Pia Valkonen

Perustettiin just Ullan kanssa Istukkaryhmä

pe 12.2.2016

Tänään olen kantanut neljä pakettia paneeleita kakkoskerrokseen kellarista. 4 x 27 askelmaa. Olen myös käsitellyt saunasuojalla nipun listoja. Samalla kuuntelin kuulokenapeilla radiota.

Hyvä, että kuuntelin. Yle Puheen aamulähetyksessä oiva analyysi Syyrian tilanteesta kaikkine monimutkaisuuksineen. En tiennytkään, että ISIS-järjestön lisäksi Syyriassa hämmentää toinenkin islamistinen järjestö. Heti perään tuli pätkä eduskunnan keskustelusta, jossa Li Andersson (vas.) oli sitä mieltä, että Suomen olisi pitänyt kanavoida pakolaisapunsa YK:n pakolaisjärjestön UNCHR:n kautta mieluummin kuin antamalla apua suoraan Turkille.

Turkin toimet Syyriassa ja ylipäätänsä eivät taida nyt oikein kestää päivänvaloa. Turkin nykyiselle hallitukselle on ilmeisesti ollut päämääränä päästä eroon Al-Assadin hallinnosta ja siinä on paljon, paljon kaikenlaista muutakin hämärää.

Jos Li Andersson valitaan Vassuliiton puheenjohtajaksi, superhyvä. Andersson on terävä ja sanavalmis olematta kuitenkaan ylimielisen oloinen. Hänessä on jotain tenhoavaa ja mutkatonta naapurin tyttöä.

Jos Aino-Kaisa Pekonen valitaan Vassuliiton puheenjohtajaksi, superhyvä sekin. Pekonen kirjoitti uusimmassa Kusarissa varhaiskasvatuksesta ja kertoi, että hänellä itsellään on takana loistava päiväkotiura ensin lapsuuden lähipäiväkodin Palleroissa, sitten Pamperoissa ja missä Piparkakuissa nyt sitten olikaan.

Jos Jari Myllykosi valitaan Vassuliiton puheenjohtajaksi, superhyvä sekin, vaikken tiedä miehestä mitään. Ehkä sen vuoksi, että tämä on jotenkin hämärästi Länsi-Suomesta ja se on sinänsä epäilyttävää! (vitsivitsi). Myllykosken ansio on, että hän ensimmäisenä verbalisoi Paavo Arhinmäen ajan vussukoissa olevan ohitse.

Arhinmäki on punavihreän sukupolven tulkki eikä oikeastaan mitään muuta. Hänellä oli ansionsa, mutta Kehä Kolmosen tälle puolelle Arhinmäen ansiot eivät kovin säteilleet. Li Anderssonilla on jotenkin laajempi repertoaari, mistä keskustella. Hän yksinkertaisesti tietää paljon enemmän, paljon laajemmalta alueelta kuin Arhinmäki. Arhinmäki pitää vapauttaa hoitamaan lapsiaan ja kyllä elukkalääkärimuija hänet elättää.

Li Anderssonin lyhyen puheenvuoron jälkeen kuuntelin Esko Seppäsen haastattelua. Tänään kello 12 hän julkistaa kirjan siitä, mistä kaikesta Suomessa vaietaan. Suomen ja Naton isäntämaasopimuksesta ei kerrota kaikkea. Ja tosiaan mehän kuuntelemme radiota ylikansallisen Digitan omistaman verkon kautta. Caruna sai sähköverkot ja jep, jep, Kemira meni norjalaisille, jotka nyt rahastavat suomalaisten maanviljelijöiden kukkarolla Yarana.

Aivan päätöntä touhua. Esko Seppänen kuitenkin toivoo Juha Sipilän (oik.kepuliini) olevan sanansa mittainen mies. Sipilähän lupasi, että aggressiivinen verosuunnittelu pannaan kuriin. Nähtäväksi jää.

Suomessa vaietaan myös Euroopan vasemmiston kuvioista ja Plan B:stä. Nehän paljolti pyyhkivät valtamedian toimittajien ponnareiden ylitse. Plan B on tietenkin vaikeampi hahmottaa kuin nationalistinen Irti EU:sta -hokema. Kun vielä jaksaisi kuunnella keskiviikkoisen Brysselin koneen, jossa joku tyyppi Maija Elonheimon jututtamana kertoi siitä, kuinka EU ohjailee Suomen talouspolitiikkaa.

Illalla koetin sitä kuunnella, mutta aivot olivat kuin kiveä väsymyksestä. Se siitä rappujen ramppaamisesta tuli. Ihan tervettä väsymystä toisin sanoen. Brysselin koneen sijaan kuuntelin Pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanonin Turun Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksanderin kirkosta. Se oli niin kaunista enkä varmaan silmä olisi lähetykseen osunut, ellei Miettisen Raili, ortodoksisisko, olisi muistuttanut paaston alkamisesta.

Olen hengessä mukana, vaikken itse kyllä kykene nyt sen enempää paastoon kuin paastonajan palveluksiinkaan. Olen iltaisin ja viikonloppuisin elävä ruumis. Väsymyksestä. Korostan kuitenkin, että nautin tästä tilasta. Ruumiin väsymys on vapauttavaa enkä todellakaan haluaisi joutua enää palaamaan tietokonetyön ääreen.

Öh. Pitää kohta juosta taas Matin perään täältä kerrostalon pommisuojasta.

Ihmiset ovat kurkkua myöten täynnä paskapuhetta, bull shittiä.  Sitä tarkoitin, kun eilen kirjoitin Yrityskuvalehdestä. Voi kun tulisi sellainen Yrityskuvalehti, joka kirjoittaisi niin kuin asiat ovat. Täällä kerrostalon rappukäytävässä nousee hyviä keskusteluja. Kysyin eräältä nuorelta palvelualan yrittäjämieheltä, onko hänelle tullut lisää lapsia.

Yrittäjämies sanoi, että ei oikein ole varma, kannattaako tällaiseen maailmaan, jossa edessä on varma köyhtyminen, edes lapsia hankkia. Ja sitten tuumasimme yhdessä, että Helsingin voisi myydä vaikka jollekin. Kaikki suomalaiset eivät halua pääkaupunkiseudulle.

Jotenkin minulle tuli keskustelusta toiveikas olo. Kun uskallamme oikeasti kertoa, miltä tuntuu ja puhua totta kaiken sen tyhjän kasvuyritysshitin sijaan, mitä vaikkapa yrittäjien omissakin tiedotusvälineissä viljellään, voimme alkaa puuttua asioiden kulkuun.

Se, mitä tarvitaan, ovat palveluyritykset, ja kyllähän minä esimerkiksi nuolen Luovan Luokan pers¨vaonkin, jos siitä saa asianmukaisen korvauksen.

Toinen hyvä signaali siitä, että voimma alkaa puhua asioista oikeilla nimillä on se, että Hannulan Ullan kanssa perustettiin juuri radikaalifeministinen Irstaat ämmät ja istukat silmille -ryhmä Lapinlahdelle. Neulomme ryhmässä vaikkapa sukkia (ensin tosin minun pitää pyytää opetusta kantapään teosta) ja haukumme kaikki poissaolevat sekä tietenkin omat aviomiehemme ensimmäisenä.

Sitten siirrymme haukkumaan poissaolevien aviomiehet. Emme kysele mukaan ketään diakonissaa, elleivät nämä nyt satu tietämään jotain kurittomasta queeristä. Jes, Ulla on puheenjohtaja ja minä sihteeri!

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi