Pia Valkonen

Viitostien Ykköstilat Oy:n alasajo

Emil Ponsimaa

Puoli lasta kummiinsa

pe 3.6.2016

On tässä metafyysisten ja teologisten pohdintojen välissä kokoustettu ihan materiaalisessa maailmassakin. Luovutimme tarkastuslautakunnan raportin keskiviikkona kunnanjohtajalle - sille lähtevälle - sekä kunnanhallituksen ja -valtuuston puheenjohtajalle.

Kokouksessa välähti mieleen, että Lapinlahdella käynnissä lienee nykyisenkaltaisen elinkeinotoiminnan muutos. En tiedä, kuka sanoi, mutta jäi vain korvan taakse jostain lähitakavuosilta, kun joku kunnan satraappi kyseenalaisti, onko kunnan elinkeinotoiminnan tehtävä omistaa teollisuuhalleja.

Nyt on pari myyty ja parista on lunastussopimus. Kun Viitostien Ykköstilat Oy:n toimitusjohtaja jää eläkkeelle, elinkeinotoiminnan päälliköksi tulee kunnanjohtaja. Kunnanjohtajan valinta ei siten olekaan mikään läpihuutojuttu. Pitäisikö Lapinlahdella ajatella, että ei etupäässä etsitä hallinto- tai henkilöstöjohtajaa - meillähän sellainen jo on ja hyvä onkin! Etsittäisiin etupäässä elinkeinojohtajatyyppistä - ja saisihan tuo samalla johtaa koko kuntaa, jos siltä tuntuu.

Tosin toveri Juha Halonen ehdotti Matti ja Liisa -lehdessä taannoin, että nykyinen hallintojohtaja asetettaisiin kunnanjohtajaksi. Sekin on hyvä idea ja itse asiassa sellaista vitsinä jo heittelimme jokunen tarkastuslautakunta sitten. Kaikki johtajan manttelit vain Jokikokolle. Tyyppinä tämä on hyvä, kuunteleva, perusteellinen ja jotenkin ääriperustus-, kunta- ja hallintolaillinen. Ihan superhessu ei kun heppu, mutta ei ehkä elinkeinojohtaja.

Toisaalta nyt ymmärsin, että johtajuuksia Lapinlahdella yhdistellään ja liika lienee liikaa Jokikokollekin. Kiinteistöpäällikkö on vuokrataloyhtiön toimitusjohtaja ja yhtiön käytännön asukastyöstä vastaa isännöitsijä. Tekninen johtaja johtaa Lapinlahden Vesi Oy:tä. Ilmeisesti olisi niin, että kunnanjohtaja olisi myös elinkeinojohtaja. Tai etupäässä elinkeinojohtaja. Ei ilman elinkeinoja taida verotuloja olla.

Teknologiatalo on kunnan tilintarkastajan mukaan hämmentävän hiljainen. Talo täyteen vain yhden naisen tai miehen yrityksiä. Pieniä studioita, kuten 1980-luvun slogan, tehtaasta studioon, hehkutti. Juu. Minullakin semmoinen Tehtaasta studioon taitaa olla ja luin sen innosta täristen Tampereella Rongankadun kodissa. Minä naiivi talitintti.

Tuli muuten vastaan Kuopion piispan Olavi Kareksen päiväkirjoissa valpurista 1964 vapuriin 1965 Kallaveden rannoilta viime metreillä selitys siihen, miksi päiväkirjat niin muistuttivat meirän äiteen kirjahyllystä. Kares oli käymässä Kiuruvedellä Herättäjä-yhdistyksen päätoimikunnan kokouksessa ja käsiteltävien asioiden joukossa kiinnostavin oli Siionin virsien uudistus.

Uudistaja ei ollut kuitenkaan päässyt Kangasalta kokoukseen.

Äidin perintönä menin joskus Annan ollessa rintalapsena (kirjaimellisesti roikkui kiinni tississä) Riistavedellä asuessa kotiseutumuseolle Siionin virsiseuroihin. Kyllähän minä siellä olin porukan nuoriso-osastoa ja varmasti herätin huomiota tulipunaisessa kesähameessa ja tissittelijä sylissä. Ei minua silti oudoksuen katsottu. Pohjoissavolaiseen tapaan hieman etäältä ja silmänurkasta, muttei missään nimessä pahantahtoisesti.

Olin vain pudota tuolilta, kun luin Siionin virsien kirjan johdantoluvusta, että virsien uudistustyön aloitti Emil Ponsimaa. Joutui sitten jostain syystä jättämään kesken. Olisiko ikä tullut vastaan? Kiuruveden herännäistoimikunnan kokous oli helmikuussa 1965 ja Emil Ponsimaa kuoli vuonna 1967.

Putosin Siionin virsiseuroissa melkein tuolilta sen vuoksi, että Emil Ponsimaa oli kummitätini, Pirkko Ponsimaan, isä. Sen jälkeen hankin kirpparilta itselleni Emil Ponsimaan Kantaja ei väsy -kirjan. Se oli äidin kirjastossa ja muistan katselleeni kirjan kannen kultaisia tekstejä kirjaa kuitenkaan koskaan avaamatta. Ei vain ollut koskaan aika ja mieli otollinen.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi