku 10:n rinnalla melkoisesti. Lyhyt matka perille sisälsi niin paljon hörönlöröä, joskin joukossa oli kosolti teräviä pointtejakin.

Ärsyttää ihan suunnattomasti näiden uus´uskojien ja kaikenkarvaisten newageilijoiden älyllinen sumeus! Tekstit voisivat olla kiinnostavia, jos niissä ei olisi pilvipoutahöttöä.

Kuopion piispa Jolkkonen kirjoittaa, että jumalanpalveluksessa ei voida menetellä kuin toivomissani kansantribunaaleissa. Että palveluksessa luettavan evankeliumin jälkeen lukija sanoisi: "Tämä on tuntemattomaksi jääneen Matteuksen evankeliumin redaktorin kirkkopoliittisesti värittynyt käsitys Nasaretilaisen puusepän oletetuista opetuksista!" Ja kirkkokansa vastaisi: "Kiinnostava hypoteesi!"

Näin juuri toivoisin meneteltävän, mutta ehkä en kirkkosalissa, vaan seurakuntasalilla palveluksen ja kirkkokahvin jälkeen.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi