Rajalla, jota ei ole

ke 12.10.2016

Jaan Kaplinskin Kirjeestä isälle meinaan vielä ennen kirjan palauttamista kirjastoon etsiä pari kohtaa. En tee sitä tänään vielä. Sain etanapostilaatikkooni Jaan Kaplinskin Rajalla, jota ei ole - merkintöjä tiedosta, tietoisuudesta, uskosta.

Tähän asti kirjoitin eilen ja sitten tuli keskeytys. Hain kirjastosta Michel De Montaignen Esseitä ykkösen ja kakkosen. Arvelen, että niistä saattaa olla hyötyä kirjallisuusopintojen maailmankirjallisuuden historian osuudessa. Tai elämässä noin muuten vain. Luin jo yhden esseen. Se kertoi hallitsijan säälistä. Keisari Konrad III (1138-1152), saksalainen kuningas Hohenstaufin-sukua, oli piirittänyt Baijerin herttuan Welfin. Piirittäjä heltyi sen verran, että salli herttuan seurueeseen kuuluvien aatelisnaisten poistua jalan ottaen mukaansa kaiken minkä pystyivät itse kantamaan.

Naiset päättivät sälyttää olkapäilleen aviomiehensä, lapsensa ja itsensä ruhtinaan.

(Montaigne Esseitä I Erilaisilla keinoilla saavutetaan sama päämäärä s. 2)

Umberto Econ Ruusun nimeäkin etenin sivulle 57 asti. Olen lukenut kirjasta kaikki latinankieliset sitaatit ottaakseni selvää, onko latina maailman loogisin kieli, kuten kirjallisuusopettajamme Panu Hämeenaho sanoi. Taitaa se olla, sillä tälläkin huteran hataralla ja keskittymishäiriöisellä päällä sitaateista ikään kuin ymmärsin jotain.

Lisäksi sivulla 27 tuli vastaan Roger Bacon. Bacon oli hieman okkultisti ja alkemisti, mutta kuitenkin tuli korostaneeksi tieteessä empiriaa. Häntä pidetään modernin tieteellisen metodin kehittäjänä. Baconia saan kiittää siitä, että olen ylipäätänsä kyennyt lievästi näkövammaisena mitään opiskelemaan.

Hän on keksinyt silmälasit ja kehitteli myös ajatusta lentohärvelistä. Selvästi Matin hengenheimolaisia.

Jaan Kaplinskin kun nyt mainostin, lupasin mainostaa myös Päijänne Antikvariaattia. Sain esseekirjasen Rajalla, jota ei ole edellisen omistajansa Yrtsi Pirtsi Samuli Simo Pulkkisen signeerauksella varustettuna ja vielä vuosiluku 1992 päälle. Lisäksi esseekirjasen välissä oli kolmen kirjan Suomen-julkaisemisen aikaista lehtileikettä. Kaksi Hesarista ja toinen Husarista. Jyväskyläläinen Päijänne Antikvariaatti jättää kirjojensa sisään kaiken aineiston, joka voi syventää myytyä kirjaa. Upeata ja ihanata!

Hesarin toisen artikkelin kirjoittaja oli Anne Fried, jonka kirjasen Myytti ja usko Michel Tournierin tuotannossa tulin pöllineeksi Etelä-Saimaan toimituksesta kesällä 1986.

En käsitä, miksi, sillä samalla pöllin Etelä-Saimaan silloisen päätoimittajan muistiinpanot, jotka tämä oli raapustanut kirjasen tyhjille kansisivuille. Jostain kumman syystä luin myös Friedin kirjan. Muistaakseni siinä hän ikään kuin avasi silmäni Juudas Iskariotin suhteen.

Juutalainen Fried kirjoittaa, että Juudas Iskariot vain teki niin kuin kirjoitettu oli. Hänen oli määrä olla luopio. Jos hän ei olisi ollut, kuka muu olisi ollut? Ja kenellä muulla olisi ollut munaa tulla koko kristikunnan kiroamaksi ja sylkemäksi? Minua puistattaa aina, kun ortodoksisissa ehtoollissanoissa lauletaan sanat: "....enkä suutele Sinua kuten Juudas, vaan niin kuin ryöväri tunnustan Sinut: Muista minua Herra, Sinun valtakunnassasi."

Miksi on niin tärkeä olla niin paljon parempi uskovainen kuin Juudas? Ja sitä paitsi! Ensin ehtoollisrukoilija korottaa itse itsensä ja sitten vielä kaiken lisäksi on pyyteellinen: Muista minua Herra, Sinun valtakunnassasi. Minua ja vain minua. Ei Juudasta. Fy fan.

Jaan Kaplinskin Rajalla jota ei ole rusikoi Hesarissa Sirje Kiin (HS la 16.5.1992 Valeprofeetta Jaan Kaplinski). En tiedä, mikä Sirje Kiiniä vaivaa, mutta kovin on vihamielinen maanmiestään kohtaan. Ehkä Jaan Kaplinski on hänelle liian vasemmistolainen, vastoin vuoden 1992 virolaista nationalistis-oikeistolaista henkeä.

Sirje Kiinin muistan Neljänkymmenen kirjeestä. Kirjoitin siitä pätkän Kodin Kuvalehden ajankohtaispalstalle vuonna 1990, sillä kun neuvostohallintoa arvosteleva Neljänkymmenen kirje ilmestyi Virossa virallisesti vuonna 1988, se oli kirjoitettu jo vuonna 1980, Suomen Kuvalehti ei julkaissut sitä.

Viattomassa ajankohtaispätkässäni mainitsin Suomen Kuvalehden suhtautumisen ja pääsin silloisen Kodin Kuvalehden päätoimittajan Maija Alftanin puhutteluun. Päätoimittaja Maija Alftan sanoi, että entisestään pienestä pätkästä pitää ottaa puolet pois, sillä eihän korppi korpin silmää noki.

Enhän minä silloin ymmärtänyt, ketä pitää nuolla ja kenet jättää nuolematta. Olen aina ollut huono siinä ja sen vuoksi tässä nyt täysin vapaasti kirjoittelen, mitä mieli tekee. Omassa blogissani voin sylkeä naamalle ihan ketä haluan ja nuolla ihan rauhassa vääriä perseitä.

Vaihdevuotisten huonosti nukkuvien
naisten harteilla koko maailma

Eilen olisi ollut kirkas aivopäivä. Tänään ei ole, sillä heräsin kello kaksi yöllä. Kello neljä avasin ikkunan, sillä kuumotti ja loimotti. Vaihdevuodethan ne. Luulin myös kajahtaneeni, sillä ulkoa kuului eläimellistä huutoa. Ikään kuin olisi vasikka yhkinyt kovaan ääneen. Ensin luulin, että Meijerillä on meneillään jokin herra O:n, herra N:n ja rouva M:n kolmio- tai neliödraama, johon mahdollisesti osallistuu myös pikku herra M, mutta sitten kuului selvästi miehen äänellä Apua.

Mietin, mitä tehdä. Päätin lähteä katsomaan. Enhän minä minnekään pääse nopeasti, vaikka Maria ei enää asukaan kotona. Puin yökkärin, joka on samanlainen kuin Token Maijalla, jotenkin puen aina samalla päälleni veljen vaimon huolehtivaisuuden, kun puen paksuraitaisen yöpaidan.

Kiskoin jalkaani raksakengät ja niskaani raksatakin. Piti tyhjentää taskut. Kalevanpihan putkityömaan viimeistelysiivouksien jäljiltä takin taskussa oli pesusieniä. Panin Oskulle märkää ruokaa kuppiin ja estin Pimua karkaamasta pihalle. Kun avasin ulko-oven, piti Osku vielä päästää tuulikaapista ruokakupilleen, muuten olisi Anna herännyt Oskun mou´untaan. Birgitta onneksi älysi jäädä yläkertaan eikä vaatinut muuta kuin yönaksuja.

Autoon oli eilisillan jälkeen jäänyt hieman bensaa. Mietin, se nyt tästä puuttuisi, että aamuyön resque-keikalla loppuisi bensa. Lompakkoa en siinä yövalvomisen pöpperössä muistanut ottaa mukaan. Olisihan sitä voinut samalla käydä tankkaamassa. Ei varmaankaan olisi jonoa ollut.

Jokin hahmo vaappui pitkin Kivistöntietä, mutta avunhuudot eivät liikuneet minnekään. Ne kuuluivat Linnansalmentien töyrään takaa. Ääni oli vanha, mutta kuuluva. Jussinpihan pihassa oli varmaankin kodinhoitajan auto. Linnansalmentietä eteni maitorekka. Aamun kävelijä oli Virkun asukas. Miehen ääntä tällä ei ole. Ajoin Kunnanrannan suuntaan

Vanhuspalvelutalon edessä näkyi yhdessä autossa perävalot. Pihaan juoksi vaalea- ja pitkätukkainen nainen, minusta näytti siltä, että hänellä oli yllään pyjama ja jalassaan kuukengät, tiedättehän, sellaiset topatut saappaiset, vähän niin kuin isot Kuomat. Ensin luulin naista Matin entiseksi kodinhoitajavaimoksi, mutta ei tämä ollut. Ajoin pihaan ja kysyin, missä täällä huudetaan apua, ja samalla palvelukodin nurkalta tuli autovalopiiriin kaksi vanhushoitaja-ammattilaista, kolmas yöasuinen keski-ikäinen nainen sekä keskellä pappa, joka näytti ehkä oksentaneen, tai ehkä räkineen rinnuksilleen.

Vaikutin varmasti vakuuttavalta. Olihan minulla duunarin heijastintakki yllä. Vedin käden lippaan ts. otsaani ja sanoin, että asia näyttää olevan kunnossa, kuulin vain tuonne meidän yläkertaan, että joku huutaa täällä apua.

Siinä me olimme viisi keski-ikäistä naista. Yksi pitkässä yöpaidassa, kaksi pyjamassa ja kaksi työtakeissa. Maailman tulevaisuus on meidän harteillamme. Kuka mies herää yöllä siihen, että kirkonkylällä huudetaan apua?

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi