Runoilijan talossa

pe 6.5.2016, iltapäivällä;
aamupäivän merkintä alapuolella

Tänään on lisäksi vielä Pimun syntymäpäivä. Alfanarttu täyttää yhdeksän vuotta, mutta ei vaikuta lainkaan vanhalta. Vähän läskistyneeltä ja rauhoittuneelta sekä viisastuneelta kylläkin.

Kirjoitan nyt Helena Sinervon Runoilijan talosta, kun eilen meinasin heivata koko kirjan sekä Pirkko Saision Punaisen erokirjan kierrätyskoriin. Ehkä en lue Punaista erokirjaa sen vuoksi, kuten aamulla kirjoitin, että se on fragmentaarinen ja lukija joutuu omassa mielikuvituksessaan täyttämään puuttuvat kohdat.

Olen siihen liian laiska.

Runoilijan talossa alkoi masentavasti. Restauroijan vaimona en ensin kyennyt jatkamaan kirjaa pidemmälle, sillä ihan alussa runoilija, Eeva-Liisa Manner, saapuu Espanjan-residenssiinsä ja residenssin katto on romahtanut. Aivan liian ahdistavaa, ajattelin, ja hyvästelin kirjan.

Kun iloitsin ja remelsin Tikkisen Hannelelle, että näin vapaudun ainakin kahdesta ahdistavasta kirjasta kertalinttuulla - on kierrätyskorissa toki muutakin muun muassa Kehity kehityskeskustelussa ja Parjaavasta kolautteesta korjaavaan palautteeseen -johtamisoppaita, niistä vapaudun vähitellen, aivan paskaa tai lähestulkoon paskaa sitä on tullut hankittuakin - avasinkin Runoilijan talossa satunnaisesta kohdasta.

Luin ensin kuvauksen siitä, kuinka Eeva-Liisa Manner etsii käsiinsä isän, joka oli jättänyt runoilijan äidin melkein heti, kun tämä oli alkanut odottaa Eeva-Liisaa. Jotta kurjuus olisi suorastaan maksimoidun runollista, äiti oli koettanut tehdä laittoman abortin itselleen ja kuollut ulkosynnytinkomplikaatioihin heti Eeva-Liisan syntymää seuraavana päivänä.

Eeva-Liisa oli synnytetty keisarinleikkauksella ja oli sen ajan keskonen. Hänet kasvatti kolkko viipurilainen mamma, joka vain veisasi virsiä kivettynein kasvoin. Pappa rakensi pianoita ja roimi tyttärensä äpärän pianonkielillä verijuomuille. Kun Viipuria pommitettiin viimeisessä vaiheessa, runoilija poimi ensin pyhäkoulunopettajattarensa seinältä infernaalin, tenhoavan piirustuksen helvetistä, ja sitten opettajattaren pään kadulta hiuksia kahvana käyttäen kuin viiden litran maitotonkan.

Luin tietenkin kirjan melkein siltä seisomalta loppuun. Enkä ehdi kirjoittaa kirjasta tämän enempää, sillä pyykitkin pitäisi ripustaa. Tämän päivän normi oli valmistella huomisen Matti Pulkkisen muistoseuran vuosikokouspaperit sekä pestä kaikki Ilmajoen-reissusta asti kasautuneet pyykit. Ne onkin melkein pesty ja paperit tulostettu. Pyykkisuma juuttui eteiseen, mutta ehkä kasa päätyy vielä tämän vuorokauden aikana ulos narulle.

Huomenna kello 12 Nurmeksen Porokylässä kirjailija Matti Pulkkisen syntymätalon, vanhan kirjaston, ja muistolaatan luona, nähkäämme. Hannele kysyy tekstarilla, sainko pyykit koneeseen. Ja kertoi, että ampiainen tuli. Vastaan, että sain pyykit jopa koneesta ulos, mutten millään kuivumaan.

Kohta Raamatun tutkiskentelu. Ehkä sen jälkeen ripustus.