Suurinkvisiittorista

Miksi Martti Anhava päkisti alvariinsa?

Elämä on toisaalla - ei puolueissa meinaan

su 13.3.2016

Perjantai oli taas niin moninainen päivä, että eilinen meni sulatellessa. Järvenpään-keikan jälkeen vastassa oli pyykkiä niin paljon, että pyykkikoriin ei mahtunut, ja lisänä Marian Validia-pyykki. Luin aamupäivällä Iida Rauman Seksistä ja matematiikasta loppuun enkä sitten enää kyennytkään kirjoittamaan mitään Marian invataksin takapenkillä tekemistäni Karamazov-veljesten havainnoistani.

Pesin käytännössä koko eilisen päivän pyykkiä ja tein sellaista perusraivausta siivousta varten. Vera Stanhopestakaan en nähnyt kuin vajaan puolen jakson verran. Matti ei sitäkään, kun värkkäsi Marian sähkärin turvajalkojen uudelleen asennusta. Ne on asennettu aluperin niin pöljästi, että tyttö ei tahdo päästä suojatieltä takaisin jalkakäytävälle.

Järvenpään koulutuskokeilu avasi taas uusia maailmoita Marialle. Toivottavasti tyttö pääsee Validiaan ensi syksynä ja saa huoneen ylimmästä kerroksesta. Marian koulutuskokeiluyksiössä tunnelma oli kuin Penthousessa.

Perjantaina menomatkalla tavoitteenani oli puhua pari neuvoa antavaa puhelua ja lukea Karamazovin veljeksistä edes kuuluisa Suurinkvisiittori-luku. Tavoite ylittyi kirkkaasti. Sain luettua myös luostarivanhus Zosiman elämäkerran. Mielenkiintoista Dostojevskilla on nimenomaan venäläisen luostarielämän kuvaus.

Ohjaajavanhuskuvio tuntuu Karamazovin veljesten mukaan olleen jotain uutta hömpötystä, jota kaikki luostarilaitoksessa eivät hyväksyneet. Uudistuksia, voi hyvänen aika. Perinteisen valtahierarkian ohittavaa etuilua? Hm. 

Lisäksi minua oli pitkään ärsyttänyt romaanin uusimman käännöksen taajaan ilmaantuva teonsana: päkistää. Päkistäminen on kielitajuni mukaan leikillinen ilmaus vaikka sellaisesta, ettei oikein saa sanottua jotain tai kirjoitettua. Päkistetty teksti on väkisin väännettyä - niin kuin kova kakka. Sen takia me Uskon Siskodemari Leila-rusinan kanssa Ärräpäissä tuotimme innoittunutta Jeesus-tekstiä kuin ripulikakkaa.

Se vain tuli ja roiskui. Ateistit pakenivat sähköpostilistalta kauhuissaan, repivät ihokkaitaan ja koettivat julistaa meitä uskiksia pannaan.

Suomentaja Martti Anhava tuntuu sivun 237 jälkeen joksikin aikaa innostuneen sanasta niin, että se on kahden luvun otsikossa: Päkistys salongissa (s. 237) ja Päkistys tuvassa (s. 249). Kyseessä on ilmeisesti väkisin väänneety rakkaus. Dostojevskiltä totuin jo varhaisessa vaiheessa hyppelemään hajamielisesti ylitse nämä ihmissuhdekuviot. Ne eivät tunnu uskottavilta. Hirveää pateettista pölinää, vaikka ehkä Dostojevskin tarkoituksena oli niissä kohdin tyylilaji farssi.

V.K.Trast on vuoden 1927 käännöksessään käyttänyt salonki- ja tupa-luvussa sanaa mullerrus. Lea Pyykkö puolestaan ilmaissut asian ilman vuoden 1994 käännöksessään mitään erityiskeekoiluja. Hänen käännöksessään luvut ovat nimeltään Tilanne kiristyy vierashuoneessa (s. 264) ja Kiristyneisyyttä tuvassa (s. 278).

Sana, joka oli esiintynyt muun muassa veli Aleksei Karamazovin unessa oli Pyykön mukaan kiihtymys. Samoin Kuusinen-Ollikaisen sanakirjan mukaan.

Todella outoa on, että Anhava ihastuu päkistykseen niin, että tunkee sen kerrontajaksoon, jossa ei pitäisi olla mitään koomista. Kun Ivan-veli puhkeaa pitkään monologiin venäläisen yhteiskunnan julmuudesta ja lapsien kaltoinkohtelusta sekä pahoinpitelystä, Anhava monologin karmeimmassa ja satuttavimmassa kohdassa tempaisee esille päkistyksen.

Tuli sellainen, että tuiksmeni tämä taas. Läts, läts. Vai sekö oli Anhavan tarkoitus? Alleviivata ylipateettisen monologin tyhjyyttä? Suurien sanojen ja tekemättömien tekojan välistä ristiriitaa ehkä? Mahalaskulta se pikku lapsen päkistyvä rinta (s. 307, Anhava) kuitenkin vaikutti. V.K.Trast käytti sanaa lapsen auki rehottava rinta (s. 283, Trast 1927) ja Lea Pyykkö lapsen masentunut rinta (s. 245, Pyykkö 1994).

Ei oikein onnistuneita ilmaisuja mikään noista. Ehkä alkuperäisteksti siinä kohtaa onnahteli ja ehkä onnahtelu oli tarkoituksellinen Dostojevskin tehokeino. Ehkä kirjailija ajatteli, että isoveli Ivan on suurisuinen tyhjänpuhuja. Mää ja tiiljä, sanoisi savolainen, mutta tämän urakan jälkeen en kyllä Dostojevskia avaa ainakaan lähipään kymmeneen vuoteen, ellei minulle makseta siitä.

Tosin luvun Isä Zosiman keskusteluista ja opetuksista taidan lukea uudelleen.

Suurinkvisiittorin puhe

Karamazovin veljesten luku Suurinkvisiittori on huikea uskon puolustuspuhe (s. 313 alk. Anhava 2014). Luin luvun  suuremmassa määrin kaikkien uskonlaitosten kritiikkinä, vaikkakin verhottuna. Suurinkvisiittori on olevinaan 1500-luvun katolinen syyttäjä Espanjan Sevillassa, joka on vanginnut itsensä Jeesuksen, joka vain tulla tupsahti maan päälle koskettamaan omiaan. Hän oli häiriöksi.

"Inkvisitio oli katolisen kirkon laitos, joka toimi sen määrittelemää harhaoppisuutta vastaan. Inkvisitio syntyi vuonna 1184, ja siitä muodostui kirkon pysyvä harhaoppisuutta vastustava laitos." (wikipedian tautologiaa tähän vähäsen: laitos, laitos)

Luin luvun ensinnäkin niin, että kaikki uskon instituutiot, Jehovan todistajatkin mukaan luettuna, varmasti todella häiriintyisivät, jos Jeesus päättäisi tulla takaisin ikään kuin tuosta noin vain. Suurinkvisiittori syytää monologissaan Jeesusta instituution vakiintuneiden kuvioiden sotkemisesta.Tätä tarkoitan minä sillä, että en lähtisi mitään järjestelmää, rakennelmaa tai organisaatiota palvomaan.

Ajatus ei ole puhtaasti omani, vaan se kirkastui minulle eräästä käänteentekevästä keskustelusta Lapinlahden S-marketin parkkipaikalla. Kiitos siitä!

Kaikkihan me - jokainen omalla yksilöllisellä tavallamme - harhaoppia edustamme. Ihmiset oikeasti uskovat, miten sattuu ja hyvä niin. Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi. Olen samaa mieltä kuin Minna Supisen Säde. Kaikki uskontojutut ovat pohjimmiltaan samaa ihmispoloisen etsintää. Joku uskoon enkeleihin, joku Kristalliin, kuten kirjailija Matti Pulkkinen aivoinfarktinsa jälkeen.

Olen valmis myöntämään, että olen jo pitkään ajatellut kuoleman jälkeisestä elämästä, kuten se luterilaisessa hautauskaavassa menee: "Maasta sinä olet tullut, maaksi olet jälleen tuleva." Sen jälkeen me SKP-toveri Ari Sulopuiston kanssa pukkaamme koiranputkea tai hautausmaanurmikkoa ehkä ei vierekkäin, mutta kuitenkin.

Siitähän sitten ei tiedä, mitä tapahtuu, jos tulee Kristuksen toinen tuleminen. Eikä elämän henkäyksestä tiede vielä tiedä. Miten elämä eroaa alkuräjähdyksessä toinen toisistaan erkanemaan pyrkivistä kivi- tai muista alkuaineista? Jospa Jumala on sähkö? (Tässä asiassa Matti on minua viisaampi, Matti tajuaa, mitä on sähkö.)

Mutta elämän henkäyksen tieteellinen toteaminenkaan ei poista Jumalaa maailmankaikkeudesta!

Jokainen voi löytää Raamatusta oman viiteryhmänsä legitimaation, kuten lestadiolaiset Vanhan Testamentin Sakarjan kohdasta 6:8. Profeetta Sakarjan kahdeksannen näyn mukaan oli neljät vaunut, joista yhtä vetivät kutakin eriväriset hevoset. Vaunut olivat taivaan neljä tuulta, jotka lähtevät liikkeelle koko maailman valtiaan edestä. Pyhä henki siis.

Muistin, että pohjoiseen olisivat lähteneet valkeat hevoset. Valkeat lähtivätkin meren taakse länteen. Pohjoiseen lähtivät mustat hevoset, joista jakeessa sanotaan: "Paina mieleesi ne hevoset, jotka lähtivät pohjoista kohti. Ne vievät minun henkeni pohjoiseen maahan, jotta se vaikuttaisi siellä." (Sak. 6:8)

Tämä oli suunnattoman helpottava tieto. Pohjoisruotsalainen Lars Leevi Laestadius ei ole keksinyt fraktiota omasta päästään. Ennen "heräämistään" Lars Levi Laestadiuksen jumalakuva oli kuulemma hänen vaikean isäsuhteensa vuoksi feminiininen: Jumalalla oli esimerkiksi rinnat, näin väittää wikipedia. Tulee varmaankin lukea Juha Pentikäisen Laestadius-elämäkerta.

Myös Jehovan todistajien näky 144 000 valitusta on eittämättä raamatullinen. Ilmestyskirjassa sanotaan näin: "Minä kuulin myös sinetillä merkittävien määrän. Sinetin sai sataneljäkymmentäneljätuhatta, ja heitä oli kaikista Israelin heimoista." (Ilm. 7:4, Pelastettujen joukko)

Arvelen, että sinetillä merkittyjen osa ei ole helppo. Onhan Jumala tehnyt liiton ammoin Israelin kansan kanssa ja onko israelilaisila ollut helppoa? Tällaiselle laiskan pulskealle mukavuutta rakastavalle ja hekumallisuuteen taipuvaiselle itäsuomalaiselle riittää vallan hyvin, jos pääsee niiden kaikkien rivijäsenten joukkoon, jotka leyhyttelevät palmunoksia ja ylistävät.

Suurinkvisiittorin mukaan ihmisen kapina on loppujen lopuksi aika ponnetonta ja typerää. Eikä Jeesus kuollut ristillä sen takia, että ihmiset pakotettuina uskoisivat häneen - pakotettuina johonkin moraalioppiin ja moraaliseen yelmmyyteen helvetin tulen pelossa. Suurinkvisiittorin kyynikko oli sitä mieltä, että valinnan vapaus on kauhea taakka. Helpompi olisi kyllä olla valitsematta ja sen kun olla höllöttää.

Olkoon ihmisen kapina Jumalaa vastaan ponnetonta ja typerää. Uskon, että Jumala hyväksyy itsepäiset ja pahanhajuiset pässitkin siinä missä viattomat ja vähän tylsät lampaatkin.

Suurinkvisiittori sanoo Jeesukselle, että Me (kirkkoinstituutio) olemme korjanneet Jeesuksen kilvoitusta ja ottaneet sen perustaksi ihmeen, salaisuuden ja auktoriteetin. Eikö tässä kohtaa ole hieman piikkiä ortodoksistakin kirkkoinstituutiota kohtaan? Vaikka puhe on espanjalaisesta puhdasopin vartijasta.

Khikihi, olemme korjanneet hieman Jeesuksen kilvoitusta ja hemmetti, jos se nyt tuleekin toiseen kertaan, menevät valtapoliittiset kuviot ihan sekaisin.

Olen tietenkin sitä mieltä, että Jumalasta on vaikea sanoa mitään varmaa, mysteerihän Jumala on, koska kaikki tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän inhimillisten ihmisten kehittämää, mutta jotain kuitenkin on. Ja Maria haluaa herätä. Akkukin tästä läppäristä on loppumassa, joten olkoon tämä nyt tässä.

Uskonto ja kaikenlainen kummallisuus, jota se toi mukanaan, kerta kaikkiaan kuului homo sapiensain peruspakettiin." (Miina Supinen Säde s. 173) Tosin paljon on kyse kotikasvatuksesta, mutta Supisesta poiketen olen taipuvainen ajattelemaan, että ei pelkästään. On siinä muutakin.

Lainasin monessa kohtaa Miina Supisen Sädettä. Siinä oli hyviä kiteytyksiä uskonnoista, mutta Säteen romaanihenkilöt olivat yhdentekeviä ja valjuja. Iida Rauman Seksistä ja matematiikasta -tyypeistä pidin kaikista. Maria uhkaa pissata housuun. Pitää mennä. Jatkan yläkerran koneelta, jos ehdin tänään. Jos en, jatkan joskus.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi