Totuus Harry Quebertin tapauksesta ei lässähtänytkään

pe 22.7.2016

En ymmärrä, miksi kirjabloggarit eivät ole lukeneet Joël Dickerin paksukaista Totuus Harry Quebertin tapauksesta vahvasti parodisena teoksena. Muuankin bloggari, mielestäni tyhmimmästä päästä tosin, tyytyi vain toistamaan ainakin kahdeksan kertaa, että tässä nyt on lukuromaani, mikä ilmeisesti kirjallisuusbloggarien ja kriitikoiden kielenkäytössä tarkoittaa luokatonta sontaa.

Ei kirja sontaa ollut. Joissain kohtaa teki mieleni nauraa ääneen. Etenkiin, kun Joël Dicker pääsi sivaltelemaan kirjankustantamiskuvioita ja niin sanottujen suurten nimien haamukirjoittajia.

Pitää jatkaa merkintää huomenna. Äsken Jehovan todistajasisaret kävivät tutkiskelun ohjauksessa ja nyt menen Luovaan Puuhun kuuntelemaan Arja-Liisa Landénin alustusta Jeesuksesta ja Maria Magdalenasta.