Pia Valkonen

Päivi Lipponen on kiva!

su 15.1.2017

Päivi Lipponen, Kati Outinen ja Lielahden mattopesulan yrittäjä, diplomi-insinööri, Minna-Liisa Vesanen olivat aamulla Inhimillisen tekijän uusinnassa Anne Flinkkilän haastateltavina. Kakkosen naistoimittajista minulla ei ole pahaa sanottavaa. Inhimillinen tekijä on juuri sellainen rauhallinen ja vuorovaikutteinen haastatteluohjelma, jossa toimittaja läsnäolollaan antaa tilaa haastateltavilleen - eikä pyri kontrolloimaan keskustelua.

Tosin! Kun Päivi Lipponen alkoi puhua siitä, että Suomelle pitäisi tehdä jotain siinä mielessä, että korkeasti koulutetut (naiset) joutuvat hanttihommiin, Anne Flinkkilä upotti kasvonsa sylissään olevaan paperikasaan. Ilmeisesti Ylen toimittajille, olivat he sitten Ykkösen ajankohtais- tai kakkosteeveen toimittajia, on iskostettu jonnekin niin syvälle ydinjatkokseen kuin vain voi, että poliittisesta vaikuttamisesta ei televisiossa puhuta.

Ei sitten minkäänlaisesta poliittisesta vaikuttamisesta, vaikkei kyse olisi edes puoluepoliitisesta, johon kaikki ovat kyllästyneet.

Olen kirjoittanut viimeksi viime heinäkuussa, jolloin löysin Lapinlahden kirjaston kierrätyshyllystä Päivi Lipposen elämäkerran Miten ihmeellinen tapahtuu, että Päivi Lipponen vaikuttaa naistenlehtihaastattelujensa sekä omien kirjoitustensa perusteella olevan kiva ja ennakkoluuloton ihminen.

Päivi Lipponen on suurin piirtein samaa ikäluokkaa kuin minä. Hänkin kuuluu meihin 1960-luvulla syntyneisiin, joista jotkut suoraan ja jotkut sivusta tai omilta etuoikeutetuilta työpalleiltaan näkivät, kuinka työpaikat 1990-luvun puolivälissä katosivat. Kun tulin Moskovasta opiskelemasta keväällä 1991, tuntui kuin koko Suomi olisi mennyt kiinni. Kukaan yliopisto-opiskelukavereistani ei halua puhua siitä. He ilmeisesti pelkäävät stigmatisoituvansa jo pelkästään siitä, että ottavat asian puheeksi. Normaalityöelämästä syrjäytyneen stigmani voi ilmeisesti tarttua sanojen kautta.

Varmaankin saan syrjäytymisestäni syyttää itseäni. En osannut tuotteistaa Venäjä-osaamistani tai kansainvälisyyttäni. Olin hybridi jo ennen kuin sana oli keksitty meistä "työelämän" kummajaisista, meistä, joilla ei oikeastaan selkeää ammattia ole. Minä kait juuri olen sitten aivan vitun kova yrittäjä. Yritän, yritän ja yritän.

Kirjallisuushistorian opettaja Panu Hämeenaho joutui opettamaan meitä (tai no ainakin minua) lukemaan ensin runoa ikään kuin kirjain kirjaimelta, sana sanalta ja ennen sivumerkityksien ymmärtämisen yrittämistä ottamaan selvää, mitä runo kirjaimellisesti ja sananmukaisesti sanoo.

Lause Minä kait juuri olen sitten aivan vitun kova yrittäjä on luettava kirjaimellisesti ja sananmukaisesti. Kysynkin nyt. Onko joku joskus tavannut vitun, joka olisi kova?

Aika ei ole filokalialle otollinen

Ärsyttää muuten, että vasta nyt katsoin Kuopion ikääntyneiden yliopiston opinto-ohjelmaa. Suuresti kunnioittamani, outo ortodoksi, historioitsija Jukka Korpela olisi puhunut viime viikolla kirjallisuuskahvilassa iltasella aiheesta ”Mis­sä on moni­ar­voi­suu­den itä­raja?”

Korpelahan sanoi taannoin alustuksessaan ikääntyvien yliopistossa, että Kreikka on hybridikulttuuri ja siitä sain siivun kirjallisuusperusteiden länsimaisen kirjallisuuden historian tehtävään, jonka johdannossa mietin, onko Gregorios Nyssalainen ollenkaan länsimaisen kirjallisuuden kanonia ja sitten loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että jääköön kysymys ratkaisematta, sillä ei minua ortodoksisten umpisepalusmunkki-isien tekstit kiinnosta tässä vaiheessa pätkän vertaa muutenkaan.

Aika ei ole kypsä! Ehkä joskus, mutta melkoista munkkiserbokroatiaa ovat esimerkiksi filokalian tekstit. Ei niistä paljoa perheellinen hyödy. Himojen hallitseminen, tietty, ja oikea nöyryys ovat ihan jees, mutta Arvoisat Isukit eivät ole koskaan eläneet perheessä. Arkkipiispa Leo on muuten perhemielessä viisain ortodoksisista piispoista. Vaikka vaimo meni tuonilmaisiin varhain, arkkipiispalla on kuitenkin tytär ja nyt ainakin tyttären tytär, jos ei enemmänkin tyttärenlapsia.

Päivüpastos konzu
päiväine korgevimal

Pitäisiköhän hankkia arkkipiispaLeon uusin runokirja? Sen nimi on Selfie. Eipäs olekaan. Selfie on hänen edellinen runokirjansa. Viime vuoden lopulla on tullut ulos Päivüpastos konzu päiväine korgevimal. Sen kannessa on japanilaistyyppinen piirros. Arkkipiispan runokirjan on arvostellut Savon Sanomiin Teppo Kulmala, jonka Radio Tuupovaara 4:ä en ole vielä hankkinut. Mainitsen Teppo Kulmalan tässä itseäni muistuttaakseni.

Olen jotenkin sotkeutunut kirjallisuusopintoihini. Jotkut asiat niiden takia venyvät kuin purukumi. Perhana.

Arkkipiispa Leon Selfien oli arvostellut Mullikkamagazineen Helena Miettinen, joka ihmettelee karjalan kieltä: "Kielen omanlaisuudesta saa aavistuksen esimerkiksi siitä, että arkkipiispa on arhijepiskoppu, nauru nagro, satakieli solovei ja siunaus blahosloven’n." http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Arkkipiispa-Leo-Selfie/535084

Tietysti on niin, että tyhmä ei huomaa ja viisas ei virka mittää, mutta kyllä minäkin haluan joskus päästä venäjän kielelläni päsmäröimään. Kerron mieluusti tässä, että karjalankielen sanat solovei (satakieli) ja blahosloven´n (siunas) ovat kyllä venäjää (благословение). Lehteen on siunauksesta päässyt jotenkin omituinen muoto. Ehkä aksentti on väärässä paikassa tai jotain: blahosloven’n?.

Venäjänkielisen satakieltä tarkoittavan sanan etymologiaa on vaikea selvittää ilman venäjän etymologista sanakirjaa. Voihan se vaikka olla niin, että solovei tulee venäjän kieleen karjalasta. Tai no, parempi olla arvailematta, sillä minulla on vain venäjän kielen fraasisanakirja ja tekninen sanakirja tavallisten sanakirjojen lisäksi. Karjalan blahosloven’n tausta on kirkkoslaavissa, mutta varsinaista kirkkoslaavin muotoa en siitä tähän ehdi mistään napata. 

"Kirkkoslaavi (kirkkoslavonia) on muinaisen bulgarian kielen ilmeisesti makedonialaisesta murteesta kehittynyt kieli. Kieli on otettu slaavilaisissa maissa ortodoksisen kirkon kirkkokieleksi. Kirkkoslaavin edeltäjä on muinaiskirkkoslaavi." https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkkoslaavi

Ärsyttää muuten! Vaikka luin sivuaineena slaavilaista filologiaa, jätin laiskuuttani kirkkoslaavin opinnot sekä tsekin ja puolan väliin. Todella ärsyttävää! Olin tyhmätyhmätyhmänuorinuorinuori.

Sen sijaan nagra on oikeasti omanlainen karjalan sana. Se on tullut suomeen Laatokan karjalasta ja Inkerinmaalta. Näin sanoo Suomen sanojen alkuperä - etymologinen sanakirja. Saimme Marialta joululahjaksi lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan ja ostimme kolmiosaisen etymologisen suomen sanakirjan sekä Matille englanti-suomi-englanti teknisen sanakirjan.

Jännä juttu muuten. Netissä olevan karjalan kielen sanakirjan mukaan siunaus on selietty näin:siuna(v)us s. ja ta Jumalan šiunaukšet! Vuokkin | siunavuksem pidi pappi (uud.). Suoj | siunavuz. Säämäj. Arkkipiispa Leolla siunaus ja siunata on venäjäperäinen. Hän kirjoittaa tyttären tyttärelle Katariinalle runokirjansa Mustelmia omistuksessa: "Jumal blahoslovikkah da vardoikkah Sinuu! Sinun died´oi."

Suomeksi toivotus on lyhyesti Elämääsi siunaten ukkisi!

Olen joskus Solea-lehteen arkkipiispan ihan lempeässä opastuksessa nakertanut paikoilleen aksentteja arkkipiispan karjalankieliseen pääkirjoitukseen ja muistaakseni kyse oli livvin eli aunuksen karjalasta. Onko siinä enemmän venäjänkielisiä sanoja kuin ylempänä Karjalassa, kuten esimerkin Vuokkiniemellä?

Mutta on se vain niin suuri ilo olla rakennusalan yrittäjä. Tämmöisenkin asian kanssa tulin tekemisiin mutkan kautta googlaten:

"Mansikkanälvikkään mesiangervossa indusoimat VOC-yhdisteet ja niiden vaikutus loispistiäisen saalistuskäyttäytymiseen"

Tutkimuksen otsikko on kuin runo. 

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi