Pia Valkonen

Vanhan testamentin semantiikan elastisuus

Kiteen punikin vastaus oli tullut jo kolme vuotta sitten

to 28.4.2016

Eilen Iisalmen kirjastolla oli hätkähdyttävän paljon porukkaa Anja Rusisen Kiinan-matkakirjan julkistamisessa. Pääsin istumaan sellaiselle paikalle, jossa juttelu alkoi kummallisella tavalla ikään kuin ei olisi koskaan keskeytynytkään. Ihmeellistä.

Sain nenilleni siitä, että haukuin Kiteen punikkia turilaaksi. Kiteen punikki www.uusisuomi.fi:ssä:

"Avioliitto, onko raamattu vanhentunut?

Kun puhutaan avioliitosta ja sen perinnäisyydestä, mukaan otetaan usein raamattu. Onko Raamatun avioliittokäsitys ajankohtainen vai pitäisikö joitakin kohtia päivittää? Mielestäni kohta...

Toinen Mooseksen kirja....

10. Jos isäntä ottaa toisen vaimon, hän ei saa vähentää ensimmäisen ruokaa, vaatetusta eikä aviollisia oikeuksia.

...on vanhentunut. Aikoinaan teksti oli puhdasta asiaa. Ruuasta oli pulaa ja monesti oli riski että vaimo kuoli nälkään huonoina aikoina.

Entäs nykyaikana? Ensimmäinen vaimo on ollut talossa vuosikausia ja aikaa myöten pyöristynyt niin että pituus sentteinä on sama kuin paino kiloina, uusi vaimo taas on luiseva sinkkunainen joka on ravinnut itseään rehuilla raataen samalla kahta työtä. Eikö olisi viisasta jakaa ruoka tasan vaimojen kesken niin että ensimmäinen vaimo laihtuisi normaalimittoihin ja uusi taas saisi lihaa luidensa ympärille? Sama pätee tietenkin soisinkin päin. Jos entinen vaimo on luuviulu ja uusi uhkea, kait heidät täytyy kuitenkin samalla tavalla ruokkia, jakakoot keskenään jos toinen tykkää suklaasta ja toinen rehuista.

En jouda enempää asiaa pähkäilemään, toivon naisten kommentteja tähän minun ja Päivi Räsäsen väliseen mielipide eroon, hänhän pitäytyy kirjaimellisessa tulkinnassa minun taas hivenen tulkitessa."

Se oli Auvo Rouvisen tekstiä täältä: http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/138215-avioliitto-onko-raamattu-vanhentunut

Kommenteissa Kiteen punikki osallistuu omaan keskusteluunsa kertomalla olevansa uusitestamentillinen:

"No mä oon polittisesti vassari elikkä pyrin luomaan sellaisen maailman kuin jeesus esitti. Joissakin polittisissa ryhmissä jotka jopa käyttävät nimitystä Kristitty esiintyy tuota tooran mukaista sanasta sanaan lukemista. Kuten varmaan havaitsit, minä olen eri linjoilla kuin Päivi Räsänen, en pidä tuota saavutettua ruoka annosta arvosta vaikka kirja niin vaatiikin."

Sitä minä olen odottanutkin Kiteen punikilta. Milloin hän aloittaa uutteran saarnaamis- ja opetustyönsä. Nythän Kiteen punikki vaihtaa naisia kuin sukkia ja aina tuntuu olevan kaninaintivaiheessa. Ei silloin oikein jaksa muuta. Raksatyönsä on sinänsä jo uuvuttavaa ja sitten päälle vielä naisen himo, voi voi tätä poliittista liikettä.

Menee mies siinä ihan hukkaan työmaalla ja naisten parissa!

Kieltäymyksen lumo no ei kun kauhu

Olen Minna Aholan, Marjo-Riitta Antikaisen ja Päivi Salmesvuoren toimittamassa kirjassa Taivaallista seksiä - kristinusko ja seksuaalisuus Risto Uron kirjoittamassa luvussa Kieltäytymisen lumo. Seksuaalinen asketismi varhaiskristillisyydessä. Risto Uro on uuden testamentin eksegetiikan yliopistolehtori ja muistaakseni Heikki Räisänen mainitsi hänet elämäkerrassaan.

Jos en olisi lukenut Heikki Räisäsen elämäkertaa kirjaston kirjana, voisin nyt tsekata näppärästi, esiintyikö Uro siinä vai muistanko väärin.

Varhaiskristillisyydessä lasten tekeminen, elämän saattaminen eteenpäin ja vaikkapa hoiva ylipäätänsä eivät olleet tärkeitä, sillä Jumalan valtakuntaa odotettiin minä hetkinä hyvänsä. Ei Paavali esimerkiksi kuitenkaan avioelämää tai seksiä kieltänyt. Hänhän tunnetusti sanoi, että parempi naida kuin palaa. Mutta silti ihanteena oli, että jos voi olla ilman seksiä, parempi niin, sillä etenkään lisääntyminen ja maan täyttäminen ei ollut enää olennaista. Sen hetkinen maailma kun loppuisi joka tapauksessa.

Ei himoa olisi ihmiseen asetettu, ellei tarkoituksena olisi lisääntyminen. Tällä en tarkoita sitä, että pitäisi naida vain siinä lapsentekotarkoituksessa. Naida voi myös läheisyyden tarpeeseen, kireyden ja päänsäryn lievittämiseksi tai muuten vain huvin vuoksi. Eikä se onnistu ihan kenen kanssa tahansa.

Alan heti kannattaa kaikinpuolista moniavioisuutta - naisen ja miehen -, kunhan itse vain sallin sellaisen Matille. Sitä tosin ei tapahdu kuunaan kullan valkeana.

Arvelen, että vanhatestamentilliset puhdistumissäännöt ovat alunperin olleet täysin rationaalisia ja sen ajan lääketieteen käsityksten mukaisia. Nainen synnytyksen jälkeen tuli jättää rauhaan. Kuukautisten aikaan on tulehdusherkkä - puhumattakaan siitä, että verenvuodosta aiheutuu oikeasti kaikenlaista sotkua. Ja onhan se siemennestekin erite, limaa eikä mitään erityisen esteettistä ylipäätänsä.

Maksa on kaunis, sydän on kaunis, munuaisetkin ovat kauniit

Vanhan testamentin eksegetiikan professori Martti Nissinen kirjoittaa Taivaallisen seksin ensimmäisessä luvussa ihmisen ruumiillisuudessa Vanhassa testamentissa. Vanhan testamentin ihmiset eivät erityisemmin erotelleet sielua ruumiista. Esimerkiksi kaunis psalmi (Ps. 16:9-10) puhuu ihmisestä viidellä eri hepreankielisellä sanalla (tämä on taas kääntämisen vaikeudesta, josta tässäkin blogissa toisaalla ja useasti olen koettanut haroa jotain ajatuksenpoikasta kasaan):

Minun sydämeni (hepr. lev) iloitsee, mieleni (hepr. kavod) riemuitsee,
minun ruumiini (hepr. basar) ei pelkoa tunne.
Sinä et hylkää minun sieluani (hepr. nefesh) tuonelaan,
et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan

Lev tarkoittaa sydäntä, kavod maksaa, mutta myös kunniaa tai merkittävyyttä, basar lihaa ja nefesh henkitorvea. Martti Nissisen mukaan Raamatun hepreassa on rikas psykofyysinen sanasto, jonka semantiikka on enemmän elastista kuin yksiselitteistä. Psalmissa 6 ihmisen luut pelästyvät ja munuaisia kirvelee.

Esimerkiksi basar, liha on ruumillisempi käsite kuin lev, vaikka lev tarkoittaa tiettyä ruumiinosaa. Sana nefesh, henkitorvi tarkoittaa sitä, mikä ihmisessä on elävää.

Voisiko Psalmin 16 rivi kuulua näin: Sinä et hylkää sitä, mikä minussa on elävää, tuonelaan. Sielu ei Nissisen mukaan ole oikeastaan oikea termi, sillä se herättää virheellisen mielleyhtymän sielusta ruumiin vastakohtana. Nefesh on elämän henkäys. Ruah puolestaan elämä, voima, taito, karisma, henki.

Karisma (kreik. χάρισμα, kharisma) muuten on pohjimmiltaan eroottista vetovoimaa.

Minua on aina viehättänyt, kun ortodoksit puhuvat jumalansynnyttäjästä. Nimenomaan synnyttäjästä, joka synnytti. Synnyttäminenhän on sitä, että luut ja rustot antavat periksi, ruskavat, liha venyy, tulee verta ja muuta limaa sekä päälle päätteeksi vielä istukka, josta lapsen elämä on ollut riippuvainen äidin kohdussa.

Kirjoitin synnyttämisestä ja Jumalan synnyttämisestä Aamun Koiton kolumniin joskus vuonna 2003 ja lainasin siinä ainoata runoa, josta osaan enemmän kuin yhden rivin ulkoa. Runo oli Dylan Thomasin ja se kertoi nimenomaan, mitä tapahtuu synnyttämisessä.

PS. Karisma (kreik. χάρισμα, kharisma) on käsite, jota käytetään usein kuvailemaan yksilön voimakasta kykyä viehättää ihmisiä tai vaikuttaa heihin. Aiheesta väitellyt Tuomo Takala on arvioinut vaikeasti kuvailtavan karisman viittaavan erityisesti ihmisiin, jotka saavat helposti huomiota ja ihailua; niin sanotun negatiivisen karisman kyseessä ollessa tällainen persoona saattaa kuitenkin vetää puoleensa jopa vihaa. Hitleriä voidaan pitää karismaattisena henkilönä, suoranaisena karisman maagikkona. Takala littää karismaan sellaisia ominaisuuksia kuin "viehkeys, ylenpalttisuus, mielentyyneys, mystiikka, positiivinen energia, viehätysvoima ja sähköisyys. https://fi.wikipedia.org/wiki/Karisma

Aviomieheni muuten sanoi minulle, että minulta puuttuu karsima. Se on oikeastaan aika vapauttavaa, sillä koska etenkin näin vaihdevuosivaivaisena olen muuttumassa yhä sukupuolettomammaksi, voin sitten käyskennellä kodin ulkopuolella rauhallisin mielin. En aiheuta kenellekään mielipahaa libidoineni.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi