Pia Valkonen

Plan B

Jari Sarasvuokin on kuunnellyt Yannis (Janis) Varoufakisin alustuksen

to 11.2.2016

Matti lähti hakemaan jotain varastosta ja lateli minulle, mitä kaikkea pitää kantaa toiseen kerrokseen: viisi nippua lyhyempää paneelia, sorkkapäinen vasara, pihdit, parempi palli sekä kompressori. Kompura onneksi oli jemmassa; sen kantaminen portaita pitkin on minulle ylitsepääsemätöntä. Pihtejä en löytänyt, vaikka kolusin kaikki paikat.

Pidin paneelien kantamisessa omavaltaisen tauon ja luin salaa Jasmiinin Matti ja Liisa -lehden, sillä se pilkotti suloisen houkuttelevasti postiluukusta. Toivottavasti joku lukija peruuttaa lehden tilauksen sen vuoksi, että viime numerossa etusivulla oli maksettu mainosjuttu, joka koetti näyttää journalistiselta aineistola.

Minä ehdin jo maksaa tilauksen. Maksettu juttu etusivulla osoittaa sen, että nykyisellä päätoimittajalla ei ole mitään käsitystä journalistisesti toimitetun aineiston ja ilmoitusten välisestä hajuraosta, jonka olisi syytä olla olemassa. Sitä paitsi juttu herätti myötähäpeää. Se oli aivan hirveätä tekstiä.

Häpeän, että olen itse ollut samanlaisia kirjoittamassa, kun kirjoittelin Yrityskuvalehteen.

Mainospaskaa. Nyt mainospaska levittäytyy paikallislehtiinkin.

Yrityskuvalehden homma päättyi siihen, etten halunnut olla halpatyöläinen. Halvalla tuottamassa eettisesti täysin kestämätöntä puppua. Yritysten kiertäminen oli mukavaa ja istuin jokaisessa paikassa niin kauan, että yrittäjä sai puretuksi itsensä. Mutta eihän sellaista tietenkään kukaan halunnut maksaa.

Toimin yrittäjien jonkinlaisena tukihenkilönä ja sitten lehteen olisi pitänyt vääntää teennäistä diibadaabaa. Tehköön sellaista joku aloitteleva tyyppi, joka ei ole saanut alan koulutusta, ajattelin ja vedin projektin loppuun enkä enää ottanut uutta. Yrityskuvalehti näyttää voivan mainiosti ilman minuakin. Ja kyllä minä sen aina luen, kun käsiini saan, mutta en todellakaan halua olla niin selkeä osa kulutuskoneistoa.

Yrityskuvalehti kuitenkin on rehellisesti se, mikä on. Maksettujen mainoste kiiltäväpaperinen alusta. Paikallislehtiä kunnioitin Matti ja Liisa -lehden viime numeroon asti edes jonkin verran. Nyt en enää sitäkään. Mistä meille sataa päätoimittajksi näitä kivoja ponnaripäitä, joita kiinnostaa vain oma kampaus ja se, näkyykö kello?

Jokohan olen haukkunut tarpeeksi? Tästä tuli nyt käänteinen hampurilaismalli, sillä äskeinen Matti ja Liisa -lehden lukutuokio oli antoisa.

Ensimmäisenä etsin lehdestä Pienen vaskisen miehen kolumnia, mutta tällä kertaa lehdessä oli vuorossa Tunturipöölö. Se oli hauska. Pöllö kirjoitti kemikaalien aiheuttamista riskeistä ja tuumasi, että kotona se vasta vaarallista onkin. Moni on kotiinsa kuollut.

Etenkään (maahanmuuttaja-)miehen kanssa ei auttaisi kahden kotona oleskelle. Siinä kohtaa kerrostalokäytällä ulkoilmatauolla sanoin tirskis ja ajattelin, että totta tosiaan. Monta vuotta maahanmuuttajamiehen kanssa kotona oli hetkittäin sangen vaarallista ja muinakin aikoina hyvin jännittävää. Mikä oli tulos? Mamumies ei ole enää hengissä.

Tämä on vähän makaaberia, mutta menköön.

Matti tuli. Äh, jatkan kahvitauolla.

No niin. Kävin kiskomassa yhden kylppärin katosta kymmenisen naulaa. Tietenkin jos olisin olllut noheva, olisin kiskonut samaiset naulat vessan katosta, mutta oli pakko tulla tänne pommisuojaan naputtamaan.

Karamazovin veljeksissä on ihanata se, että kääntäjä Martti Anhava on lisännyt alaviitteisiin selvityksiä käännöksistään. Esimerkiksi erään köyhtyneen sotilaan vaimon vinoilu Tsjornomazeista ei olisi avautunut ollenkaan, mikäli olisin jäänyt ainoastaan K.V. Trastin vuoden 1926 käännökseen varaan. Tsjornyi (en ehdi etsiä hattuässää) tarkoittaa mustaa ja Kara on tataarien kielissä musta. Nyt muistutan, että meillä kotona asuu osatataareja nimeltä Maria ja Anna, tsuvassihylkeennylkijäni.

Ja mazat-mazit -verbi tarkoittaa tuhria, voidella jne. Köyhtyneen sotilaan vaimo ei ollut aivan tyhjäpää. Iso D halusi näyttää, että tämä osaa leikitellä kielellä.

Ihanata, kun voi ymmärtää.

Iso D ei ehkä ole syypää siihen, että joutilaan yläluokan loputon naimakauppapölpötys ei minua kiinnosta pätkän vertaa. Hyppelen ylidramaattiset monologit ja tunteenpurkaukset kylmästi. Toivon, että tarkemmat Karamazovin lukijat ryhmässämme ne lukevat ja analysoivat. Minä en jaksa. Herkuttelen sen sijaan Venäjän 1800-luvun ortodoksikirkon kuvauksella.

Minä kun luulin, että Kolmas Rooma on ollut aina sellainen yksimielinen monoliitti, jossa on ollut vain yksi oppi ja yksi hierarkia, mutta ilmeisesti on käynyt niin kuin Suomen peruskoululaitoksen uusliberaaleissa uudistuksissa kasvatussosiologi Hannu Simolan mukaan; uudistajat uudistivat ja koulut väänsivät uudistukset, miten mieli teki! Ja niin on hyvä!

Venäjän ortodoksisessa kirkossa on näköjään ollut oma hierarkiansa ja päällikerroksensa. Kirkon alaluokasta löytyvät sitten sekä hlystejä että skoptseja. Skoptsit vilahtavat kirjassa sivullla 163 isä-Karamazovin äpäräpojan Pavel Fjodorovitsin herkullisessa kuvauksessa. Tyyppi alkoi yht´äkkiä muistuttaa ulkonäöltään skoptseja, kuohilaita.

Martti Anhavalle olen kiitollinen siitä, että skoptsien selitys löytyy sivun alalaidasta.

Eihän ohjaajavanhusperinnekään ole Karamazovien veljesten mukaan ihan yksiselitteinen. Ohjaajavanhuksilla oli luostareissa oma skeptinen oppositionsa. Kaikkein antoisinta on, että Dostojevski melko realistisen tuntuisella kuvauksellaan raaputtaa Kirkon kaunista pintaa. Sellainen on aina tarpeen.

Pitää uskonpuhdistaa.

Matti tuli taas ovesta. Jatkan Euroopan vasemmiston Plan B:llä, josta Heikki Patomäki vihdoin kirjoitti blogissan, sitten, kun on virallinen tauko. Nämä minun perseelleni istumiset täällä pommisuojassa ovat itsevarjelua. Jos olen työmaalla aamupäivällä juossut itseni portaissa puhki, en iltapäivällä kykene muuta kuin häiritsemään varsinaisia työmiehiä.

Plan B:hen

Piti eilen kirjoittamani, että Jari Sarasvuo on kuunnellut (tod. näk. netistä) Kreikan entisen valtionvarainministeri Yanis (Janis) Varoufakisin alustuksen. Minäpä olen lukenut Varoufakisin Maailmantalouden minotauruksen. No niin. Sarasvuosta sanoi jo Heikki joku jonka sukunimeä en nyt nyt ehdi googlaamaan kirjassaan Näin puhuu Sarasvuo, että Sarasvuopa se aina haistaa trendit.

Hieno homma, että Sarasvuo on haistanut globaalivasemmiston ja osoittaa selkeää oppimiskykyä. Samaa ei voi sanoa valtamediatoimittajista. Voi vidu, kun tämä läppäri alkoi toimia viipeellä.

Perkele, kirjoitus tulee jäljessä  ja Matti sekä putkimies pölpöttävät jotain asennuksista. Googlaan tähän linkin Heikki Setä PAtomies, ärsyttää tämä kone siis Patomäen blogista. ästä ehkä joskus myöhemmin. Eikä tämänäppis edes ota kaikkia irjaimia:

http://patomaki.fi/2016/02/diem25-tulevaisuuden-airut/

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi