Blogeja, blogeista, flunssa tulossa,

akku loppuuuuuu nyt

to 21.4.2016

Olen kirjallisessa taivaassa, vaikka aina silloin tällöin jostain kuuluu inhaa porausta. Kirjoitan Kuopion kaupunginkirjaston kattoikkunan alla täällä ympyrässä. Näen alapuolellani otsikoita Taiteentutkimus, Yleinen taidehistoria, Kielitiede. Vastapäätä on pari paksua kokoelmaa Minna Canthin kirjeitä.

Odotan Marian koulupäivän päättymistä ja luen blogeja. En olekaan oikein ehtinyt niitä lukea koko talvena ja keväänä. Enkä oikein sanomalehtiäkään. Äsken luin elämäni toisen Savon Sanomien tabloidin. Etusivulla oli pielavetisten yhteisestä olohuoneesta - itsepalvelukirjastosta, jossa oli kuulema väkeä jopa jouluaattona. Aivan mahtavaa. Toivottavasti Lapinlahdellekin saataisiin itsepalvelukirjasto viikonloppuihin.

Koko viime syksyn odottelin Pielaveden itsepalvelukirjaston aukeamista, kun oli ainakin kerran viikossa Annan ja lentopallosisarten vienti harjoituksiin. Kun itsepalvelukirjasto oli avautumassa, tuli kolari, eikä sen jälkeen Anna ole halunnut Pielavedelle päinkään. Ensi kesäksi haemme Marialle ratsastusterapiaa ja pääsen vihdoin odottelemaan Pielaveden kirjaston uusittuihin tiloihin.

Toissapäivänä ajauduin kirjailija Saara Henrikssonin blogista Margaret Pennyn Muistikirjasta Tommi Melenderin Onnellisuudesta esseekirjan lukeneen kirjablogisti Ompun teksteihin ja päädyin loppujen lopuksi Gustave Flaubertin kuppaan. Nyt muistankin, miksi olen kartellut nettilukemista. Siinä kun menee aina enemmän aikaa kuin arvelee. Vähän kurkkaa ensin yhden kohdan nettiäärettömyyttä auki, sitten toisen, toisesta kolmannen eikä muista palata takaisin.

Tänään palasin takaisin Margaret Pennyn muistikirjaan ja siihen, mistä alunperin oli kyse. Oli kyse kirjallisuuskritiikistä. Suuresti tunnettu kirjailija Juha Itkonen, jonka yhtään kirjaa en ole lukenut, oli saanut Hesarin Arla Kanervalta nyreän arvostelun. En oikein ole suuremmin innostunut näistä juhaitkosista, miikanousiaisista ja riikkapulkkisista. En ehkä koskaan lue Juha Itkosen arvosteltua romaania, sillä ei minua kiinnosta nämä kolmekymppisten ego-ongelmat.

Jaan Margaret Pennyn linkittämän Veera Luoma-ahon ajatukset:

"Ehkä siksi saamme lukea yhä uusia romaaneja liikaa dokaavista egomaanisista kolmekymppisistä, joiden elämän kohokohta on ollut vaihto-oppilasvuosi, suurin harharetki pari väärien ihmisen kanssa hutaistua yhdyntää ja merkittävin vastoinkäyminen hamsterin kuolema." http://ylioppilaslehti.fi/2009/04/luoma-aho-seiskojen-sukupolviromaanit/

"Taustatkin tuntuvat olevan samanlaiset: lapsuus eletty ydinperheessä omakotitalossa, kesäisin käyty läpi Kreikan saaret, äidinkielestä kirjoitettu laudatur."

Niinpä. Ehkä Hesari tuntuu niin tyhjänpäiväiseltä juuri sen vuoksi. Hesarissa toimittavat ydinperheessä omakotitalossa kasvaneet keskiluokan kakarat, Kreikan saaret on koluttu jo esikouluikäisenä ja äidinkielestä tietenkin on kirjoitettu laudatur jossain Hesan hienostokoulusta.

Tästä samasta asiasta ovat terävämmin kirjoittaneet Emilia Kukkala ja Pontus Purokuru pamfletissaan Luokkavallan vahtikoirat. Keskiluokkaiset toimittajat keskiluokkaisista taustoista saavat paljolti jäädä kirjoittelemaan toisilleen.

Arvelen, että ylituotteistetty Riikka Pulkkinen saattaa muuttua kiinnostavaksi, sillä on synnyttänyt lapsen. Sori vain vähän päälle kolmikymppiset; minusta Luoma-aho osuu sanoissaan tavoittamaan sen, miksi en juurikaan lue kirjailijoita, joiden ajatukset on tyhjennetty yhdessä tai korkeintaan kahdessa naistenlehtihaastattelusta.

Sen sijaan Anni Kytömäestä en ole osunut lukemaan yhtään haastattelua. Hänen väitin olevan koulutukseltaan biologi, mutta aamulla tutkin nettiä tarkemmin. Kytömäki on ammatiltaan luontokartoittaja. Kultarinta on paljon palkittu, mutta se ei ole pointti. Kirja vain tuntui vilkuttelevan minulle milloin kirjaston uutustelineestä, milloin Lapinlahden S-marketin pokkarivalikoimasta.

Kurkkua kaivelee ja tuntuu siltä, että nuha on tulossa. Puhuvat supernuhasta, joka kaataa petiin. Tulin kirjaston kahvioon juomaan sitruunateetä. Päätäkin juilii. Tekstiä tulee teidän tarkastella siinä valossa. Onneksi ei tarvitse kuin lojua nämä muutamat tunnit täällä. Ajankuluttaminen ei koskaan ole minulle ongelma, jos on pääsy nettiin tai on kirjoja ympärillä.

Lisäksi tunnen itseni huippumetsästäjäksi. Joku oli tuonut kirjaston kierrätyshyllyyn kasan salapoliisisarjan dekkareita. Joukossa Tikkisen Hannelen lempparia Rex Stoutia. En muista, olenko hänelle toimittanut Ennen keskiyötä. Otin minä muitakin dekkareita Hannelelle.

Teki mieleni jäädä tarkkailemaan ihmisiä kierrätyshyllyllä; millaiset ihmiset tuovat kirjoja, millaiset vievät. Aika usein hyllyllä kuuluu mutinaa, miten hyvä systeemi tällainen on!

Lista löydöistäni Hannelelle: 1) Rex Stout: Ennen keskiyötä (olen ihan proud of this, näitä Stouteja on harvoin tarjoilla missään.)
2) Marianne Thorby Tappava sivumaku 3) Helen McCloy Kolmannesta vaille vaivaa ei ku vainaa 4) Philip MacDonald Kymmenen kuollutta miestä 5) Janwillem van de Wetering Komisario Saiton pieni satori 6) Elliot Roosevelt Valkoisen talon murhat