Rautavaara

ke 31.8.2016

Tulin Rautavaaralle vaihtamaan kirjoja. Otin kirjaston kierrätyshyllystä fragmentteja modernista ja postmodernista Jaakko Lintisen toimittamana. Kirjan takakannesta pongasin nimet Deleuze ja Kristeva. Jarkki Korhosen tähen tämän kirjan ainakin kannan kotiin. Ehkä jopa kurkistan salaa, mitä Julia Kristeva kirjoittaa.

Höh, Kristevan otsikko on Giotton ilo. Pahus. Ehkä sittenkin on otettava kierrätyshyllystä mukaan taidehistorian teoksia. Giotto on elänyt vuosina 1267-1336, kuulostaa italialaiselta ja on enemmän Matin heiniä. Möö. Minä mitään ymmärrä italialaisesta taiteesta.

Ajattelin tässä jokunen päivä sitten Asta Leppää ja ajattelin, että lainaan kirjastosta hänen kirjansa Sinä et hävinnyt. Nyt sain sen omaksi Rautavaaran kirjaston poistomyynnistä. Poistomyyntikorista löytyi myös Ranya ElRamlyn Auringon asema. Luin sen jo ennen kuin  .... venäläiset lapseni olivat syntyneet - tai niin ainakin kuvittelin. Auringon asema on ilmestynyt vuonna 2002, kun venäläinen esikoiseni oli kolmivuotias ja kuopukseni kaksi.

Kappasta vain. Niin taas muisti heittää.

Kierrätyshyllystä löysin Jean-Paul Sartren elämäkerran. Koko Sartre on inhokkini enkä tiedä, kuinka kauan hänen elämäkertaansa siedän kodissani. Panen sen menemään, samalla tavalla kuin Hannu Salaman Ottopojan, jos tuntuu ahdistavalta. Ottopoika saa mennä, vaikka onkin Pentti Straniuksen minulle lahjoittama. Kerran jo heivasin ensimmäisen Ottopoikani talosta.

Toisaalta. Novellisti Pentti Straniuksen lahjoittama Ottopoika, toisaalta.

Löysin kierrätyshyllystä myös Silleen jättämisen ja politiikan. Siellä on filosofi Mikko Lahtisen ja Jukka Hankamäen artikkelit.

Minulla on vielä viisi minuuttia aikaa kysyä Rautavaaran kirjaston supermukavalta tädiltä yhtä kasvatukseen liittyvää jutskaa.