Pia Valkonen

Li Andersson voitti!

Ydinperhehelvetti

ma 6.6.2016

En kykene tällä istunnnolla kakkosotsikkoon - liittyy Roman Schatzin ohjelmaan -, mutta sen hönkäisen heti alkuun, että Li Andersson sai Vasemmistoliiton puheenjohtajain ennakkoäänestyksessä selkeän voiton. Kävin tästä asiasta kopistelemassa nettiä jo aamulla ennen kahdeksaa. Muutamat irvailivat hyvän uutisen olevan, että tulosta ei puolue manipuloinut. Hyvä juttu niin Li Anderssonin voitto kuin jälkimmäinenkin hyvä uutinen:)

Se oli jo hyvä homma, että puheenjohtajista puolue järjesti neuvoa antavan jäsenäänestyksen. Se tarkoittaa askelta kohti suorempaa demokratiaa. En ole edustuksellisen demokratian ystävä. Ehkä voisi ajatella, että puoluesihteerivalinta voitaisiin jättää puoluehallitukselle, jottei tule samanlaista pattitilannetta kuin Arhinmäen ja Varajärven kaudella. Saisi puheenjohtaja mieleisensä käsikassaran. Puoluesihteerinhän pitää olla sihteeri eikä mikään linjanvetäjä.

Ajelin Väisälänmäelle Pimun kanssa muka lenkille. Olo on kuitenkin niin hirveä, että jouduin komentamaan koiran takaisin autoon. Anna tuli heti kevätjuhlien jälkeen kuumeeseen lauantaina ja eilen kuume nousi kohti 38:a. Minä makasin lauantai-iltapäivän ikään kuin horkassa, mutta eilen oliln toimintakykyinen. Istutin kurkkua ja kurpitsaa.

Tänään koskee päähän. Viluttaa, kurkkuun on asettumassa kaktus. Tuli kirjastolle hakemaan lapinlahtelaislähtöisen Antti-Pekka Sonnisen kirjaa Oikeus omassa kädessä. Se kertoo koulukiusaamisesta. Sain tietää kirjasta, kun törmäsin sattumalta Antti-Pekan isosiskoon. En sitä ennen tiennytkään, että ovat sukua sen enempää kuin sitä, että Antti-Pekka Sonninen on Lapinlahdelta.

Muistan Antti-Pekka Sonnisen toimittajatutkinnosta. Muistikuvieni mukaan hän oli samalla vuosikurssilla kuin Itä- ja Länsi-Savon päätoimittaja Tiina Ojutkangas (os. Kiiski). Voi olla, että muistini valehtelee yhtä paljon kuin Karl Ove Knausgårdilla. Taisteluni kuudes osa onkin hyvä, mutta siitä huolimatta voisin lukea Oikeuden omassa kädessä heti ja samaan syssyyn vaikka Siri Hustvedtin Elää, ajatella, katsoa.

Hustvedt vilahti silmänurkassa Jurvan kirjastokäynnillä.

Kirjasto on kovin tärkeä, sillä selkäni takana tiskillä on käynyt monia kysymässä, eivätkö systeemit tänäänkään auenneet. Tervon ja Vesannon kirjastojen takia järjestelmä on taasen testauksessa. Huomenna pitää palata.

Mitähän vielä toimittaisi? Pitäisikö käydä kysymässä tomaatin ja chilin taimia jostain taimikaupasta? En kuitenkaan jaksa niitä istuttaa. Olkoot istuttamatta sitten. Kaitpa samettiruusuni ja elämänlankani jaksavat odottaa olon paranemista.

Äsken kuulin vahingossa pätkiä Roman Schatzin tämänpäiväisestä Maammekirjasta avioeroja tutkinutta teologia Jouko Kiiskiä sekä liittoja elokuvissaan tutkiskellut ohjaaja Johanna Vuoksenmaata. Kiiski oli sitä mieltä, että ihmiset edelleenkin haluavat elää parisuhteissa. Siinä mielessä avo- ja avioliitto ovat lähestyneet toisiaan. Schatz oli selkeästi heittämässä avioliittoinstituution romukoppaan ja varmaan parisuhteenkin.

Kiiskin ajatuksia olisi kuunnellut syvemminkin. Nyt on mentävä. Huono olo. Kuume noussee.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi