Pia Valkonen

Aktiiviperhe-elämää

ke 23.3.2016

Mies on tulossa kotiin. Kajaanin-työmaalta. Mukavaa, että on tulossa yöksi kotiin, sillä lähti päälle puettava makuupussi (ts. oranssi toppatyöhaalari) yllä töihin varoittaen, että ehkä jää yöksi. Minä ylitin itseni ja olin puolipäivää kerrostalotyömaalla ilman aviomiestä, mutta sitten luin sähköpostistani siitä, millainen kaaos tuli viime palkanlaskustani.

Puolet laskemistani palkoista olivat pielessä. Ja kun vähän aikaa haroskentelin talonrakennusalan tes-tiivistelmää, huomasin, että pielessä on se toinenkin puoli. Oli palkankorostus 1. maaliskuuta lähtien. Olin maksanut yhteensä 224 työtuntia vanhalla tuntihinnalla ja niistä 112 työtuntia aivan pieleen muistetulla summalla.

Tympi lähteä työmaalta, mutta niin siinä koko iltapäivä konttorihommissa vierähti. Tein pari laskua ja lähetin sadatellen sadannen kerran uudelleen laskun, jonka eräpäivän kuukausijuhlia kohta vietämme. Ennen tietokoneen ääreen homehtumista kävin ostamassa Annalta ja Ampulta yhdeksäsluokkalaisten luokkaretkileivonnaisia.

En minä nyt jaksa keskittyä tietokonehommiin, kun olen päässyt ruumiillisen työn makuun. Eilen tuli kymmenen tunnin työpäivä. Tosin kello 16-18 tuijotin apateettisena Mattia ja koetin kuiskia kuolemanväsyneenä, että et kai sinä meinaa enää sitä viimeistä kipsikattoa enää purkaa.

Huomenna puramme sen kello aamuseitsemästä lähtien yhdessä. Sitten lähetän taas laskun. Olemme tulleet purkaneeksi yhden kerrostalon käyttövesijohtoremontin rakenteet ja poranneet timanttireiät. Eipä olisi osattu aavistaa, että tällaistakin osaamme.

Edellinen merkintä jäi ilmaan. Järjestämme Lapinlahden Venäjä-seurana vielä sitä, tätä ja tuota. Myöhemmin kerron, jos jaksan, mitä meinasimme. Jos jaksan, jos huvittaa ja jos jaksaa huvittaa.

Matilla on ensi keskiviikkona superpäivä. On kokousta kokouksen jälkeen ja nimenomaan niin, että voi aloittaa kokouksella suoraan työpäivän jälkeen kello 16. Ja jatkaa siitä putkeen kello 18. Jos ei nyt satu olemaan Kajaanissa.

Pitää letittää tukka ja lähteä Jehovan todistajien voimistelusalille niin kuin Matti lämpimästi sanoi. On muistonviettojuhla. Luen Rovaniemen sisaren lähettämän Raamatun kohdan muistonvieton jälkeen. Into lähetti supernopeasti Emilia Kukkalan ja Pontus Purokurun Luokkavallan vahtikoirat - miten suomalaiset toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä.

Kirjoittajakaksikko lainaakin sopivasti MTV3:n Merja Ylä-Anttilaa, joka Journalistilehden mukaan lapioi tyynesti mainostajien rahaa kaverinsa firmaan sillä seurauksella, että moni toimittaja sai maikkarista kenkää ja kaverin firma satojen tuhansien osinkotulot. Ovatko toimittajat oikeasti ihan täysiä lampaita? Ovatko toimittajat oikeasti tyhmiä kuin lapaset?

Merja Ylä-Anttila oli sanonut pääministeri Juha Sipilän veret seisauttavan televisiopuheen jälkeen A-studiossa näin: "Minun mielestäni, kun tätä puhetta äsken tässä kuunteli, niin se oli minusta erittäin oivallinen tähän aikaan ja tähän hetkeen." Diibadaabadiibadaaba.

Onneksi Merja Ylä-Anttila ei sentään herutellut niin kuin Talouselämä oli tehnyt. Talouselämä oli kysynyt, onko Sipilä enkeli Puolangalta (olikohan se ironiaa?) ja hehkutti, että Sipilä osoitti johtajan kykyjä jo lapsena sekä rakensi omin käsin kiukaan ja mikroauton. Aplodeja, aplodeja. Ehkä pitää vielä nousta seisomaan tässä tietokoneen ääressä.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi