Onpa ollut ja Ärräpäätkin yhdeksän vuotta kohta

ma 7.11.2016

Onpa ollut juoksua. Viime keskiviikkoiltana se alkoi. Luterilaisen pastorin Juha Heikkilän alustuksen jälkeen ehdin kirjoittaa vain muutaman kappaletta enkä sitten enää lukea Johanneksen kirjettä tai Jaakobin evankeliumia. Heikkilän alustus keskittyi pääosin Uuden Testamentin Johanneksen kirjeeseen. Pitäisikö muuten vastaavasti puhua Kristillisestä Raamatun osasta, sillä isä Markku Suokonautio puhuu Vanhasta Testamentista Heprealaisena Raamattuna.

Juutalaisten kanonisoitu kirjoituskokoelma on nimeltään Tanak (hepreaksi ‏תנ״ך‎). Nimitys on anokryymi kolmesta osasta Toora [תורה],  Nevi´im [נביאים], Ketuvim [כתובים] , suomeksi ne ovat "toora, profeetat ja kirjoitukset". Wikipedian mukaan Uuden Testamentin neutraali nimitys olisi Kristinuskon Raamattu.

Mielestäni kristittyihin pitää lukea myös heidät, jotka eivät ajattele, että Jeesus olisi myös itse Jumala.

Torstaina piti hakea hepatiittipiikki ja illalla oli kirjaston lukupiiri. En ole kirjoittanut vieläkään Kyung-sook Shinin romaanista Pidä huolta äidistä. En myöskään Elina Reenkolan kirjoista Nainen ja häpeä sekä Nainen ja viha. Jos joskus näihin pääsen, en enää kirjoita, että psykoanalyytikko Elina Reenkola olisi vallan hyvin voinut tiivistää sanottavansa yhteen kirjaan, jonka otsikko olisi Nainen ja häpeä sekä viha, sillä jos nyt jokin Reenkolan tekstissä ärsytti, oli ärsytyksen aihe se, että kahdessa kirjassa puhuttiin osin päällekkäisistä asioista ja kirjoista löytyi aivan paralleelisia lauseita, jopa sanasta sanaa identtisiä.

Mutta nyt se on sanottu enkä toista sitä enää. Ehkä.

Perjantaina oli metsäkurssi, josta osallistin myös Puron talon kasvatin Gerry Birgit Ilvesheimon. Hän joutui myös hirvipeijaisiin lauantaina ja ilahdutti urbaanikavereitaan facebook-kuvalla mykykeitosta. Riista kuitenkin on mitä ekologisinta ruokaa. Riista ei tarvitse geenimuunneltua soijarehua Brasiliasta ja mistä sitä nyt Suomeen tuodaankaan.

Perjantaina iltapäivällä lennähdimme Joensuuhun Matti Pulkkisen muistoseuran hallituksen kokoukseen, panimme purkkiin ensi vuoden ja palasimme kalakukkojen luokse Siilinjärvelle. Hallituksen suihin tarkoitetut ahven- ja muikkukukko jäivät Volkkariin ja parkkiin Kunnonpaikan pihalle.

Lauantaina lepäsin. Pesin vain Marian pyykkiä. Sunnuntaina psyykkasin, että en pääse kylään, ellen siivoa. Kodin raivaus vei monta tuntia aikaa, itse siivous meni alle tunnissa. Kylässä ihailin kaunista Lahdenperän maisemaa ja fiksua pikku tyttöä sekä hänen ajattelevaista äitiään, voimanaisia molemmat.

Illalla ahvenkukko lähti Helsinkiin pikabussilla.

Ärräpäiden Mateista toinen huomasi, että ensi vuosi on Venäjän lokakuun vallankumouksen satavuotispäivä. Sitä kuulema pitäisi juhlia ja minä huomasin, että itsenäisyyspäivän jälkeen 2017 tulee kymmenen vuotta siitä, kun Ärräpäät-sähköpostilista alkoi muodostua. Kiitos Folkswagen Duon Timo Munnen, joka oli Joensuussa itsenäisyyspäivän juhlissa laulanut biisin Silmien väliin ryssää.

Biisistähän tuli Venäjä-tutkija Pentti Straniuksen sähköpostissa hirmuinen kahakka. Kahakka aloitti sähköpostilistan, joka oli ensin Strannarit, (sekä sukunimestä Stranius että venäjän kielen sanasta странный, outo ja kummallinen). Ärräpäiksi meidät nimesi SKP-toveri Martti Vaskonen, joka kehitti nimityksen Lapinlahden Lastulla pidettylle äärivasemmiston yhteisseminaarille tammikuussa 2008.

Ärräpäät jäi voimaan, sillä se on enemmän kielenmukainen kuin venäjän kielen johdos Strannarit.