Ja talvi tuli takaisin
la 19.3.2016
Istun Iisalmessa Ysaon aulassa ison kirjovehkan katveessa ja olen menossa isännöitsijäkurssille. Odotan kurssilaisten ensimmäistä pissataukoa, sillä en kehtaa lyllertää paikalleni taas myöhässä. Eilen katsastettu paku ei tänä aamuna inahtanutkaan. Ilmeisesti pakkanen tyhjensi akun tai jotain mystistä. Volkkarin ikkunat olivat umpijäässä sisältä ja ulkoa.
Sen sulattamiseen meni ainakin viisitoista minuuttia. Seudulla on yli kymmenen astetta pakkasta eikä kukaan enää löytänyt mistään autojen lämmityspiuhoja eikä pakussa ehkä webasto edes toimi.
Mietin tässä koneella, pitäisikö jostain onkia - vaikka kirjastosta lainaksi - Kalevi Ahon Hyönteissinfonia. Sen osa Sittiäiset kuului Annan valinnaisen musiikin tunnistuskokeeseen. Tosin juuri Sittiäisiä ei onneksi pitänyt kokeessa tunnistaa ja sijoittaa mihinkään tyylisuuntaan, sillä koko Hyönteissinfoniaa ei löytynyt Youtubesta.
Tähän mennessä kun olen tunnistanut säveltäjä Kalevi Ahon, menevät kylmät väreet selkääni pitkin. Jotain atonaalista ja käsittämätöntä meteliä. Hyönteissinfonia tuntuu kuitenkin kiinnostavalta, sillä Annaa kokeeseen prepatessani sain selville, että se perustuu tšekkiläisen Karel Čapekin näytelmään Ze života hmyzu (1921).
Karel Čapek oli yhteiskunnallinen satiirikko. Hän arvosteli totalitarismia.
Mutta nyt palaan takaisin Seija Ronimuksen uskontotieteen väitöskirjaan Vartiossa maailmaa vastaan. Sain sen auki tällä Ysaon koneella. Meillä keittiön läppäri jysähti katatoniseen tilaan, kun sen koneelle latasin.
Maanantaina olisi Kaskikuusen kansalaisopistossa Lapinlahdella keskustelupiirissä kello 12.30 esillä Jehovan todistajat. Luin aamulla eilisten sisarten jättämän lehdykäisen jutun siitä pyhäköistä. Jehovan todistajissa on mielenkiintoista se, että he ikään kuin riisuvat sellaista ylimääräistä sälää ja mystiikkaa luonnollisista asioista, kuten kuolemasta.
Jehovan todistajat eivät esimerkiksi kiellä hautamuistomerkkejä. Ne ovat tärkeitä sen takia, että muistaisimme vainajiamme, mutta ei niistä mitään pyhiinvaelluspaikkaa saisi oikeastaan tehdä. Sama pragmaattisen viehättävä näkemys todistajilla on rukouspaikoistaan.
Anna oli mainio. Eilen se musiikin koe oli ollut ja tyttö tuuletti, että tuli kunnolla valmistauduttua. Tosin barokkimusiikki jäi meiltä vähälle käsittelylle, sillä tajusimme vasta kello 21 aikaan, että se kuuluu koealueeseen. "Seuraavaksi opetellaan sitten Suomen presidentit", tyttö tuumasi iloisena. Jahah, pitääpä alkaa kerrata. Olenhan minä hokeman joskus koulussa opetellut: Svinhuvud, Relander, Ståhlberg, Ryti... Vai miten se nyt oli. Mikä osuus Ståhlbergilla oli Lapuan liikkeen tavallaan laimentamiseen? Apua! Miksen muista mitään?
Kenen joukoissa seison? Kenen lippua kannan?
Jehovan todistajissa mukavalta tuntuu yhteisöllisyys sekä etenkin se, että melko moni meillä käynyt ei ole lapinlahtelainen. Todistajat tuntuvat liikkuvan suvereenisti ympäri Suomea ja olenpa tavannut aivan ihastuttavan sisaren, joka asui Venäjällä.
Siinä vaiheessa viimeistään, kun kuulin, että Putin oli julistanut Jehovan todistajat ekstremisteiksi, kiinnostuin kovasti.
Mutta kun on tämä minun ryhmäallergisuuteni. Haluaisin niin kovasti kuulua johonkin, mutta sitten kun pitäisi kuulua, alan arvostella valtajärjestelmää, haluan muuttaa sitä, alan elämöidä, missä on demokratia ja lopulta otan hatkat ovenraamit kaulassa. Ehkä lopulta olen yhteistyökyvytön, ainoan lapsen asemassa kasvanut iltatähti. Mehän Marja Hintikka live -ohjelman mukaan olemme ihmisistä hankalimpia.
Nyt opettelen sitä, että Raamatun tutkiskelu ei ehkä saisi olla mielipiteiden täyttämää. Koetan yhdistellä niitä hataria yleisen teologian kesäyliopisto-opintojani ja sisarten kanssa tutkiskelua.
Tässä siivu Seija Ronimuksen väitöskirjasta Vartiossa maailmaa vastaan: "Toimijuus voidaan Hanna Ojalan ym:n mukaan jakaa kolmeen tasoon: makro-, meso- ja mikrotasoiksi. Näistä makrotasolla tarkastellaan diskursiivisia rakenteita analysoimalla esimerkiksi erilaisten diskurssien toimijuudelle tuottamaa asenneilmapiiriä ja mesotasolla puolestaan voidaan tarkastella vaikkapa erilaisia diskursiivisia valtajärjestelmiä tai institutionaalisia käytäntöjä. Mikrotasolla tarkoitetaan yksilöiden tasoa ja siinä tarkastelun kohteena ovat ihmisten omat toimijuutensa määrittelyt. (Ojala ym. 2009, 13–16.) Toimijuus on käsitteenä moniulotteinen ja siihen liittyy yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden jännitteitä."
Tähän mennessä on mennyt niin, että jos mesotaso ei ole minun mieleni mukainen, olen lähtenyt läppäsemään eri suuntaan. Tässä on nyt jokin sellainen juttu, että olen tähän mennessä ärtynyt valtavasti, jos olen huomannut minääni yritettävän koskea ja tehdä siitä jonkinlainen sosiaalisten odotusten heijastuma. Hmmm.
Haha, myöhästymällä ja parkkeeraamalla tähän aulakoneen ääreen miettimään väitöskirjaa Jehovan todistajien yhteisöstä eronneista uskon siskoista ja veljistä putosin pois ryhmätyöstä. Jotenkin kuvaavaa meikäläiselle.
Tämä on mielenkiintoista Ronimuksen väitöskirjassa: "Uskontoon ja uskonnollisuuteen liittyy myös kysymys henkilökohtaisesta vapaudesta ja toisaalta rajoittavuudesta. Ulkoinen uskonnollisuus voi muodostua henkilölle rasitteeksi, mikäli hän osallistuu uskonnolliseen toimintaan yksinomaan tavoittelemansa hyväksynnän tai oman edun vuoksi, mutta uskonto itsessään ei kosketa häntä erityisesti. Sisäistetty uskonnollisuuskin voi olla rajoittava sikäli, että henkilö on sidottu tiettyyn uskomusjärjestelmään. Toisaalta sisäistetty uskonnollisuus on omiaan vapauttamaan henkilön erilaisista ahdistusta aiheuttavista tunteista, kuten syyllisyydestä, elämään ja kuolemaan liittyvistä kysymyksistä sekä muista elämän ongelmista. Mikäli uskonto koetaan vapauttavaksi, se muodostuu tärkeäksi, siitä halutaan pitää kiinni ja sille haetaan vahvistusta."
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]