Pia Valkonen

Meritokratian loppu

Tuovi olikin alunperin tyttö

to 10.3.2016

Alf Rehn, se hoono soomi ja odottamattomalla hauska heppu 8:n myyttiä työstä -ohjelmasta, kirjoitti Hesarin kolumnissaan siitä, että korkeasti koulutetut ja kielitaitoiset suomalaiset hiljaksiin pohtivat maastamuuttoa. IPU-elovena-Timo Isosaari, joka ei ole täydentänyt blogiaan sitten 18. joulukuuta, sanoi samaa, kun hänen kanssaan puhelimessa viime eduskuntavaalien alla jutteleiksin.

Isosaari latoi puhelinkeskusteluun huimat luvut siitä, kuinka moni korkeasti koulutettu ja meritoitunut nuori ihminen meinaa Suomen jättää. Minä ajattelin, mutten osannut ääneen verbalisoida, että hurraa, vihdoinkin.

Vihdoinkin pääsemme meritokratiasta eroon. Jospa me, jotka emme ole jostain käsittämättömästä syystä - alaluokkainen haju, työttömyyden stigma, epäedullinen ulkonäkö, itse rakennettu omakotitalo, ikääntyvät vanhemmat tai pienet lapset? - kelvanneet 1990-luvun alun laman jälkeen Oikeille Työmarkkinoille, alkaisimmekin kelvata.

Osmo Soininvaarakin uumoili populistista vallankumousta jonkun ulkomaantyypin nimissä sekä Suomen Kuvalehden artikkelissaan että blogissaan (sama kirjoitus). Se olisi tulollaan. Tosin en oikein tiedä, mitä Soininvaara tai lainaamansa tyypelö tarkoitti populistisella vallankeikauksella. Toivottavasti ei ainakaan rumien kokoomuslaisten vallankumousta. Rumilla kokoomuslaisilla tarkoitan persuja.

Eihän loppujen lopuksi persuilla ja kokoomuksella ole aatteellista tai periaatteellistakaan eroa. Kokoomuksessa ovat Suomen meteroseksuaalimiehet leveine perseineen (A.St...u...) ja persuissa ne, joilla lantion levennys on vatsakumpuna edessä. No, nyt olin inhottava.

Jos olisin ennen eilistä merkintääni malttanut lukea Iida Rauman Seksistä ja matematiikasta pari sivua eteenpäin, olisin tullut sivulle 244, jossa käy ilmi, että Tuovi on alunperin ollut tyttö. Arvasinhan minä. Kovin pidän Seksistä ja matematiikasta ja on mukava, että romaanin estradille tulee muitakin kuin matematiikkaansa atomisoitunut ja ihmiskontakteista erossa pysyttelevä Erika. Koska kiinnostavia jaksoja kirjassa on, eivät tylsät ja kylmät seksikuvaukset ole siinä ylitsepääsemättömiä. Ainahan kirjassa voi käyttää pikakelausta.

Kun kääntelee sivuja vähän tiheämmin.

John Irvingille oli aloittelevana kirjailijana sanottu, että romaaneihin ei kannata sisällyttää ainakaan seksikuvauksia. Sen jälkeen Irving koetti kovasti noudattaa neuvoa ja mitä tulikaan kirjoittaneeksi? Seksikuvauksia. Onneksin Irvingillä oli muutakin. Etenkin pidin viimeisimmästä romaanistaan Minä olen monta.

Minustakin tuntuu siltä, että olen monta. Olen Jehovan todistaja, edelleen vähän ortodoksi, mies-nainen, etupäässä äiti, koirankouluttaja, aloitteleva raksatyöntekijä, rakennussiivooja, hoivaihminen, blogisti. Olen kade Suomen Jemenin juutalaiselle blogistille Ruskeat tytöt. Hän tietää, mikä häntä määrittää. Me muut emme tiedä. Tai emme halua. En minä halua tulla määritetyksi suomalaisena. Ennemmin olen itäsuomalainen.

Nyt kuulen Ville Rantasen äänen puhelimesta. Heimojahan me ollaan. Niin ollaankin. Länsisuomalaiset vain ovat jotenkin eri rotua.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi