
to 5.5.2016
Aamulla olisin varmasti näyttänyt hampaitani, jos olisin ollut ovella, kun Jatu tuli kertomaan väsyneensä juomiseen. Seitsemältä aamulla. Olin silloin takapihalla nauttimassa rottinkikeinusta ja joka-aamuisesta herkästä koirankusetushetkestä. Odotin kuumeisesti, että Matti lähtee lentoretkelle, jotta pääsen kirjoittamaan heti aamusta.
En päässyt. Meni ohi. Asia meni ohi. Mariakin heräsi ennen kahdeksaa.
Rakastaisin kiireettömiä aamuhetkiä, kuten Li Andersson (jota äänestän seuraavaksi Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi) - tirskis - kahvin, kirjan ja läppärin kera. Olisin siitä ilosta saattanut jopa purkaa viime viikonlopun pyykkisuman narulta.
Sampsa Oinaalan ja Juha Kauppisen Talvivaaran vangit tuli vastaan Siilinjärven kirjastossa. Olin ajatellut jopa, etten lue sitä. Oli sellainen olo, että Talvivaarasta on kirjoitettu jo kaikki. Onneksi aloin harimoida Talvivaaran vankeja vähän luvut epäjärjestyksessä, mutta suurella mielenkiinnolla.
Ja sitten tulin vihaiseksi valtavirtatoimittajille. Juha Kauppinen kirjoittaa luvussa Pimitys siitä, miten outoa oli, ettei Talvivaaran ympäristöluvassa - sisältää 190 sivua - mainita sanaakaan uraanista. Siitä huolimatta Talvivaarassa suunniteltiin uraanin talteenottoa. Uraanikaivoshankehan oli vireillä myös Pohjois-Karjalaan, mutta Pohjois-Karjalassa syntyi suuri uraanikaivoksen vastainen liike.
Sampsa Oinaala kirjoittaa kirjassa Stop Talvivaara -kansanliikkeestä. Käsittääkseni juuri se, että Oinaala ikään kuin asettuu Liikkeen ulkopuoliseksi tai jopa vähän toimittajamaisesti yläpuoliseksi, aiheutti Oinaalan ja Hannu Hyvösen välien palamisen. Mutta ehkä toimittajan "uskottavuuden" vuoksi on tärkeää pitää hajurako aktivisteihin. Sampsa Oinaalan Hyvös-keisistä tekemä juttu Hesariin oli mielestäni ihan hyvä, sellainen kylläkin hyvin hyvin hesarimainen, mieto.
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1363473551701
Jutussa Oinaala sanoo kyllä, että jatkossa toimittajan ja aktivistien roolit sekoittuvat, mutta korostaa visusti, että hän ei mikään aktivisti ole - ei missään nimessä. Myös Oinaalan allergia vasemmistolaisuutta kohtaan suorastaan säteilee Talvivaaran vangeista. Niinhän se on. Jutut eivät menisi enää kaupaksi, jos osoittaisi jotain myönteistä meikäläisistä.
Ymmärsin Oinaalan tekstin niin, että Stop Talvivaara -liikkeen tiedotteet sisältävät ihan asiaakin, vaikka retoriikka on äärivasemmistolaista (ja mitä ilmeisemmin vastenmielistä). Olisikohan Oinaalalla ollut tarjolla parempaa retoriikkaa?
Oinaala kirjoittaa: "On sääli, miten vähän Stop Talvivaara -liikkeen tiedotteet saavat huomiota. Jos unohdetaan niiden äärivasemmistolainen retoriikka valtuuskuntineen, lähetystöineen ja kansalaisfoorumeineen, voidaan huomata, että tiedotteet sisältävät keskustelunavauksia, joista osa on sivuutettu julkisuudessa kokonaan." (Juha Kauppinen ja Sampsa Oinaala Talvivaaran vangit s. 134)
Äärivasemmistolainen retoriikka valtuuskuntineen, lähetystöineen ja kansalaisfoorumeineen? Ovatko kansalaisfoorumit äärivasemmistolaisia? Onko kansalaisten äänen tuominen esille äärivasemmistolaista? Tätä ihan pitää miettiä. Kansalaiset, jotka haluavat vaikuttaa asioihin, jotka koskevat heitä itseään, ovat äärivasemmistolaisia? Tämä on äärimmäisen kiinnostavaa.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]