Verottajan ilmoitukset

ti 11.10.2016

Äiti täyttäisi tänään 96 vuotta. Äiti kuoli 76-vuotiaana kesällä 1996 20 vuotta sitten. Olen äitin tyttö ja enemmän Tiusanen kuin Sorjonen. Olen lepattava, epävakaa ja tunteikas, punapigmenttinen ja palloista tehty.

Kävelin tänään Haukkuvan lenkin. Se on niin tasan tarkkaan viisi kilometriä, että sinne aina näköjään palaan. Koetan kestää sen, että lempikuusikkoni joutui moton kitaan toissa syksynä. Rahaahan se seudulle vain tietää ja ehkä jotenkin kiertokautta jopa meidän raksafirmalle töitä.

Välissä on vielä toistaiseksi istutuskoivikko. Rakasta sitä. Matti sen sijaan inhoaa istutuskoivikkoja. Hänen mielestään ne kertovat pienmaatalouden kuolemasta, mikä on aivan totta. Viime perjantain metsäkurssilla tutustuimme juuri Lohimäellä neljän hehtaarin koivikkoon. Lohimäessä on ollut nopeasti laskien seitsemän savua, jossa jokaisessa arviolta viitisen henkeä.

Kurssilaisemme arvioivat, että Lohimäen pienmaataloudesta sai leipänsä noin 35 henkeä. Miksei voisi luoda jotain kansalaispalkan tapaista työvoimareservin ylläpitomaksua ja antaa hieman enemmän sellaiselle, joka kasvattaa edes osan ruoastaan itse? Onko parempi nyt näin, että on olemassa juuri ja juuri nälkärajalla säilyttävä perustoimeentulo, joka tekee elämästä niin ankean, että ainoa taho, joka ihmisten työttömyydestä hyötyy paikallisesti on Olvi?

Haukkuvan lenkiltä kiirehdin tietokoneen ääreen tekemään syyskuun urakkailmoituksia. Kyllä ne nyt sujuvat, kun verottaja ihan antoi koulutusta. Toki se ei ollut ilmaista ja koulutuksesta veti kivat rahat liiviinsä PK-koulutuskeskus Oy. Luokka oli täysi ja kysymyksiä olisi riittänyt loputtomiin. En vieläkään voi käsittää, miksi verottaja ei käynnistänyt koulutuskierrosta rakennusalan yrittäjille maksutta hyvissä ajoin ennen kuin ilmoitusjärjestelmä otettiin käyttöön.

Siinähän olisi nähty, kuka on rehellinen ja kuka veronkiertäjä. Vituttaa - tosin enää vain himppusen -, sillä jotain edelleen on hämärää; esimerkiksi se, että jos alihankkija on elokuussa tehnyt sellaisen urakan, että kävi paikan päällä asentamassa kalut, mutta syyskuussa vain omalla pajallaan tehnyt lisää kaluja, pitääkö syyskuun "urakka" ilmoittaa. Perkele. Minä ilmoitin!

Jahah, meidän paku näyttää vyöryvän Linnansalmentietä pitkin kotiin. Yksi seisoo hitsattavana Viinamäessä ja ensi viikon syyslomareissu on tyttöjen kanssa ilmeisesti tehtävä Volkkarilla. Sergein jälkeen Volkkarin ajaminen ei ole mikään mainittava nautinto. Ihan kuin istuisi persesilmä maantietä hipoen.

Rajalla, jota ei ole

Jaan Kaplinskin Kirjeestä isälle meinaan vielä ennen kirjan palauttamista kirjastoon etsiä pari kohtaa. En tee sitä tänään vielä. Sain etanapostilaatikkooni Jaan Kaplinskin Rajalla, jota ei ole - merkintöjä tiedosta, tietoisuudesta, uskosta.

Jahah ja tähän kirjoitukseni tyssäsi tiistaina.