Paljon kaikkea sekavaa sekavassa järjestyksessä

ma 2.1.2017

Maria jatkaa uniaan, sillä Pimu herätti haukkumalla koko talon useaan otteeseen viime yönä. Vävypoika koettaa saada ajan kulumaan. Kello on kohta vaikka mitä ja firman työt ovat aloittamatta. Työpöydällä on kyllä pitkä lista. Voihan se olla, että tänään hoidan vain tyttöjen asioita.

Annan hammaslekurit, Marian turvatiimi ja minulle avustajamajapaikan varaaminen Ilmajoelta. Äh, en nyt edes ajattele listaa. Kasautuneet alvit voisin ainakin osin maksaa, jos muudan toimeksiantaja on omista Basware-muutoksistaan huolimatta osunut maksamaan laskun eräpäivänä.

Uusien laskujen kanssa panin mukaan postikortin, johon kirjoitin, että laskun osoittaminen ei voisi ehkä enää tämän vaikeampaa olla. Tai voisi! Paperilaskunhan voitaisiin lähettää Timbuktuun, jossa pienet, sievät ja nöyrät skannaajat skannaisivat paperilaskuja kuuden sentin päivä- ja nälkäpalkkahintaan, jotta täällä voitaisiin säästää kirkollisveromaksajien rahoja.

Kun lokaaliseurakunnalla ei olisi enää pienipalkkaisia ja kokoomuslaisia konttorihenkilöitä, pienipalkkaiset ja  kokoomuslaiset konttorihenkilöt eivät voisi mennä kokoomuslaisten omistamiin paikallisiin pienkauppoihin panemaan rahojaan kokoomuslaisesti kurjistuvan paikallistalouden kiertokulkuun. Eivätkä sitten lopulta kokoomuslaiset pienkauppiaat pystyisi maksamaa kirkollisverojaan, jotta edes timbuktulaiset hikiskannauspajalaiset saisivat töitä ja palkkaa.

Kohta kaikki olisivat seurakunnan diakoniatyön varassa ja joutuisivat riippuvaisiksi Kirkon armollisesta lähimmäisenrakkaudesta ja kävisivät varmasti tarpeillaan meidän firman rakentamassa hautausmaan huoltorakennuksessa, koska heillä ei olisi varaa edes vessapaperiin. Varmasti diakoniatyön varassa olevat varastaisivat hautausmaan huoltorakennuksen vessasta mukaansa seurakunnan rahoittamaa vessapaperia, joka sekin aikanaan loppuisi, sillä kaikki seurakunnan työntekijätkin jäisivät lopulta työttömiksi - suntiot, jotka toimittavat vessan paperia, diakonitkin ja palkkaprelaatit.

Ainoat, jotka jäisivät töihin, olisivat tietokoneasiantuntijat ja kaiken automatisoijat. Ja kohta hekin jäisivät työttömiksi, sillä kellään ei olisi varaa maksaa heidän superkalleista sovelluksistaan ja lisensseistään. Kysykääpä muuten joskus ihan vittuillaksenne, mitkä ovat Lapinlahden kunnan tietokonelisenssikulut?

On tämä mukavata tämä globaalikapitalismi. MIssähän vaiheessa ihmiset saavat siitä tarpeekseen?

Ja miksi nauroin?

Syy, miksi nauroin lukiessani Kuopion piispan kirjoitusta sivulla 287, oli se, että vast´ikään olin juuri päässyt kirjoittamasta omaan blogiini, että  mielestäni pitäisi järjestää kansantribunaaleja tai torikokouksia (to 29.12.2016) Raamatun eri kohdista, jossa ensin historiatietoiset eksegeetikot voisivat kertoa, mitä ovat tieteellisillä tutkimusmenetelmillään harimoineet kasaan ja sitten voitaisiin vapaasti ja epäautoritaarisesti toinen toistemme suuhun huutamalla kertoa, mitä mielleyhtymiä tarkastelun alla oleva kohta meissä herättää.

Kun ylläolevaa kirjoitin, en ollut vielä lukenut uusinta Vartija-lehteä enkä hankkinut Piispanpolku 10:tä. Piispanpolku 10 taitaa olla Kari Cantellin Tiedemiehen mietteitä uskosta -kirjan lisäksi toisiksi käänteentekevin hengellinen kirja, jonka olen lukenut. Nyt valitettavasti on niin, että Kati Reijosen Lyhyt matka perille - meditaatiosta, elämästä ja rakkaudesta kutistui Piispanpolku 10:n rinnalla melkoisesti. Lyhyt matka perille sisälsi niin paljon hörönlöröä, joskin joukossa oli kosolti teräviä pointtejakin.

Ärsyttää ihan suunnattomasti näiden uus´uskojien ja kaikenkarvaisten newageilijoiden älyllinen sumeus! Tekstit voisivat olla kiinnostavia, jos niissä ei olisi pilvipoutahöttöä.

Kuopion piispa Jolkkonen kirjoittaa, että jumalanpalveluksessa ei voida menetellä kuin toivomissani kansantribunaaleissa. Että palveluksessa luettavan evankeliumin jälkeen lukija sanoisi: "Tämä on tuntemattomaksi jääneen Matteuksen evankeliumin redaktorin kirkkopoliittisesti värittynyt käsitys Nasaretilaisen puusepän oletetuista opetuksista!" Ja kirkkokansa vastaisi: "Kiinnostava hypoteesi!"

Näin juuri toivoisin meneteltävän, mutta ehkä en kirkkosalissa, vaan seurakuntasalilla palveluksen ja kirkkokahvin jälkeen.