Aamuaamuaamuaa

su 11.12.2016

Tänään täytyy onnitella itseä. Heräsin aamiaiselle. Kohta alkaa paistaa aurinko. Venäläiset tulivat rannalle jo varmaan kello viisi viisikymmentä, jolloin aurinko nousi. Tosin kaikki pakenivat seitsemältä, kun alkoi sataa. Nyt sade lakkasi. Kalastusveneetkin näyttävät kirkkailta. Aallot lätsähtelevät rantaan. Välillä kuuluu aaltojen pauke.

Eteläkiinanmeri, jota täällä pitää kutsua Vietnamin Itämereksi jonkin saarikiistan vuoksi, rauhoittuu aina vain pieneksi toviksi. Kukaan ei ole vielä herännyt Suomessa. Kello lienee siellä noin viisi. Ankeaa saada aamutekstarit tipotellen pitkin päivää. Eilen Lapinlahdella oli kuulema kymmenen astetta pakkasta ja Kallen hiihtokisat. Venäläinen matriarkka antaa ohjeita pojalleen. Aurinkotuoli pitää raahata toiseen paikkaan. Toivoisin, että minulla olisi joskus maailmassa hippunenkn terävätissisten venäläisten matriarkkojen auktoriteettia.

Toissailtana olimme illallisella muiden suomalaisten turistien kanssa. Kävi ilmi, että turisti on eri asia kuin matkailija. Tunnustin rehellisesti olevani tietämätön turisti. Matkailija olisi täyttänyt taskunsa vessapaperilla. Minä en muistanut edes sitä ennen matkaa enkä googlata.....

Anna piti viedä aamiaiselle. Istun tyttöä vastapäätä ja seuraan, että syö, jottei olisi alhaisesta verensokerista äkäinen.

Äsken vasta googlasin tietoja vietnamin kielestä. Sen ajateltiin kuuluvan siniittisiin eli kiinalaisiin kieliin. Kiinan kielen vaikutus vietnamin kielessä on suuri, mutta oikeasti vietnamin kieli lasketaan nyt kuuluvaksi austroaasialaisiin kieliin, kuten khmerin kieli ja Intian munda-kielet. Vietnamin kieli on tooninen ja analyyttinen kieli.

Kiinan kielikin on analyyttinen. Siinä käytetään paljon pre- ja postpositioita. Suomi on synteettinen kieli. Se tarkoittaa, että sanat pääosin taipuvat.

Vietnamin kielessä sanajärjestystä muuttamalla voi lauseen merkitys muuttua. Hm. Suomen kielessäkin lauseen sanajärjestystä muuttamalla saadaan aikaan isohkoja nyanssieroja: "Minä vain rakastan sinua.", "Vain minä rakastan sinua." tai "Minä rakastan vain sinua."

Toonisuus tarkoittaa sitä, että sanan merkitys muuttuu painotusta muuttamalla. Vietnamissa on kuusi toonia: tasainen (ngang tasainen), korkea nouseva (sắc terävä), matala laskeva  (huyền roikkuva), tipahtava nouseva ((hỏi  kysyvä), korkea nouseva glottaali tooni (ngã kaatuva) ja matala pysähtyvä tooni (nặng raskas). Vietnamin kieltä kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla, koska jo 1600-luvulla ranskalaiset lähetyssaarnaajat tarvitsivat latinalaisia kirjoitusmerkkejä rukouskirjoja sekä muuta uskonnollista materiaalia varten.

Thai (ภาษาไทย phaasaa Thai) on eri juttu. Thain ajateltiin kuuluvan sinotiibetiläisiin kieliin, mutta sittemmin kielentutkijat ovat lokeroineet omat thai-kielet, tai-kadai-kielet. Jos vielä googlaan syvemmälle, tulee vastaan sanskrtiiti (saṃskṛta ’kokoonpantu; huoliteltu’), joka tunnetaan myös muinaisintiana ja sillä on kielialueellaan sama merkitys kuin meillä Euroopassa latinalla tai kreikalla.

Tämä on mielenkiintoista. Toissailtaisilla illallisislla oppi paljon asioita, vaikka olin ensin epäileväinen, että mitähän juttua minä suomalaisen varakkaan keskiluokan kanssa vääntäisin. Tosiasiassa maailmaa laajalti nähnyt varakas keskiluokka oli ystävällistä sekä huumorintajuista ja heidän kanssaan oli oikein miellyttävä keskustella illan ajan.

Löytyi myös ihmistyyppi, jota en lakkaa ihmettelemästä. Heppu, joka on kiertänyt nämä maat jo 1990-luvun puolella ja jonka kanssa siirtyilimme eilisen krokotiili-illallisen ääressä Aleksanteri-instituutista Arto Luukkaisen kautta Heikki Patomäkeen. Patomäestä pääsimme Päivi Istalaan, josta koetimme muistaa, minkä muun kirjailjan kuin runoilija Saima Harmajan nimikkoseuran puheenjohtaja hän on. Emme muistaneet, että Mika Waltari -seuran, mutta yhdessä totesimme, että Päivi Istala on tosin tilaa vievä, joskin kovin lumoava ja suorastaan huomion vangitseva persoonallisuus.

En vielä ole tavannut tätä ennen yhtäkään ihmistä Ylä-Savon subcomandante Marcosin lisäksi, joka ei sellaisessa assosiaatiolaukassa putoaisi kyydistäni. Anna meinasi hermostua, sillä hotellin aulassa vielä mietimme, mikä on Iranissa islamilainen kaupunki, joka alkaa Q-kirjaimella ja johon Iranin shaahilla Reza Pahlavilla ei ollut asiaa.

Kaupunki, jonka nimeä illalla tavoittelimme, on Qom. Se on Iranin islamilaisen vallankumouksen keskus.

Krokotiili-illalllisella? Kuulostaapa ällöttävän elitistisen kauko-orientalistiselta. Voihan se olla, että krokotiili oli vain vanha kana, joka oli pyöritelty curryssa ja tarjoillaan tyhmille turisteille kovempaan hintaan, jotta he voisivat sanoa syöneensä Vietnamissa paikallista ja eksoottista ruokaa. Sammakko kylläkin varmaan oli ihan sammakko, sillä eläimen muoto oli lautasella nähtävissä.