Riivaajat

su 19.6.2016

Eilen oltiin tyttöjen kanssa Luovassa Puussa joogassa. Siitä huolimatta, että oli kuin norsu lasikaapissa, oli ihanata. Joogaohjaaja otti aivan ihanasti huomioon kaikki oppilaansa. Avasimme sydämen chakroja ja asetimme sydämelle kysymyksen. Kysyin eräästä nuoresta naisesta, jota haluaisin auttaa. Hän on ollut tällä viikolla elämäni päähenkilö ja siksi en ole ehtinyt oikein kirjoittaa.

Aamupäivällä avasin pitkästä aikaa radion kodinhoitohuoneessa ja lajittelin pyykkiä koneeseen. Katsoin, että kello on 11 ja arvelin, että radiosta saattaa tulla ortodoksinen liturgia. Niin tulikin. Liturgia radioitiin Oulusta Pyhän Kolminaisuuden Katedraalista. Haluan kuulla yhä uudestaan ja uudestaan Suuren Ektenian sanat:

"Rukoilkaamme Herralta koko maailmalle rauhaa, Jumalan pyhille kirkoille kestävyyttä ja kaikkien yhdistymistä."

Piti nyt kuunnella uudestaan Ylen Areenalta kirkkoherra Marko Patrosen saarna.

Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus ajoi pahat henget kahdesta miehestä, jotka olivat niin väkivaltaisia, ettei kukaan voinut kulkea Gadaran alueella. Olen miettinyt tämän viikkoa myös väkivaltaisia, alkoholisoituneita ihmisiä, tämän ajan riivattuja.

Marko Patronen sanoo saarnassaan, että lääketieteellinen diagnoosi ja hengellinen tautitilan määritys eivät yleensä ole toisiaan poissulkevia asioita. Kirkon opetuksessa pahuus ei ole käsite, vaan persoonallinen voima. Pahuus ei myöskään ole vain hyvän poissaoloa. Pahuus on persoonallinen ja pirullisella tavalla luova voima.

Perjantaina Jehovan todistajasisarten kanssa tutkiskelussa tutustuimme demoneihin. Jäin miettimään Tartarosta, syvyyttä, tilaa, joka ei ole paikka, tarkoittaa varmaankin ulottuvuutta.

Marko Patronen jatkaa, että Kristus ei poistanutkaan maailmasta kuolemaa ja kärsimystä, vaan teki ne merkityksettömästi ristinkuolemallaan. Omilla kärsimyksillä osallistumme Kristuksen kärsimyksiin. Ylösnousemus on viimeinen sana.

Tätä pitää ihan miettiä.