Pia Valkonen

Energiaton

la 2.7.2016

Kääntyi heinäkuuksi. Tuli tympeä helle. Ei yhtään minun kesääni tällainen. Kohta lähdetään asfaltin kuumumista pakoon Korpisille. Eilen illalla oli outoja vilun väreitä ja aamuyöstä juili kuin olisi flunssa tulossa. Kummann vähäenerginen kesä.

Kotityöt vyöryvät päälle kuin tahmea muta. Tätä se on, kun on pois kotoa. Keittiön tuolit ovat ylösalaisin pöydän päällä. Kaikki paitsi se, jolla istun. Pakko imuroida ja luututa. Kodinhoitohuoneessakin vaatekorit nostin imurointia varten pois tieltä. Pakko jaksaa.

Isoin sisko soitti toissapäivänä. Mukava oli jutella, vaikka puhuimme pääasiassa kuolemasta. Eilen Jehovan todistajasisaret kävivät. Anna pani merkille, että nauroimme taas paljon.

Salla Nazarenkon Ihanan kiihkon lainasin kirjastosta. Rosa Meriläisen masturbointikirjoitus oli hyvä ja yllättävä. Tosin olen Jörn Donnerin kanssa samoilla linjoilla. Sitä taidetaan olla jo siinä iässä, että maailmassa on muitakin asioita. Osa kirjoituksista oli ihan hörönlöröä. Jossain kohti oli vähän typerää ja lapsellista nuoren naisen uhoa: että halu ei voi olla synti tai jotain sellaista scheissea: "Ei mustasukkaisuudessa ole kyse muusta kuin oman kauhunsa projisoinnista alkukantaisen seksuaalisuuden edessä." Sillä viisiin.

Ruvetaan vain kaikki alkukantaisen seksuaalisiksi, juu.

Sekaisin lovesta

Luin puolet Emilia Vuorisalmen Sekaisin lovesta Kannuksen kirjastossa, kun kirja oli niin mukavasti tyrkyllä siinä psykologiahyllyllä. Loppuun sain sen tänä aamuna, kun onnistuin lainaamaan Rutakosta elektronisena versiona. Ihana kiihkokin olisi ollut parempi lainata sähkökirjasena. Ei ollut kirjastokäynnin arvoinen se.

Vuorisalmen Sekaisin lovesta oli parempi. Se ei ollut sellainen, että nussitaan nyt kaikki ristiin, rastiin vapauttamme julistaen. Tosin en nyt ole varma, oliko lause seksi on mahdollista vain vapaudessa peräisin Vuorisalmelta. Joka tapauksessa Vuorisalmi jakoi ihmiset parisuhdesitoutujina tutkijoihin, rakentajiin, johtajiin ja sopeutujiin.

Nazarenkon Ihana kiihko ei oikein antanut mitään siihen mysteeriin, että ihmiset hinkuvat avioliittoon ja sitten vinkuvat. Kuten Alapitkän maatuska Eija Lyytinen suorasukaiseen tapaansa sanoi: Sinne ne hinkuu ja sitten ne vinkuu. Moni valitsee vihkikaavakseen lupauksen, että lupaa tahtoa rakastaa toista myötä- ja vastoinkäymisessä kuolemaan asti. Jos saisin tähän kursiivin, kursivoisin sanan tahtoa ja kuolemaan.

Vuorisalmi kirjoittaa perättäisestä monogamiasta. Olemme palanneet metsästäjä-keräilijä-luolamiesihmisen aikaan. Silloin käytäntönä oli perättäinen monogamia. Koska populaatio oli pieni, oli tärkeää saada monipuolista geenistöä. Niinpä nainen synnytti elämänsä aikana kolmesta neljään lasta ja eri parittelijalle. Uskollisia oltiin yhdelle kumppanille kerrallaan niin kauan, kun lapsi pääsi itse etenemään muun ihmislauman mukana. Sen jälkeen parittelukumppani vaihtui.

Maanviljelyihmisillä avioliitto oli taloudellinen sukujen järjestely. Uuden Testamentin aikaan kohtasivat läntinen yksiavioinen perinne ja itäinen heimokansojen avioliittokäsitys, jossa vaimoja saattoi olla monta. Vaimojen moneus oli tapa järjestää yhteiskunta, kun miehet saivat surmiansa sodissa ja hävityksissä.

Nyt on ihan ilo harjata talon neljää vessanpönttöä, kun kodin hengettärenä hankin kaikkiin vessoihin notkeat ja taipuisat wc-harjat. Muuten sain tänään aika vähän aikaan. Luuttusin kyllä keittiön, käytävän, kodinhoitohuoneen ja suihkun. Matti ripustii pyykit.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi