
su 11.9.2016
Eilen kävi isompi veli ja Maijansa. Saatiin tuliaisiksi omenahilloa ja omenapiirakkaa. Jättiläismäinen piirakka on kohta hävinnyt ja omenahillokin aloitin aamupuuron kanssa. Olen viimeksi ollut keskiviikkona aamupuuromarjametsässä.
Voi, että oli mukavaa eilen. Mattikin sai aikaan kelpo kastikkeen mustista torvisienistä ja minä siivosin jäljet. Sekä pyykkäsin vähän. Pyykit roikkuvat nyt lapinlahtelaisten ohikulkijoiden ilona.
Tänään on pakko raivata lakanakaappi. Olisin tehnyt sen jo viime keväänä, mutta juuri sinä päivänä, kun olisi ollut inspiraatio, tuli vieraita. Ehkä olisimme voineet pulista keittiössä. Minä olisin selkkonut kaappia ja vieraat olisivat pitäneet seuraa. Siinä olisi todentunut sanonta: "Vieraat kulkevat ajallaan, talo elää tavallaan." Rento meininki.
Eilenkin istuimme keittiössä kokin ilona. Neuvostoliitossahan seurueet kokoontuivat nimenomaan keittiöissä.
Kurkkuja emme enää viljelyksiltäni saa. Sato oli kaksi pyöreäksi pullistunutta epämuotoista, mutta herkullista, yksilöä. Kurpitsa kukkii kyllä koko ajan enkä tiedä, heitänkö sen jo hemmettiin, mutta ei jaksa kehittää kukkia kurpitsoiksi. Istutin taimet liian tiheään. Sama vika kurkkujen kanssa.
Tomaatit möllöttivät aikansa toimettomina ja nyt viime metreillä ne pungertavat muutaman söpöisen pallukan. Chilejä on kaksi lihavaa ja kaksi laihaa.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]