Pia Valkonen

Oikeuden omissa käsissä loppuratkaisusta

Ghanaa ikuisesti vähän vielä tänään ja varmaan huomennakin tai ylihuomenna

ke 29.6.2016

Piti kirjoittaa perustelut kirjailija Antti-Pekka Sonniselle, miksi arvostelin hänen esikoiskirjansa Oikeus omissa käsissä loppuratkaisua vähän kaavamiseksi ja pikkuisen epäuskottavaksi. Kirjoitin perustelut ihan pyytämättä, sillä mietin täällä päivät pääksytysten esimerkiksi sellaisia asioita kuin estetiikka tai taide. Ihan joka päivä en siis uskontoja mieti. Tai mietin kyllä, mutten kehtaa kirjoittaa. Joka päivä. Uskontoja. I scream You scream we all scream I scream tai siis icecream, mutta se mikä toimi Jim Jarmuschin vähän angstisessa leffassa, ei taida ihan toimia tässä.

"Hei, tähän alkuun, jos en sitä vielä ole tarpeeksi selkeästi sanonut, että nostan hattua Sinulle ja kaikille muillekin, jotka kykenevät niin pitkäjännitteiseen työhön kuin romaanin kirjoittamiseen. Minä kirjoitan joka päivä, mutten iki maailmassa saisi aikaan mitään sellaista, mistä pitäisi tietoisesti miettiä juoni, rakenne ja muoto. Mieluummin vielä etukäteen. Ei onnistu meikäläiseltä. Kirjoitan, mitä päähän juolahtaa metsälaapustuksillani... äh, väärä sanajärjestys... korjaan: Kirjoitan, mitä metsälaapustuksillani päähän juolahtaa koiran kanssa... äh, väärin, väärin, en minä Pimun kanssa mieti, sillä Pimu juoksee oravien perässä... Korjaan: Kirjoitan, mitä metsälaaputuksilla koiran kanssa päähän juolahtaa, ja joskus vain tulee kirjoitettua siten, että alan kirjoittaa jostain ja päädyn ihan jonnekin muualle. Tein niin vaistonvaraisesti jo ennen kuin aloin lukea Jukka Kemppisen blogia.

Sanajärjestysongelma. Onko se sama kuin syntaksiongelma? Hm. Ei ole. Sanajärjestyksellä suomen kielessä ilmaistaan lähinnä vivahteita. Perkele, kielitiede ja semiotiikkakin olisivat kiinnostavia aihealueita.

Pysyn hengissä kirjoittamalla. Tai oikeastaan, kuten kirjailija Tommi Melender taisi jo sanoa, hengitän kirjoittamalla. Lapinlahdella ei nimittäin voi hengittää. Sitä Melender ei sanonut. Minä sanon. Nyt se on sanottu. Ugh. Ja vielä ihan pelottomasti alkuperäislapinlahtelaiselle. Vähän kyllä verenpaine meinaa nousta ja sydän läpättää.

Jäin tässä miettimään loppuratkaisuasi, mistä oikein olen napannut ajatuksen draaman klassisesta kaavasta. Pikagooglauksella sain selville, että asiasta on puhunut itse Aristoteles: tarinassa pitää olla alku, keskikohta ja loppu. Niinpä juuri ja kylläpä kyllä. Se, mihin viittasin blogikirjoituksessani kirjastasi, oli ilmeisesti jotain sinne päin kuin Gustav Freytagin malli, josta wikipedia sanoo seuraavaa:

"Hänen mukaansa johdanto ja siinä esitelty ongelman kehittely muodostavat tragedian nousevan toiminnan. Toiminta kääntyy laskevaksi huippukohdan eli kliimaksin myötä ja päättyy katastrofiin.  Freytagin mukaan draama jakautuu viiteen osaan: esittely, nouseva toiminta, kliimaksi (tai käännekohta), laskeva toiminta ja loppuratkaisu. Hänen mallinsa esitetään joskus kaaviona, jota kutsutaan Freytagin pyramidiksi tai Freytagin käyräksi."

Jos et ole opiskellut luovaa kirjoittamista missään, sinulla on Freytagin kaava vaistonvaraisena käytössäsi. Olet luonnon lahjakkuus ja voihan se olla, että Freytagin malli on jotenkin ihmisellä jossain aivo-dna:n poimussa. Että semmoisesta vain kiinnostuu, kun se on kiinnostavaa. En tiedä, kun en ole taiteen teorioita opiskellut. Estetiikka kiinnostaisi kovasti kyllä aiheena. Kiinnostavaa olisi tietää, mitä ovat kauneus, hyvyys ja mikä tekee taiteen.

Jari Tervon romaaneissa Freytagin kaava toistuu kaavamaisena. Aina sama juttu Laylassa ja parissa muussa, joita olen Tervolta lukenut. Täytyy kyllä myöntää, etten kovin monesta tervosta ole jaksanut kiinnostua. Laylan, kurditytön tarinan, epäilen olevan vain tendenssiromaani, jonka sisälle sisäisesti pehmo Jari Tervo (jonka olen oikeasti kuullut radiossa kerran sanovan, että toivoisi Suomessa olevan vahvemman vasemmiston!) kirjoitti, jotta saisi Laylan sisälle piilotettua suomalaisen naisen, joka huoraa sen
takia, että saisi pääomaa ts. rahaa, jotta saisi huostaanotetun lapsensa takaisin. Eihän suomalainen tuiki tavallinen tarina myy. Kurdityttö myy juuri nyt.

Freytagin kaava toistui myös Pirjo Hassisen Populassa. Oletko sen lukenut? Kertoo verhotusti perussuomalaisista. Muuten hyvä, mutta juuri kaavamaisuus ei minuun vedonnut.

Minulle olisi kirjassasi riittänyt ihan vain sellainen tavallinen elämänmeno, että aika parantaa. Että oikeasti erityistä sovitusta ei tule,
vaan eteenpäin klonksutellaan ja haavat umpeutuvat sekä arpeutuvat. Mutta sellainenhan ei ole romaani. Elämästä puuttuu kohottava loppuratkaisu! Jos olisit kirjoittanut ilman kliimaksia, ei romaania ehkä olisi julkaistu. Näin se vain taitaa olla ja minullakin himolukijalla on siihen tyytyminen.

Nyt mietin, että sama Freytagin kaava taitaa kummitella taustalla ghanalais-nigerialaisen Taiye Selasin Ghana ikuisesti -kirjassa, jonka päätin eilen aamulla. Pidin Selasista kovasti ja hänen ratkaisunsa, joka minua kovasti miellytti, oli rikkoa kronologia. Kliimaksi tai oikeammin pahin katastrofi, joka vaikutti koko perheen lopulliseen särkymiseen taustalla ja ääneen lausumatta, oli tapahtunut  menneisyydessä, mutta se paljastui vasta draaman kaarivaiheen ylähuipussa. Ärsyttävää kirjoittaa näin, sillä kirjasta kirjoittajien ei kuulema tule paljastaa kirjan juonta. Tämän olen jossain oppinut. Tosin jos meinaa paljastaa juonta, voi kuulema kirjoittaa varoituksen, että älkää lukeko seuraavaa, sisältää juonipaljastuksia. Seuraavassa kappaleessa juonipaljastuksia, varoitus,
varoitus:

Särkyneen perheen kaksosten tragedia sen jälkeen, kun äiti oli hätäpäissään lähettänyt heidät takaisin Ghanaan upporikkaan veljensä huostaan, tuli kirjassa erään toisen kertomana tai paljastamana. Kirjassa on alkuperäinenkin katastrofi - se, että afrikkalainen isä oli jättänyt perheensä, kun perhe oli päässyt jo asettumaan Yhdysvaltoihin. Sekin tapahtui kirjan ulkopuolella ja se toimi koko romaanin lähtöasetelmana.

Hehee, minun elämästäni saisi varmasti ihan kelpo novelleja, jos vain lopettaisi episodit sopivaan kohtaan eikä kertoisi, että olen elänyt episodit sinne hamaan lopun antikliimaksiin asti."

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi